Elektra (Euripides)

Elektra
Ἠλέκτρα
Orestes, Elektra ja Pylades. Kuvitusta punakuviotekniikalla koristellussa hydriassa, n. 330 eaa.
Kirjoittaja	Euripides
Alkuperäiskieli	muinaiskreikka (klassinen)
Tyylilaji	tragedia
Tapahtumapaikka ja -aika	Argos, Elektran aviomiehen talo
Kantaesitys	n. 415–413 eaa.
Kantaesityspaikka	Dionysoksen teatteri, Ateena
Henkilöt
Henkilöt	Elektra Orestes Pylades Klytaimnestra Kastor ja Polydeukes Elektran puoliso palvelijoita yms.
Kuoro	Argoksen naisia
Infobox OK

Elektra (m.kreik. Ἠλέκτρα, Ēlektra, lat. Electra) on Euripideen kirjoittama antiikin kreikkalainen tragedia, joka kertoo Elektran ja Oresteen kostosta heidän isänsä Agamemnonin surmanneelle äidilleen Klytaimnestralle.

Historia

Euripideen Elektran kantaesitys oli Ateenan Dionysoksen teatterilla noin vuonna 415–413 eaa. Näytelmä perustuu eeppiseen kyklokseen kuuluviin nostos-laityypin kertomuksiin eli Homeroksen Iliaan ja Odysseian väliseen aikaan sijoittuviin myytteihin, jotka kertovat tapahtumista aikana, jolloin kreikkalaiset palasivat koteihinsa Troijan sodasta. Sofokleen näytelmä on muunnelma Aiskhyloksen Oresteiaan (vuodelta 458 eaa.) kuuluvasta tragediasta Hautauhrintuojat. Myös Sofokles kirjoitti suunnilleen samoihin aikoihin näytelmän nimeltä Elektra.

Sisältö

Tragedia koostuu 1 359 runosäkeestä.

Tausta

Ennen Troijan sotaan lähtöä kreikkalaisten sotajoukon ylipäällikkö Agamemnon uhrasi tyttärensä Ifigeneian Artemiin lepyttämiseksi. Uhraus mahdollisti kreikkalaisten laivaston purjehtimisen Troijaan, mutta suututti Agamemonin puolison Klytaimnestran. Kun Agamemnon palasi sodasta kotiin, Klytaimnestra ja hänen uusi rakastajansa, Agamemnonin serkku Aigisthos murhasivat tämän. Tämän jälkeen Orestes, Elektran pikkuveli, lähetettiin Fokiin kuninkaan Strofioksen luo. Siellä tämä ystävystyi kuninkaan pojan Pyladeen kanssa.

Juoni

Näytelmä alkaa esittelemällä Elektran, Klytaimnestran ja edesmeneen Agamemnonin tyttären. Useita vuosia Agamemonin murhan jälkeen lukuisat kosijat pyysivät Elektran kättä. Klytaimnestra ja Aigisthos pelkäsivät, että Elektran lapsi voisi pyrkiä kostamaan Agamemnonin murhan, ja naittivat tämän sen vuoksi mykeneläiselle talonpojalle. Tämä kunnioittaa Elektran sukutaustaa niin paljon, ettei koske Elektraan. Kiitoksena tästä Elektra auttaa miestään kotitöissä. Tästä huolimatta Elektra on närkästynyt siitä, että hänet on ajettu palatsista, ja valittaa yhteiskunnallisessa asemassaan tapahtunutta muutosta.

Elektra Agamemnonin haudalla. E. Teschendorff, 1892.

Aikuiseksi kasvanut Orestes ja Pylades saapuvat Elektran ja tämän aviomiehen luo. Orestes ei kuitenkaan kerro henkilöllisyyttään vaan esittää olevansa Oresteen viestintuoja. Hän pyrkii ensin selvittämään, kuinka lojaali Elektra on hänelle ja Agamemnonille, ennen kuin paljastaa kostosuunnitelmansa. Elektra kertoo kohtalostaan ja sanoo toivovansa veljensä Oresteen joskus palaavan kostamaan heidän isänsä surman.

Seuraavaksi näyttämölle astuu vanha palvelija, joka aikanaan vei Oresteen Fokiihin. Hän tunnistaa Oresteen tämän lapsena otsaan saamasta arvesta, ja näin Elektrakin saa tietää Oresteen henkilöllisyyden. He alkavat suunnitella Aigisthoksen ja Klytaimnestran murhaa. Palvelija selittää, että Aigisthos on juuri valmistamassa härkää uhria varten. Orestes lähtee surmaamaan tätä, kun taas Elektra lähettää palvelijan kertomaan Klytaimnestralle, että hän on saanut pojan, tietäen, että tämä saisi Klytaimnestran tulemaan hänen kotiinsa.

