Euroopan muuttoliikeverkosto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Euroopan muuttoliikeverkosto (EMN) on Euroopan komission rahoittama verkosto jonka tehtävänä on tarjota ajantasaista, objektiivista, luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa maahanmuutto- ja turvapaikka-asioista Euroopan unionin instituutioille, viranomaisille ja hallituksille tukemaan poliittista päätöksentekoa ja suunnittelua. Euroopan muuttoliikeverkoston tuottama tieto on myös suunnattu laajalle yleisölle. Vuonna 2003 aloitetun pilottivaiheen jälkeen Euroopan unionin neuvosto teki päätöksen Euroopan muuttoliikeverkoston luomisesta pysyväksi ryhmäksi asiantuntijoita. Oikeudellinen perusta verkoston luomiseksi on Neuvoston päätös tehty 14 päivänä 2008 Euroopan muuttoliikeverkoston perustamisesta (2008/381/EY). [1]

Tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäsenvaltioiden tarve vaihtaa tietoa kaikentyyppisistä maahanmuuttoaiheisista kysymyksistä sekä sitä kautta edistää yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan syntymistä nostettiin ensimmäistä kertaa esille Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa Laekenissa vuonna 2001 ja vahvistui huippukokouksessa Thessalonikissa vuonna 2003. Sinä vuonna EMN käynnistettiin pilottiprojektina. Useampivuotisessa Haagin ohjelmassa, joka hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston kokouksessa 4.-5. marraskuuta 2004, korostettiin jälleen yhteisten muuttoliikeanalyysien tarvetta ja sitä seuranneessa Tukholman ohjelmassa nimettiin erilaisia tekijöitä jotka johtaisivat parannettuun vertailtavuuteen ja tiedonvaihtoon jäsenmaiden välillä koskien maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan kehittämistä. Tätä pääasiallista tehtävää ajatellen Euroopan muuttoliikeverkosto perustettiin muodollisesti vuonna 2008.

Rakenne ja organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan komission sisäasiain pääosasto koordinoi Euroopan muuttoliikeverkoston työskentelyä keskitetysti yhteistyössä kansallisten yhteyspisteiden kanssa Euroopan unionin jäsenvaltioissa sekä Norjassa. Jäsenvaltioot nimeävät kansalliset yhteyspisteet. Organisaatiomuoto vaihtelee ja voi koostua kansallisista ministeriöistä tai osastoista, kansalaisjärjestöistä, kansallisista viranomaisista tai kansainvälisten organisaatioiden kansallisista edustajista. Suomen kansallinen yhteyspiste toimii Maahanmuuttoviraston Oikeus- ja maatietopalveluyksikön yhteydessä. [2] Verkostoitumisajatus löytyy myös kansallisen toiminnan kentältä. Kaikki kansalliset yhteyspisteet koordinoivat kansallista verkostoa joka koostuu maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden alalla aktiivisesti toimivista organisaatioista sekä henkilöjäsenistä. Euroopan muuttoliikeverkoston työskentelyä valvoo johtokunta jonka puheenjohtajana toimii Euroopan komissio. Johtokunnassa on edustaja kaikista 26 valtiosta jotka osallistuivat Neuvoston päätökseen 2008/381/EY. Lisäksi Tanska, Norja ja Euroopan parlamentti ovat mukana tarkkailijajäseninä.

Raportit, tutkimukset ja muut tuotokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EMN tuottaa vuosittaisia politiikkaraportteja (Annual Policy Report) maahanmuuttopolitiikan kehittymisestä sekä tutkimuksia ajankohtaisista turvapaikka- ja maahanmuuttokysymyksistä. Kansallisten yhteyspisteiden raportit tuotetaan rinnakkain kaikissa jäsenvaltioissa ja ne perustuvat tietoon joka kerätään yhteistyössä paikallisen kansallisen asiantuntijaverkon kanssa. Näiden raporttien lisäksi Euroopan komissio julkaisee synteesiraportteja yhteistyössä ulkoisen konsulttiyrityksen kanssa. Synteesiraportteihin koostetaan vertailevaa tietoa kansallisista raporteista. Niissä esitetään myös yhteisiä johtopäätöksiä jotka voivat olla politiikan kehityksen kannalta olennaisia. EMN käyttää myös Ad hoc -kyselyjä, eli työkalua jota mukana olevat valtiot voivat käyttää tarvitessaan nopeasti informaatiota tietyistä turvapaikka- tai maahanmuuttokysymyksistä. Lisäksi EMN on koostanut sanaston muuttoliikeaiheeseen liittyvistä käsitteistä sekä määritelmistä. Vuodesta 2009 lähtien Euroopan muuttoliikeverkoston vuosittaista politiikkaraporttia on käytetty jäsenvaltioiden toiminnan seuraamiseen yhdessä Euroopan unionin maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden sopimuksen sekä Tukholman ohjelman täytäntöönpanossa. EMN-julkaisuja on myös käytetty muissa yhteyksissä, esimerkiksi Euroopan komission yksin saapuvien alaikäisten turvapaikka-hakijoiden toimintasuunnitelmassa joka hyväksyttiin toukokuussa 2010. EMN on tehnyt läheistä yhteistyötä muiden asiaankuuluvien tahojen sekä organisaatioiden kanssa, esimerkkinä Euroopan komission tutkimus- ja innovointiosasto, Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA), Eurostat, Eurocities, European Policy Centre ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO).

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riippumaton ulkoinen arviointi Euroopan muuttoliikeverkostosta on tehty vuosien 2010 ja 2011 aikana. Tavoitteena oli tutkia EMN:n tehokkuutta ja mitata kuinka laajalti verkosto toteuttaa tavoitteitaan. Erityisesti EMN:n rooli politiikkakehityksessä oli arvioinnin kohteena. Arviointi osoitti muun muassa että EMN on suurimmaksi osaksi saavuttanut tavoitteensa sekä edistää osaltaan politiikan kehitystä, mutta että tutkimuksia ja raportteja voisi entistä paremmin mukauttaa palvelemaan päätöksentekijöiden tarpeita. Vuonna 2011 EMN tuotti selvityksiä viisumipolitiikasta maahanmuuton väylänä sekä hyvistä käytänteistä laittoman maahanmuuton vähentämiseksi. Vuoden 2012 teematutkimus käsittelee kolmansista maista tulevien kansainvälisten opiskelijoiden maahanmuuttoa Euroopan unioniin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Neuvoston päätös tehty 14 päivänä toukokuuta 2008, Euroopan muuttoliikeverkoston perustamisesta Euroopan unionin virallinen lehti L 131/7. 21.5.2008. Viitattu 17.8.2012.
  2. Euroopan muuttoliikeverkosto EMN:n Suomen kansallisen yhteyspisteen kotisivut. EMN. Viitattu 17.8.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]