Esikoislestadiolaisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Lestadiolaisuus
Lard Levi Laestadius
Osa artikkelisarjaa
Luterilaiset herätysliikkeet
Suomessa
Hakusana ”Esikoiset” ohjaa tänne. Samannimisestä yhdistyksestä on artikkeli Esikoiset.

Esikoislestadiolaisuus on yksi lestadiolaisuuden suurissa hajaannuksissa 1900-luvun alkuvuosina syntynyt suuntaus. Se on lestadiolaisuuden suunnista toiseksi suurin maailmassa. Esikoislestadiolaisia oli maailmassa vuoden 2016 arvion mukaan noin 31 000, lähinnä Skandinaviassa ja Yhdysvalloissa[1]. Esikoislestadiolaisia oli Talosen mukaan Suomessa vuonna 2016 noin 12 000.[1]

Esikoislestadiolaisuuden erottaa muista lestadiolaisuuden suunnista painotus esikoisten seurakuntaan, Lapin vanhimmat sekä kriittisempi suhtautuminen kirkkoon ja papistoon. Suomessa esikoislestadiolaisuuden kannatus painottuu Etelä-Suomen kaupunkeihin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa tapahtui hajaannus lestadiolaisessa liikkeessä vuonna 1888. Hajaannukseen vaikuttivat opilliset syyt ja saarnaaja Juho Takkisen syrjäyttäminen Calumetin seurakunnan papin vaalissa. Ruotsin Lapin johtava maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa ja muut "Lapin vanhimmat" tukivat Takkista johdonmukaisesti. Syntyneitä erimielisyyksiä pyrittiin korjaamaan Amerikan suuressa sovintokokouksessa. Kokoukseen osallistuivat Takkista kannattaneiden ns. esikoisten lisäksi Finnish Apostolic-Lutheran Congregation ja haalilaiset. Sovintokokouksesta Eurooppaan lähetetyn kirjeen allekirjoittivat 53 seurakunnan edustajat. Sovinto ei kuitenkaan ollut pysyvä. Takkisen kannattajat (esikoiset) järjestäytyivät kirkoksi, jonka nimeksi tuli Raattamaan ehdotuksesta Old Apostolic Lutheran Church.

Euroopassa hajaannus esikoisuuden ja vanhoillisuuden välillä tapahtui 1900-luvun vaihteessa Juhani Raattamaan kuoltua. Esikoiset katsoivat edustavansa alkuperäistä "esikoisten seurakuntaa", jota kaikkien kristittyjen piti kuulla. Esikoislestadiolaisuuteen jäi hajaannuksissa vain muutama prosentti Suomen lestadiolaisista, mutta se on ajan kuluessa kasvanut toiseksi suurimmaksi lestadiolaisuuden suunnaksi. Ruotsin Lapin saarnaajat Samuel Vettasjärvi ja Viktor Appelqvist tekivät vuonna 1902 pitkän lähetysmatkan Etelä-Suomeen. Seuraavana vuonna lähetysmiehinä olivat Isak Niku ja Isak Kuoksu. Näiden saarnamatkojen aikana syntyi raja esikois- ja vanhoillislestadiolaisuuden välille. Vuoden 1911 sovintokokous ei auttanut, ja ero on jäänyt pysyväksi. Vuonna 1921 esikoislestadiolaiset perustivat Vanha-Laestadiolais-Kristillisen yhdistyksen (VLKY). Vuonna 1990 nimi vaihdettiin Esikoislestadiolaiset ry:ksi.

Esikoislestadiolaisuuden sivuhaarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoislestadiolaisuudesta erkani Yhdysvalloissa 1902–1903 suurehko ryhmä nimeltä pikkuesikoisuus (nykyään kutsutaan myös "rauhansanalaisuudeksi" (ALC)) saarnaaja John Lumijärven johdolla.[2][3] Suomen rauhansanalaisuus erkani vanhoillislestadiolaisuudesta vuonna 1934.[4]

