Elis Ask
| Elis Ask | |
|---|---|
 Ask vuonna 1946 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Elis Johan Ask |
| Syntynyt | 10. huhtikuuta 1926 Helsinki |
| Kuollut | 13. maaliskuuta 2003 (76 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Negru |
Elis Johan ”Negru”[1] Ask (10. huhtikuuta 1926 Helsinki – 13. maaliskuuta 2003 Helsinki)[2] oli suomalainen nyrkkeilijä.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ask on yksi suomalaisen nyrkkeilyn tunnetuimmista nimistä. Hänestä tuli kevyen sarjan Euroopan mestari tyrmättyään Pierre Montanén elokuussa 1951. Seuraavan vuoden tammikuussa hän menetti mestaruuden tanskalaiselle Jørgen Johansenille. Aiemmin hän oli kokeillut uraa Yhdysvalloissa. Siellä hän nousi maailmanmestari Willie Pepin 3. haastajaksi. Vuonna 1957 hän perusti ammattilaistallin, joka järjesti ammattinyrkkeilyiltoja vuoteen 1974 asti. Elis Ask oli myös Ugandan diktaattorin Idi Aminin ystävä.[3] Amin kutsui Askin vuonna 1977 heinäkuussa Ugandaan. Amin kustansi Askin matkan. Sieltä hän toi mukanaan talliinsa Helsinkiin MM-kolmosen Joszef Nsubugan. Hän otteli 50-vuotiaana näytösottelun Melbournen kultamitalistia Terry Spinksiä vastaan Helsingissä.
Elis Ask ei päässyt vuoden 1951 Euroopan mestaruudestaan huolimatta Vuoden urheilija -äänestyksessä listoille. Urheilutoimittajat vannoivat 1950-luvun loppupuolelle asti ”jalon amatööriurheilun” nimiin.[4]
Elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olli Mäestä kertovassa elokuvassa Hymyilevä mies Elis Ask on keskeinen hahmo ja häntä näyttelee Eero Milonoff.[5]
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Amatöörien SM kärpässarjassa (51 kg) 1944
- Amatöörien SM kääpiösarjassa (54 kg) 1945–1946
- Euroopan mestaruus kevyessä sarjassa 1951
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Raevuori, Antero: ”6. Nyrkkeily on elämäni”, Huippu-urheilun maailma 3, s. 92. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-08691-6.
- ↑ Kanerva, Juha: Ask, Elis (1926–2003) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 26.7.2020.
- ↑ Pakkanen, Outi – Raevuori, Antero – Forslund, Jukka – Eskelinen, Heikki: Elämäni vuodet: Ajankuvia vuosilta 1957–1977, s. 16. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14512-2.
- ↑ Kanerva, Juha: Ennen Lontoota. IS Urheilu, 17.1.2012, s. 7.
- ↑ Hymyilevä mies Elonet. Viitattu 26.7.2020.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ask, Elis – Lounasheimo, Ilmo: Hyvät nyrkkeilyn ystävät... Muistelmia suomalaisesta ammattinyrkkeilystä. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01553-2.
- Kanerva, Juha: ”Ask, Elis (1926–2003)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 413–414. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elis Askin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- Ask ottelee mestaruudesta. Ylen Elävä arkisto.
- Boxing.fi – Elis Ask (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ask, Elis hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||
