Epidauros
| Epidauros | |
|---|---|
| Ἐπίδαυρος | |
 Epidauroksen Asklepieionin arkeologista aluetta. |
|
| Sijainti | |
  Epidauros |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kreikka |
| Paikkakunta | Archaía Epídavros, Epídavros, Argolis, Peloponnesos |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Huippukausi | 600-luku eaa.–400-luku jaa. |
| Kulttuuri | antiikin Kreikka |
| Alue | Argolis |
| Aiheesta muualla | |
Epidauros (m.kreik. Ἐπίδαυρος, lat. Epidaurus) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Argoliin maakunnassa Peloponnesoksen niemimaan itäosassa Kreikassa.[1][2]
Epidauroksen arkeologisia kohteita on kaksi. Tunnetumpi kohde (), johon nimellä Epidauros nykyisin yleensä viitataan, sijaitsee sisämaassa lähellä Lygourióta ja käsittää Asklepieionin eli parantajajumala Asklepioksen kulttipaikan, mukaan lukien tunnettu suurempi Epidauroksen teatteri. Se on Unescon maailmanperintökohde. Varsinaisen antiikin aikaisen Epidauroksen kaupungin arkeologinen kohde () puolestaan sijaitsee rannikolla Archaía Epídavroksen kylässä. Kummatkin sijaitsevat antiikin aikaisesta kaupungista nimensä saaneessa Epídavroksen kunnassa.
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Epidauroksen antiikin aikainen kaupunki sijaitsi nykyisen Archaía Epídavroksen (aiemmin Palaiá Epídavros, ”Vanha Epídavros”) kylän paikalla Saroninlahden lounaisrannalla, Peloponnesoksen niemimaan koillisosassa sijaitsevan Argoliin niemimaan itärannikolla. Sen akropoliina eli yläkaupunkina ja linnavuorena toimi niemessä oleva kukkula heti nykyisen kylän kaakkoispuolella.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Epidauroksen kaupunki oli asuttu viimeistään mykeneläisellä ajalla. Varhaisin maininta siitä on Homeroksen Iliaan laivaluettelossa, jonka mukaan se lähetti 25 laivaa Troijan sotaan. Epidauros oli Peloponnesoksen merkittävimpiä satamia, mikä oli seurausta sen sijainnista Ateenan, Argoksen, Korintin ja monien muiden merkittävien kohteiden keskellä. Epidauros kuului 600–500-luvuilla eaa. Kalaureian amfiktyoniliittoon. Korintti valtasi kaupungin 500-luvulla eaa. Epidauros osallistui persialaissotiin kreikkalaisten ja peloponnesolaissotaan Spartan puolella. Se osallistui myös Lamian sotaan ja oli 200-luvulla eaa. mukana Akhaian liitossa. 100-luvulla eaa. kaupunki liittoutui Rooman kanssa.[3][4]
Epidauroksen Asklepieionin paikka oli alun perin Apollon Maleataan kulttipaikka. Apollon oli kreikkalaisten vanha parantajajumala ennen kuin tehtävä siirtyi tämän poikanakin pidetylle Asklepiokselle. Paikka kehittyi Epidauroksen kaupungin kultin keskukseksi viimeistään 500-luvulla eaa. ja Asklepioksen kulttipaikaksi 400-luvulla eaa. Väitettiin myös, että Asklepioksen mytologinen syntymä olisi tapahtunut juuri Epidauroksessa.[5][6]
Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupungissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Epidauroksen kaupungin akropolis eli linnavuori sijaitsi pienellä Akte-niemellä tai saarella, joka on nykyisin niemi kahden pienen lahden välissä. Linnavuorella oli temppeleitä ja julkisia rakennuksia. Satamia oli kaksi, pohjoisempi sotasatama ja eteläisempi kauppasatama. Epidauroksen kaupungin arkeologisiin löydöksiin kuuluvat mm. akropoliin muurit ja joukko siellä olleita rakennuksia, sekä akropoliin rinteeseen rakennettu niin kutsuttu Epidauroksen pieni teatteri, jota ei tule sekoittaa Asklepieionin alueen suurempaan ja tunnetumpaan teatteriin. Pienempi teatteri rakennettiin 300-luvulla eaa. ja sen arkeologiset kaivaukset suoritettiin 1972. Siinä oli 18 penkkiriviä. Kaupungin alueelta on löydetty myös mm. mykeneläisaikaisia hautoja sekä Artemiin temppelin jäänteet. Osa satamarakennelmista ja alakaupungista on nykyisin meren pohjassa.[3][4]
Kaupungin ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asklepieion ja Epidauroksen teatteri
Epidauroksen Asklepieion oli lääkintätaidon ja parantamisen jumala Asklepioksen pyhäkkö. Se oli antiikin aikana yksi Välimeren alueen tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista. Pyhäkköalue sijaitsi sisämaassa noin 8,5 kilometriä kaupungista lounaaseen. Nykyään sen arkeologinen alue on Unescon maailmanperintökohde nimellä Asklepioksen pyhäkkö Epidauroksessa.[5]
Paikan keskiössä oli Asklepioksen temppeli sekä siihen liittynyt parantola-alue, jossa potilaat saattoivat nukkua yönsä ja toivoa jumalan ilmestyvän heille unen aikana. Myöhemmin alueelle rakennettiin erilaisia oheistoimintoja, joiden oli tarkoitus viihdyttää varakkaita potilaita: akustiikastaan kuuluisa suuri Epidauroksen teatteri, Epidauroksen stadion ja muut urheilukentät, majatalot sekä kylpylät muuttivat pyhäkön luonnetta eräänlaiseksi oman aikansa terveysturismin keskukseksi. Epidauroksen maine oli suurimmillaan 200-luvulla eaa.
Roomalaiset tuhosivat Asklepieionin alueen vuonna 87 eaa. Myöhemmin alue rakennettiin uudelleen ja pyhäkkö jatkoi toimintaansa aina antiikin ajan loppupuolelle asti, kunnes kristinuskon leviäminen johti pakanapyhäkköjen sulkemiseen 400-luvulla. Arkeologiset kaivaukset alueella alkoivat vuonna 1881.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”348 Epidauros”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
- ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Epidauros”, Antiikin käsikirja, s. 149. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ a b Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Epidauros, Peloponnesos, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Ancient Epidavros Epidavros. Viitattu 9.11.2015.
- ↑ a b Sanctuary of Asklepios at Epidaurus UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 21.5.2015.
- ↑ a b Epidauros Perseus. Viitattu 9.11.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Epidauros Wikimedia Commonsissa