Esikoislestadiolaisuudesta erkani saarnaaja Leevi Älvgrenin johdolla noin vuonna 1965 Suomessa ja Ruotsissa ryhmä nimeltä leeviläisyys.[5] Yhdysvalloissa ja Norjassa esikoislestadiolaisuudesta erkani 1976 pieni ryhmä nimeltä niskalaisuus(A) ja liittyi leeviläisiin. "Niska" oli yleinen sukunimi tuon ryhmän parissa, joten siitä nimitys ryhmälle. Heillä oli saarnaajia Yhdysvalloissa muun muassa Melvin Niska ja Ralph Niska, sekä Norjassa Thoralf Jensen, August Krågh ja Hans Danielsen. Norjan leeviläisyyttä kutsutaan myös nimellä kjöllefjordilaisuus sen paikan nimen mukaan jossa he enimmäkseen asuivat.[5]

Leeviläisyydestä erkaantui 1977 ruotsalaisen saarnaajan Sten Johanssonin johdolla ryhmä nimeltä steeniläisyys, johon liittyivät osa Ruotsin ja Suomen leeviläisistä, sekä kaikki Norjan ja Yhdysvalloin leeviläiset lukuun ottamatta yhtä naishenkilöä.[5]

Steeniläisyydestä erkaantui 1979 Norjassa ja Yhdysvalloissa ryhmä nimeltä niskalaisuus(B) (tai jenseniläisyys) Yhdysvalloilaisen saarnaajan Ralph Niskan ja norjalaisen saarnaajan Thoralf Jensenin johdolla.[5]

Leeviläisyydestä erkaantui 1994 Suomessa ryhmä nimeltä sukarilaisuus saarnaaja Tenho Sukarin johdolla. Sukari syytti leeviläisten enemmistöä mm. hypnoosin hyväksymisestä ja nimitti leeviläisten enemmistöä "hypnoosilaisiksi".[6] Sukarilaisuudesta erkaantui 1997 ryhmä nimeltä viljolaisuus saarnaaja Viljo Heimanin johdolla.[7] Sukarilaisuus ja viljolaisuus ovat molemmat hyvin pieniä, muutaman henkilön ryhmiä.

Esikoislestadiolaisuudesta erkani vuonna 2016 yhdistyksen sakramenttien omiin käsiin ottamista vastustava ryhmittymä, joka järjestäytyi Esikoiset ry -nimiseksi yhdistykseksi.[8]

Esikoisuuden ryhmien nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Esikoislestadiolaiset ry: 31 000 Suomi, Ruotsi, Norja ja Yhdysvallat. Toiseksi suurin lestadiolaisryhmä.[1] (Tilanne vuonna 2016) Tästä ryhmästä on alettu käyttää myös epävirallista nimeä vanhaesikoisuus. Rauhansanalaiset eli pikkuesikoiset ovat vanhastaan käyttäneet tästä liikkeestä nimitystä isoesikoisuus.
  • Esikoiset ry: 1 500 Suomessa.lähde? Tästä ryhmästä on käytetty myös epävirallisia nimiä uusesikoisuus ja ahtialalaisuus.

Esikoisuuden muut haarat:

  • Leeviläisyys 200: Suomi ja Ruotsi[9] (tilanne vuonna 2012)
  • Steeniläiset 20 Suomi[10] (tilanne vuonna 2001)
  • Yhdysvallat ja Norja (jenseniläisyys)[10][9] (tilanne vuonna 2016)
  • Sukarilaisuus arviolta 3?: Suomi[11] (tilanne vuonna 2019)
  • Viljolaisuus: 1? Suomi[11] (tilanne vuonna 2019)

Suomen esikoislestadiolaisuuden jakautuminen vuonna 2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Esikoiset

Kotimaa24 uutisoi 15. elokuuta 2016 esikoislestadiolaisen herätysliikkeen olevan jakautumassa, uusi yhdistys Esikoiset ry perustettiin elokuussa 2016. Kotimaa24:n mukaan uusi järjestö kerää riveihinsä niitä esikoislestadiolaisia, jotka eivät hyväksy vanhan järjestön Esikoislestadiolaiset ry:n vuonna 2015 toteuttamaa sakramenttien ottamista liikkeen maallikkosaarnaajien käsiin. Heinäkuussa 2016 pidettiin kokous, jonka jälkeen ryhdyttiin perustamaan esikoislestadiolaisuuden uutta yhdistystä. Kotimaa24:n mukaan kokous valtuutti vastuunkantajien ryhmän edistämään käytännössä uuden yhdistyksen perustamista.