Sanansaattaja tuo tiedon, että Orestes on murhannut Aigisthoksen. Orestes ja Pylades palaavat kantaen tämän ruumiin paikalle. Kun Klytaimnestra saapuu, Orestes alkaa epäröidä äitinsä surmaamista. Elektra saa Oresteen jälleen vakuuttumaan siitä, että on heidän velvollisuutensa isäänsä kohtaan surmata tämän murhannut äitinsä. Orestes ja Elektra houkuttelevat Klytaimnestran sisälle taloon, jossa he iskevät miekan tämän kurkkuun.

Orestes ja Elektra poistuvat talosta syyllisyyttä tuntien. Tällöin paikalle saapuvat Klytaimnestran jumalveljet Kastor ja Polydeukes. He kertovat Oresteelle ja Elektralle, että heidän äitinsä sai oikeudenmukaisen rangaistuksen, mutta että äidinmurha oli silti häpeällinen teko. Siksi he antavat ohjeet siitä, kuinka Oresteen ja Elektran tulee puhdistatua surmatyön jälkeen.

Aiskhylos-parodia ja Homeros-viittaukset

Euripideen näytelmässä on ilmeinen viittaus Aiskhyloksen suositun Oresteia-trilogian Hautauhrintuojiin. Siinä Elektra tunnistaa veljensä kolmesta merkistä, jotka Oresteelta olivat jääneet Agamemnonin haudalle: hiuskiehkurasta, joka muistuttaa hänen omia hiuksiaan; Oresteen jättämästä jalanjäljestä; sekä vaatekappaleesta, jonka Elektra oli itse tehnyt veljelleen vuosia aiemmin. Euripideen kohtaus, jossa sisarukset tunnistavat toisensa, on selvästi tämän parodia: Euripideella Elektra nauraa sille ajatukselle, että hän voisi tunnistaa veljensä tällaisista merkeistä, sillä ei ole mitään syytä ajatella, että sisaruksilla olisi samanlaiset hiukset; että aikuiseksi kasvaneen Oresteen jalanjälki vastaisi hänen omaa pienempää jalkaansa; tai että aikamies käyttäisi samaa vaatetta, joka tällä oli lapsena ollessaan.

Tämän sijaan Orestes tunnistetaan otsassa olevasta arvesta, jonka hän oli saanut lapsena jossain määrin koomisessa kohtauksessa. Tämä viittaa puolestaan selvästi Odysseiaan, jossa Eurykleia tunnistaa kotiinsa palaneen Odysseuksen tämän lapsena, ja eeppiselle heerokselle sopivammin villikarjunmetsästyksessä, saamasta arvesta.

Tulkintoja

Näytelmän keskeisenä teeman voidaan nähdä, muiden Oresteen ja Elektran suorittamaa äidinmurhaa käsittelevien näytelmien tavoin, sen käsittely, onko murha oikeutettu, jos kyseessä on verikosto eli aiemman murhan kostaminen. Toinen merkittävä teema on murhan katuminen jälkeen päin, sekä tähän liittyen ajatus siitä, että samaa henkilöä, kuten isän murhannutta äitiä, voi sekä vihata että rakastaa.

Kirjallisuutta

Tekstilaitoksia ja käännöksiä

• Euripides: Electra. Teoksessa Euripidis fabulae. Vol. II (Sup., El., Her., Tro., Iph.Tau., Ion) Toim. James Diggle. Oxford Classical Texts. Oxford University Press, 1981. ISBN 978-0-19-814590-5. Kreikankielinen alkuteksti.
• Euripides: Electra. Teoksessa Euripides: Suppliant Women. Electra. Heracles. Euripides Volume III. Käännös David Kovacs. Loeb Classical Library 9. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1998. ISBN 9780674995666. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Muuta kirjallisuutta

• van Emde Boas, Evert: Language and Character in Euripides' Electra. Oxford Classical Monographs. Oxford University Press, 2017. ISBN 0192512218.
• Roisman, H. M. & Luschnig, C. A. E.: Euripides' Electra: A Commentary. Oklahoma Series in Classical Culture Series 38. University of Oklahoma Press, 2012. ISBN 0806186305.

Aiheesta muualla

• Εὐριπίδης: Ἠλέκτρα. Wikisource. (muinaiskreikaksi)
• Euripides: Electra. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)

Euripideen näytelmät