Fortuna (peli)
Fortuna on lautapeli, joka koostuu kuulavarastosta, viidestä kuulasta (kuulien lukumäärä voi vaihdella), rampista, pistealueista ja työntökepistä. Peli on yleensä tehty puusta ja pistealueet nauloista. Yleisin pelimalli on koivuvanerista valmistettu pöydälle asetettava malli[1].
Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelin tarkoitus on lyödä kepillä kuulia ylös rampista (myös jousella toimivia laukaisimia löytyy.) Lauta asetetaan jonkin verran kallelleen jotta kuulat valuvat hiljalleen alas. Pelilaudassa on kuoppia ja nauloilla rajattuja alueita, joihin on merkitty pistemäärä. Jos kuula päätyy kuoppaan tai tällaiseen alueeseen, siitä saa pisteitä siihen merkityn pistemäärän verran. Silloin pallosta tulee käytetty. Eri kuopilla ja alueilla on eri pistemäärä, ja alimpana ovat yleensä kaikkein arvokkaimmat. Joskus myös lähellä kentän alareunaa on naula, johon osumalla voi saada ylimääräisen pallon. Jos pallo ei jää mihinkään kuoppaan tai alueeseen, se päätyy pelilaudan alareunaan, jolloin se on käytetty. Peli loppuu kun kaikki pallot on käytetty. Usein peli on kuitenkin melkoisen nopea, joten yleensä sitä pelataan monta kertaa peräkkäin.
Fortuna pelin Art no J350 säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvassa Fortuna-lautapeli on esitetty ns. perusfortuna versio. Tätä versiota pelataan valmistajan sääntöjen mukaan seuraavasti.
Kukin pelaaja työntää peräkkäin kaikki 10 palloa, yhden kerrallaan. Kukin pelaaja saa tililleen numeroiden osoittaman yhteenlasketun summan. Jos pallo koskettaa oikealla olevaa neliötä saa siitä 5 pistettä. Jos pallo jää neliöön, saa siitä 50 pistettä ja pallo asetetaan 50 karsinaan. Jos pallo koskettaa vasemmalla puolella olevaa kolmiota, saa sen pallon uusia. Jos pallo jää kolmioon, saa sen pallon sekä kaikki muut siihen mennessä alas vierineet pallot uusia. Suurimman pistemäärän saanut pelaaja on voittaja[2].
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fortuna-pelin kehitti opettaja ja leikkikalutehtailija Juho Jussila 1900-luvun alkuvuosikymmeninä esikuvanaan vastaavanlaiset kuulapelit. Peli muotoutui lopullisesti vuonna 1925 ja sen tuotanto aloitettiin vuonna 1926 Jussilan leikkikalutehtaalla Jyväskylässä. Peliä markkinoitiin heti myös ulkomaille ja siitä tuli Jussilan yrityksen menestystuote. Britteinsaarilla peliä markkinoitiin nimellä ”Corinthian Bagatelle” ja peli esiteltiin myös Walesin prinssi Edvardille.[1]
Peliä on valmistettu noin kymmentä eri versiota, laadukkaimpia malleja erityisesti ulkomaan markkinoille. Malleihin kuului jalopuuviilutettuja ja jalallisia malleja, vihreällä veralla päällystettyjä, hiljaisia versioita, automaattimalleja ja kannellisia matkafortunoita. 1970-luvulla mallisto supistui vähitellen yhdeksi perusfortunaksi.[1]
Fortuna-pelin kaltaisia pelejä on pelattu 1400-luvulta lähtien. Pelin eräs versio, bagatelle-niminen peli esiteltiin 1770-luvulla Ranskan hoville. Pelissä pelaajat keppien avulla löivät norsunluisia palloja pelipöydälle.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Fortuna - ei pelkkä onnenkantamoinen Prima - Elinkeinoelämän keskusliiton lehti. 2006. Elinkeinoelämän keskusliitto. Arkistoitu 22.11.2015. Viitattu 21.11.2015.
- ↑ Fortuna säännöt Jukka puulelut
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hyytiäinen, Pirjo - Talja, Virpi - Vuorinen, Pirjo: Leluneuvos ja naulapojat. Juho Jussilan tie pedagogista leikkikalutehtailijaksi. Jyväskylän yliopiston museon julkaisuja 14. Jyväskylä 2001. ISBN 951-39-0971-9.