Hämeenlinnassa pidettiin Kotimaa24:n mukaan 13. elokuuta 2016 niiden esikoislestadiolaisten saarnaajien kokous, jotka eivät voi hyväksyä Esikoislestadiolaiset ry:n sakramenttilinjaa. Kotimaa24:n mukaan osa esikoislestadiolaisuuden Suomen sananpalvelijoista ryhtyy siis palvelemaan uudessa yhdistyksessä. Kokouksesta laaditussa tiedotteessa saarnaajat painottivat, että uudessa yhdistyksessä halutaan edelleen vastaanottaa sakramentit evankelis-luterilaisen kirkon yhteydessä ja toimia muutenkin kirkon sisällä.

Kotimaa24:n mukaan saarnaajien kokouksen viesti oli, että herätysliikkeen jakautuminen ei merkitse uuden yhdistyksen piirissä esikoislestadiolaisuuden teologisen linjan muuttumista. Tiedotteessa saarnaajat kertoivat, että he taistelevat kirkossa esiintyvää liberalismia ja maallistumista vastaan yhdessä kirkon muiden konservatiivien kanssa. Kotimaa24:n mukaan uuden yhdistyksen järjestämiä seuroja tullaan pitämään lähes kaikilla paikkakunnilla, joissa esikoislestadiolaisilla on ollut vakituista toimintaa. Myös lasten pyhäkoulutyötä ja leirejä toteutetaan Suomessa ja Inkerin kirkon seurakunnissa. [12] Syksyllä 2016 rekisteröitiin Esikoiset ry, jonka toiminta alkoi useilla paikkakunnilla.

Erot muihin lestadiolaisuuden suuntiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoislestadiolaisuuden erottaa muista lestadiolaisuuden suunnista painotus esikoisten seurakuntaan, Lapin vanhimmat, kriittinen suhtautuminen kirkkoon ja pappeuteen sekä yksinkertaisen elämän korostus.

Esikoisten seurakunta ja Lapin vanhimmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lestadiolaisuuden olemassa olevien ryhmien sukupuu. Vuonna 2001 olemassa olleet lestadiolaisuuden haarat ja yksi sen jälkeen syntynyt lestadiolaisuuden haara.[13]

Käsite esikoisten seurakunta löytyy Raamatusta Heprealaiskirjeen 12. luvusta. Juhani Raattamaa puhui kirjeissään paljon esikoisten seurakunnasta. Ensimmäisen kerran esikoisten seurakunta esiintyi Juhani Raattamaan kirjeessä keväällä 1872.[14] Hänen kuoltuaan esikoislestadiolaisuuden saarnaajat puhuivat edelleen esikoisten seurakunnasta ja katsoivat muiden lestadiolaisten jääneen tämän seurakunnan ulkopuolelle. Esikoisten seurakunnan vanhimman tehtävän katsottiin siirtyneen Juhani Raattamaalta Joonas Purnulle.

Ruotsin Lapin seurakunta toimii edelleen äitiseurakuntana, jonka puoleen muiden maiden esikoislestadiolaiset kääntyvät ongelmissaan. Pohjois-Ruotsissa asuvat myös liikkeen johtavat saarnaajat, Lapin vanhimmat, joita seurakunta lähettää matkoille myös muihin maihin.

Asketismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lestadiolaisuudessa ilmeni sen alusta saakka voimakasta asketismia.[15] Taustalla on ajatus, jonka mukaan kristityn tulisi jäljitellä Jeesuksen alennuksen muotoa. Myös Laestadius saarnoissaan pitää koreutta syntinä Raamatun mukaisesti (esim. 1 Tim 2:9 ja 1 Piet 3:3.[16]). Vaatimattomuuden ihanne näkyi muun muassa asuntojen sisustuksessa ja ihmisten pukeutumisessa.[17] Kun lestadiolaisuuteen alkoi liittyä parempiosaisia ja sivistyneistöä, aiheutti se herätysliikkeen sisälle luokkaeroja.[18] Muun muassa Lapin vanhinten saarnat aiheuttivat heidän ja "herraskristittyjen" välille ristiriitoja.[19] Erityisesti maaseudulla rikkaimmat lestadiolaiset menivät 1900-luvun hajaannuksessa uuteenheräykseen tai vanhoillislestadiolaisuuteen.[20]

