Edvard Gustaf af Forselles

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Edvard Gustaf af Forselles.

Edvard Gustaf af Forselles (1. kesäkuuta 1817 Elimäki – 2. lokakuuta 1891 Helsinki)[1][2] oli suomalainen tykistönkenraali, senaattori ja vapaaherra, joka toimi senaatin talousosaston varapuheenjohtajana eli Suomen suuriruhtinaskunnan ”pääministerinä” vuosina 1882–1885 ja Suomen kenraalikuvernöörin apulaisena vuosina 1885–1891.

Lapsuus ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edvard Gustaf af Forselles kuului af Forsellesin aatelissukuun, ja hänen isoisänsä isä oli Loviisan ensimmäinen pormestari, kauppaneuvos Jacob af Forselles.[3] Af Forsellesin isä oli Suomen sodassa ansioitunut majuri Fredrik Johan Ulrik af Forselles, joka omisti useita kartanoita Elimäellä sekä Strömforsin ruukin. Äiti oli Sofia Charlotta Henriette von Gutofsky.[1][4] Af Forsellesin veljiä olivat Metsähallituksen ylijohtaja Jakob Henrik Alexander af Forselles ja eversti Fredrik af Forselles.[3]

Af Forselles nai vuonna 1852 Olga Brandtin (1824–1908), jonka isä oli venäläinen kenraalimajuri Johan Gottfried Brandt. Heille syntyi kuusi lasta: Edvard Ananias, Lydia Olga Henriette, Viktor Alexander, Eugenie, Helena Sofia ja Ernst Emanuel. Pojat palvelivat Venäjän armeijassa. Tyttäristä Lydia nai venäläisen ruhtinaan Nikolai Tugan-Mirza-Baranovskin ja Eugenie saksalaisen musiikkikauppiaan Josef Binnemannin, minkä lisäksi hänestä tuli keisarinnan hovineito.[1][4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Af Forselles kävi Haminan kadettikoulun vuosina 1831–1836. Valmistuttuaan hän aloitti sotilasuransa Henkikaartin tykistöprikaatissa, jossa hän sai 1840 aliluutnantin ja 1844 luutnantin arvon.[1] Hän osallistui vuonna 1845 taisteluihin Kaukasian vuoristoheimoja vastaan, jäi vangiksi ja haavoittui Dargon taistelussa. Hänet ylennettiin 1847 alikapteeniksi, 1848 kapteeniksi ja 1850 everstiksi. Af Forselles oli teknillisen tykistökoulun johtajana Pietarissa vuosina 1853–1856 sekä asevarikon johtajana Brjanskissa vuosina 1856–1859 ja Pietarissa vuosina 1859–1863.[1][4] Vuosina 1863–1871 hän oli Haminan kadettikoulun johtajana. Hän sai kenraalimajurin arvon vuonna 1860 ja kenraaliluutnantin vuonna 1867.[1]

Af Forselles kutsuttiin vuonna 1871 Suomen senaattiin talousosaston salkuttomaksi jäseneksi.[1][4] Hän hoiti Suomen kenraalikuvernöörin tehtävää kesäkuusta 1872 maaliskuuhun 1873 Nikolai Adlerbergin sairauden aikana. Poliittisissa kysymyksissä af Forselles oli pääsääntöisesti varovainen uudistusten suhteen. Hän kuitenkin kannatti vuonna 1874 ehdotettua senaatin oikeusosaston erottamista muusta senaatista ja prokuraattorin kertomuksen antamista valtiopäivien käsiteltäväksi. Kun senaatissa valmisteltiin vuonna 1876 esitystä Suomen asevelvollisen sotaväen perustamisesta, af Forselles kannatti ajatusta, että kustannusten säästämiseksi suomalaisia joukkoja voitaisiin lähettää Venäjän valtakunnan yhteisiin sotaharjoituksiin Suomen lähialueille.[4]

Af Forselles oli aatelissäädyn edustajana valtiopäivillä 1872, 1877–1878, 1885 ja 1888.[5][6][7][8] Hänet korotettiin vuonna 1874 vapaaherraksi ja hänen vapaaherrallinen sukuhaaransa merkittiin Suomen ritarihuoneelle numerolla 53.[1][9] Hänet ylennettiin tykistönkenraaliksi vuonna 1882.[1] Af Forselles nimitettiin senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi J. M. Nordenstamin kuoltua marraskuussa 1882.[1][10] Samaan aikaan senaattiin nimitettiin ensi kertaa eri valtiopäiväpuoleiden edustajia, mutta tämä ”esiparlamentarismi” ei kehittynyt pidemmälle af Forsellesin aikana. Historiantutkija Matti Klingen mukaan af Forsellesin ajan talousosasto muistutti enemmän valtiopäivien ”ylähuonetta”, jossa eri suuntaukset kilpailivat.[10] Heinäkuussa 1885 af Forselles siirtyi kenraalikuvernööri Fjodor Heidenin apulaiseksi ja oli siinä tehtävässä vuonna 1891 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.[1]

Af Forselles tunnettiin lahjonnan ja tuhlauksen tunnollisena vastustajana. Jac. Ahrenbergin mukaan hän puhui itäsuomalaista ruotsia, johon oli sekoittanut venäjän ja saksan sanoja, eikä osannut myöskään venäjää kunnolla.[10]

Af Forselles on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[11] Hänen vapaaherrallinen sukuhaaransa sammui mieslinjalta hänen poikansa, luutnantti Edvard Ananias af Forsellesin kuollessa vuonna 1933 ja lopullisesti vuonna 1953.[3][9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k af Forselles, Edvard Gustaf Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. ↑ Edvard Gustaf af Forselles. Päivälehti, 4.10.1891. Helsinki: Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ a b c Veli-Matti Autio: Forselius (1600 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. ↑ a b c d e Raimo Savolainen: ”Forselles, Edvard af”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 14–15. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Förteckning öfver Ridderskapets och Adelns medlemmar vid landtdagen i Helsingfors år 1872. Protokoll fördt hos Högl. Ridderskapet och Adeln å Landtdagen I Helsingfors år 1872. Tredje häftet. Helsingfors: Hufvudstadsbladets Tryckeri, 1874, ss. 431-433.
  6. ↑ Förteckning öfver Ridderskapets och Adelns medlemmar vid Landtdagen i Helsingfors år 1877. Protokoll fördt hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen 1877. Sjette häftet. Helsingfors: Finska Litteratur-Sällskapets Tryckeri, 1879, ss. 1903-1907.
  7. ↑ Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen 1885. Första häftet. Helsingfors: Hufvudstadsbladets Tryckeri, 1886, ss. 1-3.
  8. ↑ Förteckning öfver Finlands till landtdagen i Helsingfors år 1888 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen år 1888. Tredje häftet. Helsingfors: Hufvudstadsbladets Tryckeri, 1888, ss. 1685-1691.
  9. ↑ a b af Forselles, vapaaherrallinen. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
  10. ↑ a b c Matti Klinge: Keisarin Suomi, s. 292–293 (suom. Marketta Klinge). Schildts, Helsinki 1997.
  11. ↑ Voitto Viro: Vanha hautausmaa: Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas, s. 126. Toinen, uusittu painos. Otava, Helsinki 1993.
Edeltäjä:

Johan Mauritz Nordenstam 		Keisarillisen Suomen senaatin talousosaston varapuheenjohtaja
1882–1885 		Seuraaja:

Samuel Werner von Troil
Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Edvard_Gustaf_af_Forselles&oldid=21730374”