Egyptin keskiaika
Varhaisdynastinen kausi 3150–2686 eaa.
Vanha valtakunta 2686–2181 eaa.
Ensimmäinen välikausi 2181–2055 eaa.
Keskivaltakunta 2055–1650 eaa.
Toinen välikausi 1650–1550 eaa.
Uusi valtakunta 1550–1069 eaa.
Kolmas välikausi 664–332 eaa.
Myöhäiskausi 664–332 eaa.
Egyptin historia Persian vallan alla
Ptolemaiosten valtakunta 332–30 eaa.
Aegyptus 30 eaa.–641 jaa.
Sassanidien Egypti 619–629
Rashidun-kalifaatti 641–661
Umaijadikalifaatti 661–750
Abbasidikalifaatti 750–935
Tulunidit 868–905
Ikhshididit 935–969
Fatimidit 969–1171
Aijubidit 1171–1250
Mamelukkien sulttaanikunta 1250–1517
Egyptin eyalet 1517–1867
Ranskan miehitys 1798–1801
Muhammad Alin dynastia 1805–1953
Egyptin kediivikunta 1867–1914
Britannian valta Egyptissä 1882–1922
Egyptin sulttaanikunta 1914–1922
Egyptin kuningaskunta 1922–1953
Egyptin tasavalta 1953–1958
Yhdistynyt arabitasavalta 1958–1961/1971
Egyptin arabitasavalta 1971–
Egyptin keskiaika on Egyptin historian ajanjakso, joka alkoi 600-luvulla ja päättyi 1400- ja 1500-luvun taitteessa. Sinä aikana Egypti vähitellen muuttui pitkälti islamilaiseksi.
Egyptin keskiajan katsotaan yleensä alkavan, kun kenraali Amr ibn al-Asin hyökkäsi maahan vuonna 639. Siihen asti Egypti oli kuulunut Bysantin valtakuntaan ja sen luostarilaitos ja koptilaisuus olivat olleet tärkeitä ja vaikutusvaltaisia. Bysantilla oli kuitenkin ollut vaikeuksia valtansa säilyttämisessä, koska persialaiset olivat edenneet 600-luvun alussa. Vuonna 628 Bysantti oli vakiinnuttanut valtansa alueella uudestaan. Amr ibn al-Asinin joukot hyökkäsivät maahan vuonna 639 ja vuoteen 642 mennessä he olivat karkottaneet Itä-Rooman armeijan. Vallanvaihto ei kuitenkaan suuresti vaikuttanut egyptiläisten arkeen. Kristittyjen käännyttämistä ei vakavasti yritetty ja kreikka pysyi hallintokielenä. Uuteen al-Fustatin kaupunkiin rakennettiin moskeija, mutta Aleksandria säilytti asemansa Välimeren johtavana satamana.
Aluksi Egypti oli yksi umaijadien ja myöhemmin abbasidien provinssi. Ajan myötä arabiasutus lisääntyi ja islamilaisen valtakunnan huomio suuntautui enemmän Ifriqiyahiin (nyk. Tunisia). Abbasidien keskusvalta heikentyi ja etenkin Harun al-Rašidin valtakaudella (786–809) kuvernööri vaihtui usein. Kuvernöörin poikapuoli Ahmad bin Tulun teki Egyptistä riippumattoman vuoteen 877 mennessä. Abbasidit saivat maan jälleen hallintaansa vuonna 905, mutta menettivät sen taas vuonna 935. Fatimidit valtasivat Egyptin ja tekivät siitä valtakuntansa keskuksen. He hallitsivat Egyptiä 969–1171.
Saladin, aijubidien dynastian perustaja, syrjäytti fatimidit vuonna 1171. Hän taisteli ristiretkeläisiä vastaan, mutta piti myös yllä kauppasuhteet Eurooppaan, erityisesti Italiaan. Saladin valtasi Jerusalemin ja kukisti Palestiinan ristiretkeläiset. Hän rakensi Egyptistä imperiumin, jonka pääkaupunki oli Kairo. Vuonna 1250 mamelukit nousivat valtaan. Heidän aikanaan vuosisatoja jatkuneet arabilaistuminen ja islamilaistuminen saatettiin loppuun. Egypti nousi keskeiseksi tekijäksi islamilaisessa teologiassa, skolastiikassa ja taiteessa. Vuonna 1517 Egypti liitettiin osmanien valtakuntaan ja siitä tuli jälleen provinssi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bunson, Matthew: Encyclopedia of the Middle Ages, s. 161–162. New York: Facts on File, 1995. ISBN 0-8160-2456-1.