Esikoislestadiolaisuus ja kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoislestadiolaisuuden alkuaikoina se arvosteli voimakkaasti kirkkoa ja papistoa, mutta myös kirkon puolelta tuli kritiikkiä ja syytöksiä lahkolaisuudesta. 1930-luvulla piispojen suhtautuminen esikoislestadiolaisiin parani ja myös esikoisten asenne kirkkoa kohtaan avartui.[21] Suurissa hajaannuksissa esikoisuuteen ei liittynyt yhtään lestadiolaista pappia, vaan nämä menivät joko uuteenheräykseen tai vanhoillislestadiolaisuuteen. Tätä kuvastaa hyvin esikoisuuden ensimmäisen ja hyvin pappis- ja kirkkokriittisen vanhimman suhde lestadiolaispappi Aatu Laitiseen.[21] Esikoiset suhtautuivat kielteisesti myös lestadiolaisuuden piirissä toimiviin pappeihin,[22] koska pelkona oli, että papit soluttautuvat herätysliikkeeseen ja muuttavat sen kirkolliseksi.[23] Liike on säilynyt maallikkojohtoisena,[21] mutta kirkkoa pidetään sakramenttien jakajana ja kansan kristillisenä kasvattajana. Usein esikoislestadiolaisilla on paikallisiin seurakuntiin ehtoollisyhteys.[24]

Vuonna 1928 Lahdessa liikkeeseen liittyi ensimmäinen pappi Aulis Zidbäck, mutta vuoden 1932 jälkeen hän erosi liikkeestä, kun häneen myönteisesti suhtautunut lahtelainen saarnaaja Niklas Milén kuoli ja hän koki myös painetta paikallisen papiston taholta lestadiolaisuutensa vuoksi. Zidbäck kyllästyi myös esikoislestadiolaisten kirkkoon ja pappeihin kohdistamaan kritiikkiin.[25] 1940-luvulla esikoislestadiolaisuuteen liittyi jälleen pappi Veikko Kari ja hän kuului liikkeeseen kiinteästi toimien myös saarnaajana.[26]

Tällä hetkellä Esikoislestadiolaiset ry:ssä ei ole aktiivisesti mukana pappeja. Esikoiset ry:n piiriin (uusesikoisiin) kuuluu muutama eläkepappi. Esikoislestadiolaiset eivät yleensä suhtaudu myönteisesti omasta liikkeestään tulleisiin pappeihin, koska he usein vieroittuvat herätysliikkeestä. Myös kirkon ja "liberaaliteologian" kritiikki on yksi syy pappeuteen ryhtymisen vastustukseen.[27] Esikoislestadiolaiset kokevat, että saarnaajana voi toimia elävän uskon omaava henkilö ilman maallista teologista koulutusta; Raamattu lupaa, että kun avaa suun, Pyhä Henki täyttää sen. Maallikkosaarnaajia vanhaesikoisilla on Suomessa noin 130 ja uusesikoisilla noin 40.

Ruotsissa ja Norjassa esikoislestadiolaiset maallikkosaarnaajat alkoivat 2000-luvun alussa jakaa ehtoollista ja toimittaa kasteita.[28] Tähän ovat vaikuttaneet kirkon ehtoolliskaavojen muutokset, joissa on nähty katolista vaikutusta, naispappeuteen liittyvät ongelmat ja kirkon yleinen maallistuminen. Suomessa vanhaesikoiset maallikkosaarnaajat ryhtyivät toimittamaan sakramentteja vuonna 2015. [29]

Oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoislestadiolaiset pitävät Martti Lutheria oppi-isänään ja Lars Levi Laestadiusta opetusisänä.[30] Etenkin Laestadiuksen asema on vahvempi kuin muissa suurissa lestadiolaissuunnissa, mikä käy ilmi mm. siinä, että esikoislestadiolaiset lukevat Laestadiuksen saarnan jokaisissa seuroissa. Usein esikoislestadiolaiset puhuvat "Lutherin opista". Laestadiuksen ja Lutherin kirjoituksia arvostetaan paljon, koska niiden koetaan sisältävän arvokkaita opetuksia ja Raamatun selityksiä. Ensisijaisesti opetuksen sanotaan pohjautuvan aina Raamattuun, esikoislestadiolaiset puhuvat "Kristuksen opista".

