Eksogeeniset prosessit
Eksogeeniset prosessit ovat luonnonmaantieteessä ja geomorfologiassa ulkosyntyisiä prosesseja, joissa energia on peräisin suoraan tai välillisesti Auringon säteilystä. Joissain prosesseissa mukana on myös painovoima.
Eksogeenisiin tapahtumiin kuuluvat rapautuminen sekä veden, tuulen ja jään aiheuttama eroosio sekä aineksen kulkeutuminen pois ja kasaantuminen toiseen paikkaan, jolloin muodostuu sedimenttiä. Maaperän sedimentoituessa syntyy sedimenttikiviä.[1] Yleisempi seuraus rapautumisesta on pinnanmuotojen muuttuminen.
Rapautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rapautuminen voi olla fysikaalista tai kemiallista. Fysikaaliseen rapautumiseen kuuluvat auringon aiheuttama lämpörapautuminen sekä pakkasrapautuminen. Auringon lämmittäessä kallion pintaa kallion sisältämät mineraalit laajenevat. Kun nämä mineraalit laajenevat eri tahtiin, kallioon syntyy halkeamia. Kun sitten pakkasella näihin halkeamiin syntyy jäätä, tapahtuu pakkasrapautumista ja kallio rikkoontuu, jolloin syntyy suuria kivilohkareita.
Kemiallinen rapautuminen on enimmäkseen merieliöden, kuten simpukoiden ja korallien aiheuttamaa. Tarkemmin sanoen niiden kalkkia sisältävän kuoren jäännökset aiheuttavat rapautumista kalkkia sisältävistä kivilajeista muodostuville kallioille ilmaston ollessa lämmin ja kostea. Kun nämä tekijät ovat aiheuttaneet joitakin kemiallisia ilmiöitä, sadeveden vaikutuksesta kalkkikiviseen kallioon muodostuu onkaloita. Kemiallista rapautumista tapahtuu myös fysikaalisen rapautumisen jälkeen esimerkiksi suolaisen veden vaikutuksesta.
Rapautuminen voi olla myös biologista. Biologinen rapautuminen voi olla fysikaalista tai kemiallista. Kasvien juuret aiheuttavat fysikaalista rapautumista ja esimerkiksi jäkälien orgaaniset hapot aiheuttavat kemiallista rapautumista.[2]
Eroosio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eroosiota aiheuttaa jäätiköt, vesi, tuuli ja massaliikunnot. Jäätikkö aiheuttaa eroosiota liikkuessaan hitaasti ja sulaessaan. Vesi aiheuttaa eroosiota kuluttamalla ja kuljettamansa maa-aineksen välityksellä. Erittäin voimakasta vesieroosio on merten rannikoilla, joilla eroosio muovaa rannikkoa merkittävästi. Myös joet muovaavat jokiuomaa. Yläjuoksulla jokiuoma muodostuu jykkäpiirteisemmäksi kuin alajuoksulla, missä voi syntyä meandereita. Tuuli aiheuttaa eroosiota aavikoilla, missä tulen mukana lentävä hiekka kuluttaa aavikon keskellä olevia kallioita. Massaliikuntoja syntyy maanjäristysten yhteydessä, jolloin irtain maa-aines lähtee liikkeelle ja tätä kautta massaliikunnot voivat aiheuttaa eroosoita.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Olav Eklund: Johdatus sedimenttikiviin Geologia. 25.6.2022. [vanhentunut linkki]
- ↑ Rapautuminen GTK. Arkistoitu 25.7.2021. Viitattu 12.6.2022.
- ↑ Rapautuminen ja eroosio Tellus1-Sininen planeetta. Viitattu 12.6.2022.