Synninpäästö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoislestadiolaisilla on käytössä synninpäästö. Kristityt, kuten he itseään nimittävät, ovat maan päällä Jeesuksen lähettiläitä, ja voivat todistaa syntien anteeksiantamuksesta. Uskoon ei voi tulla omin avuin, vaan se syttyy Jumalan sanan kuulemisesta Pyhän Hengen omaavan ihmisen kautta.

Kaste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaste ei esikoislestadiolaisten mukaan pelasta tehtynä tekona ilman henkilökohtaista uskoa. Kaste on hyvän omantunnon liitto. Liittonsa rikkonut voi palata armoliittoon parannuksen eli uuden syntymisen kautta. Lapsella on autuaaksitekevä usko jo ennen kastetta Kristuksen sovinto- ja lunastusarmon vaikutuksesta. Pikkulapsen perisynti tunnustetaan, mutta sen syyllisyys kumoutuu Kristuksen sovintotyön kautta, jonka lapsenusko omaksuu. Kasteelle mennessään pikkulapsella on jo Pyhä Henki, hän on Jumalan lapsi ja siis Jumalan valtakunnan kansalainen. Isompina suurin osa lankeaa armontilasta. Armoon päästään takaisin Laestadiuksen selittämän armonjärjestyksen määrittämällä tavalla.

Ehtoollinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehtoollinen on armonväline "kristityille". Uskottomille katuvaisille se antaa voimaa mennä pyytämään saarnaajilta synninpäästöä, jonka vaikutuksesta tapahtuu varsinainen uudestisyntyminen.

Seurakuntaoppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurakunnasta opetetaan, että se on varsinaisessa merkityksessä pyhien yhteys, joka koostuu Pyhän Hengen saaneista uudestisyntyneistä kristityistä. Sillä seurakunnalla on yksi Henki, yksi usko, yksi kaste ja yksi Herra, joka on Jeesus Kristus. Seurakunta on Kristuksen ruumis, jossa Kristus on pää. Kristus on perustanut tämän yhden seurakunnan, eikä seurakunnan ulkopuolella ole pelastusta.

Uskon vaikutus käytännön elämään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoislestadiolaiset kutsuvat pukeutumiskoodiaan ja käytännön elämän ohjeiden noudattamista "kristityn esikuvaksi". Esikoislestadiolaiset naiset eivät käytä koruja eivätkä meikkiä.[31] Miehet taas eivät käytä solmiota.[31][32] Naiset peittävät seuroissa päänsä huivilla.[31] Kulttuurista esikoislestadiolaisuudessa vieroksutaan erityisesti populaarimusiikkia, teatteria, ja elokuvia.[33] Myös televisioon suhtaudutaan kielteisesti ja sen ohjelmien vaarallisuudesta varoitetaan.[34] Esikoislestadiolaiset "haluavat ottaa vastaan ne lapset, jotka Luoja antaa".[35] Alkoholin ja huumausaineiden suhteen opetetaan täysraittiutta.[36] Sen sijaan tupakointi koetaan uskon elämälle vähemmän vahingolliseksi, ja siitä varoitetaan lähinnä terveydellisin perustein. Edellä mainitut eivät ole dogmeja (opinkappaleita) esikoislestadiolaisille, vaan ohjeita, ns. "kristillisyyden neuvoja", joiden noudattaminen koetaan pikemmin omaksi parhaaksi kuin velvollisuudeksi tai pakoksi. Liike ei erota henkilöitä, jotka ovat "tottelemattomia" näille neuvoille tai muuten jättävät noudattamatta liikkeessä yleisiä ulkonaisia muotoja, mutta heitä saatetaan yksityisesti nuhdella tai kehottaa parannukseen.

Liikkeen piirissä suhtaudutaan myönteisesti yrittäjyyteen ja kannustetaan siihen. Liikkeessä mukana olevien omistamat yritykset muodostavat enemmän tai vähemmän tiiviitä yhteistyöverkostoja. Yrityksillä on erityisen merkittävä rooli rakennusalalla ja kaupan alalla. Myös verkostomarkkinoinnissa on mukana paljon liikkeen jäseniä.[37]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoislestadiolaisuus (isoesikoisuus, vanhaesikoisuus) on toiseksi suurin lestadiolaisuuden ryhmä maailmassa noin 31 000 henkilöllä[1]. Vanhoillislestadiolaisuus on suurin lestadiolaisuuden ryhmä maailmassa noin 115 000 henkilöllä[9]. Kolmanneksi suurin lestadiolaisuuden ryhmä on rauhansanalaisuus, joka on lähtöisin Amerikan esikoisuudesta vuonna 1903 erkaantuneesta pikkuesikoisuudesta sekä vanhoillislestadiolaisuudesta 1934 erkaantuneesta ryhmästä rauhansanalaisuus 21 000 henkilöllä. Neljänneksi suurin on töröläläisyys 4 000 henkilöllä[9]. Viidenneksi suurin on uusheränneet noin 3 000 kannattajalla[9]. Suurimpien lestadiolaisuusryhmien joukkoon kuuluu myös Esikoiset ry noin 1 500 kannattajalla.lähde?

Esikoislestadiolaisten levinneisyydestä Suomessa kielii Rauhan Siteen levikki.

Suomessa esikoislestadiolaisia on noin 12 000.  Kannatus painottuu Etelä-Suomen kaupunkeihin. Esikoislestadiolaisten rukoushuoneita on seuraavilla paikkakunnilla: Eno, Heinola, Helsinki, Hämeenlinna, Imatra, Joensuu, Jämsä, Keitele, Kotka, Lahti, Lammi, Lappeenranta, Lieksa, Mikkeli, Oulainen, Oulu, Padasjoki, Pihtipudas, Pori, Pöytyä (Heikinsuo), Sastamala, Tampere, Teuva ja Turku.[38] Lisäksi säännöllistä toimintaa on muun muassa Eurassa, Huittisissa, Kontiolahdella, Kuopiossa, Laitilassa, Multialla, Nousiaisissa, Nurmeksessa, Reisjärvellä, Utsjoella ja Ähtärissä. Seuroja järjestetään näillä ja muilla paikkakunnilla myös kirkon tiloissa ja kodeissa.

Esikoislestadiolaisten suhteellisista määristä Suomen eri paikkakunnilla kertoo osittain Rauhan Side -lehden levikki. Eniten lehden tilaajia oli vuonna 1997 Lahden, Helsingin ja Tampereen rukoushuoneiden vaikutusalueella.[39]

Pohjois-Amerikassa esikoislestadiolaisuus on professori Talosen mukaan suurin lestadiolaisryhmä noin 14 000 kannattajalla[1]. Amerikassa esikoislestadiolaisten kirkon nimi on Old Apostolic Lutheran Church. Amerikassa suurin yhteisö on Washingtonin osavaltiossa. Suuria seurakuntia on myös Delawaressa, Etelä-Dakotassa, Michiganissa ja Minnesotassa. Toimintaa on myös Kanadassa.[40]

Esikoislestadiolaisuus on merkittävä herätysliike myös Norjassa ja Ruotsissa. Näissä maissa kannatus painottuu pohjoiseen. Ruotsissa liikkeellä on rukoushuoneita ainakin Jällivaarassa, Luulajassa, Knivstassa ja Kiirunassa. Liikkeellä on jossain määrin toimintaa Hollannissa, Latviassa[9], Saksassa,[41] Tanskassa, Venäjällä[9] ja Virossa.[42]

Lähetystyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoislestadiolaiset harjoittavat sekä sisä- että ulkolähetystä. Lähetystä tehdään Baltian maihin, Keski-Eurooppaan ja Venäjälle. Saarnaajissa on erikseen Inkerin lähetysmiehiä, jotka hoitavat lähetystyön julistuksen. Lähetyksen yhteydessä jaetaan usein myös inhimillistä apua. Esikoislestadiolaisten ulkolähetys toteutuu saarnamatkoina, pysyviä lähettejä ei Venäjällä ole.

Seurat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoislestadiolaisten seurat alkavat virren veisuulla ja rukouksella. Sen jälkeen veisataan toinen virsi ja luetaan yleensä Laestadiuksen saarna. Joskus sen sijasta voidaan lukea Lutherin saarna tai lähetyskirjeitä. Jälleen veisataan virsi, jonka jälkeen kuullaan saarna. Saarnoja ei ole tapana kirjoittaa eikä valmistella vaan saarnaaja puhuu vapaasti senhetkisten ilmoitusten mukaan jonkin Raamatun tekstin johdosta. Saarna päättyy julistukseen syntien anteeksiantamisesta, jolloin kuulijoita nousee saarnaajien ja toistensa luokse pyytämään henkilökohtaista synninpäästöä. Seurat kestävät yleensä puolestatoista kahteen tuntiin.

Seuroissa veisataan virsiä omasta kirjasta, jonka nimi on Virsikirja ja Hengellisiä lauluja. Se on Suomen evankelisluterilaisen kirkon virallinen Virsikirja, jossa on Hengellisiä lauluja-liiteosio, jossa on Virsikirjaan kuulumattomia esikoislestadiolaisille tärkeitä virsiä. Seuroissa ei käytetä säestystä.

Suomessa esikoislestadiolaisilla on vuodessa kolme valtakunnallista seuratapahtumaa. Ne ovat loppiaisena, juhannuksena ja mikkelinpäivänä. Lahdessa järjestettävät juhannusseurat on Suomessa suurin vuotuinen tapahtuma. Loppiais- ja mikkelinpäivän seurojen pitopaikka vaihtelee vuosittain. Ruotsin Jällivaarassa järjestetään vuosittain monipäiväiset joulu- ja Kiirunassa helluntaikokoukset, joihin tulee saarnaajia ja sanankuulijoita eri maista ja joita kuunnellaan puhelimitse myös Suomessa. Jällivaaran joulukokouksissa päätetään ulkomaille tehtävistä lähetysmatkoista.

Lähes kaikki esikoislestadiolaisten saarnaajat ovat maallikoita. Lähetysmiehiksi kutsuttuja saarnaajia lähetetään "kaksin ja kaksin" eli pareittain pitämään seuroja muille paikkakunnilla kotimaassa ja ulkomailla. Ruotsin Lapin vanhimmat tekevät lähetysmatkoja muutaman vuoden välein Suomeen, Norjaan, Tanskaan ja Pohjois-Amerikkaan.

Seuroihin liittyy yleensä yhteinen kahvitilaisuus, isompiin seuroihin myös yhteinen ruokailu. Kahvista ja ruuasta ei peritä maksua, mutta jokainen saa vapaaehtoisesti lahjoittaa seurojen ylläpitoon Pyhän Hengen ilmoittaman summan.

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoislestadiolaiset ry järjestää isojen seurojen aikana ja arkisin kanssapuheita, joissa tutkitaan Raamattua ja kristillisyyttä yhdessä keskustellen. Kanssapuheiden juuret ulottuvat lestadiolaisuuden alkuaikoihin. Myös raamattupiirejä järjestetään arki-iltoina.[43] Seuroissakäynnin lisäksi esikoislestadiolaiset lapset käyvät esikoislestadiolaisten pyhäkouluissa ja lasten kesäleireillä.[44] Nuorille järjestetään nuorteniltoja arki-iltoina ja isojen seurojen yhteydessä, ja toisinaan pidetään myös valtakunnallisia nuorteniltoja.[45]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoislestadiolaiset ry julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Rauhan Side -lehteä. Julkaisutoiminta kattaa myös Laestadiuksen saarnoja ja muuta hartauskirjallisuutta (Virsikirja ja hengellisiä lauluja, Vanhinten kirja I ja II, Julkaisukokoelma, Isän ääni, Lasten kirja ym.). Julkaisujen mahdolliset kielelliset muutokset ja muu työ tehdään talkootyönä toimikunnittain.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synninpäästö & Kaste
  • Fridtjof Apelthun, 1992, Uskosta uskoon

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Jouko Talonen: Lestadiolaisuus muuttuvan ajan paineissa, Perusta 2016
  2. ↑ Talonen 2001. s. 30.
  3. ↑ Hepokoski 2002. s. 43.
  4. ↑ Talonen 2001. s.15.
  5. ↑ a b c d Hepokoski 2002. s. 40–41.
  6. ↑ Tenho Sukarin kirje eriseuralaisille vuonna 1998 ks. erityisesti s. 4. (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Tenho Sukarin kirje Viljo Heimanille 13. tammikuuta 2002. (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Uusi yhdistys perustettu – Esikoislestadiolainen herätysliike jakautuu Kotimaa24. Viitattu 14.10.2018.
  9. ↑ a b c d e f g Talonen, Jouko: Lestadiolaisuuden synty, leviäminen ja hajaannukset. Lestadiolaisuuden tutkija, kirkkohistorian professori Jouko Talosen luento (Virtuaalikirkon videoimana ja arkistoimana). Laestadiuksen perintö ja perilliset – seminaari Oulussa 4.–5.10.2012 5.10.2012. Oulun hiippakunta, Pohjoinen kulttuuri-instituutti ja Oulun ev.-lut. seurakunnat. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 7.10.2012.
  10. ↑ a b Talonen 2001, s. 25.
  11. ↑ a b Sukarilaisuuden kotisivut: http://www.lestadiolaisuusalkuperaisena.fi/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/uusi-yhdistys-perustettu-esikoislestadiolainen-heratysliike-jakautuu
  13. ↑ Talonen 2001. s. 14, 25–30.
  14. ↑ Seppo Lohi, Pohjolan kristillisyys, SRK, 1997, ISBN 951-8940-69-X, sivut 82–83
  15. ↑ Zidbäck 1941, s. 228.
  16. ↑ Talonen 1993, s. 53.
  17. ↑ Talonen 1993, s. 54.
  18. ↑ Talonen 1993, s. 57
  19. ↑ Talonen 1993, s. 56–58
  20. ↑ Talonen 1993, s. 58
  21. ↑ a b c Talonen 1993, s. 74.
  22. ↑ Zidbäck 1941, s. 178.
  23. ↑ Zidbäck 1941, s. 212.
  24. ↑ Talonen 1993, s. 76
  25. ↑ Talonen 1993, s. 136–137, 77 ja 137
  26. ↑ Talonen 1993, s. 140
  27. ↑ esikoislestadiolaisten saarnaajat Helsinki
  28. ↑ Ihonen 2001, s. 170
  29. ↑ Esikoislestadiolaiset ottivat ehtoollisen omaan käyttöön Kotimaa24. 5.12.2015.
  30. ↑ Risto Blom, Uudestisyntymisen hetki armonjärjestyksessä esikoislestadiolaisen julistuksen mukaan, sivut 122–132.
  31. ↑ a b c Ihonen 2001, s. 164
  32. ↑ Ihonen 2001, s. 172
  33. ↑ Ihonen 2001, s. 163
  34. ↑ Ihonen 2001, s. 165
  35. ↑ Ihonen 2001, s. 166
  36. ↑ Fridtjof Apelthun, 1992, Uskosta uskoon
  37. ↑ Sutinen, Teija: Tutkija yllättyi: Lestadiolaisten taloudelliset verkostot ovat tiiviitä ja välillä arveluttavia (Aini Linjakummun haastattelu) Helsingin Sanomat. 11.5.2018. Viitattu 11.5.2018.
  38. ↑ Suomen rukoushuoneet ja seurojen alkamisajat sunnuntaisin Huutavan ääni verkossa r.y.. Viitattu 21.4.2008. [vanhentunut linkki]
  39. ↑ Rauhan Siteen levikki kasvanut. Rauhan Side, , 1999. vsk, nro 4, s. 23. Tiivistelmä lehden artikkelista.. Viitattu 6.2.2008.
  40. ↑ lestadiolaisuus.info: Esikoislestadiolaisuuden synty ja tämänhetkinen tilanne lestadiolaisuus.info. Viitattu 16.2.2007.
  41. ↑ lestadiolaisuus.info: Lestadiolaisuus Saksassa lestadiolaisuus.info. Viitattu 16.2.2007.
  42. ↑ Kai Siltala: Esikoislestadiolaisuus Kai Siltala. Arkistoitu 27.5.2014. Viitattu 10. elokuuta 2008.
  43. ↑ Raimo Airamo: Kristillinen kanssapuhe. Rauhan Side, 2002, nro 4, s. 2.
  44. ↑ Pekko Nieminen: Muistoja kesän 2006 leiriltä Lahdesta. Rauhan Side, 2006, nro 3, s. 21.
  45. ↑ Muistoja valtakunnallisista nuortenilloista. Rauhan Side, 2006, nro 3, s. 23.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Esikoislestadiolaisuus&oldid=22189468”