EDGE
EDGE (engl. Enhanced Data rates for GSM Evolution) on matkapuhelinten pakettikytkentäiseen tiedonsiirtoon suunniteltu tekniikka. EDGE perustuu GPRS-tekniikkaan, joka on GSM-verkkojen tiedonsiirtostandardi. EDGE-standardin on kehittänyt 3GPP-järjestö. EDGE tunnetaan myös lyhenteellä EGPRS, joka tulee sanoista Enhanced GPRS. Joskus siihen myös viitataan markkinointitermillä 2.5G, koska se on parannettu toisen sukupolven tekniikka (2G), mutta se ei ole vielä varsinaista kolmannen sukupolven tekniikkaa (3G).
Ensimmäinen kaupallinen EDGE-järjestelmä otettiin käyttöön Yhdysvalloissa vuonna 2003.
EDGE-standardi mahdollistaa 236,8 kbit/s tiedonsiirtonopeuden päätelaitteelle neljää aikapaikkaa käytettäessä ja teoriassa 473,6 kbit/s kahdeksalla aikapaikalla. Yksi aikapaikka on siis 59,2 kbit/s. Käytännössä loppukäyttäjien kokemat nopeudet GSM/EDGE-päätelaitteilla ovat keskimäärin 160–200 kbit/s luokkaa, ja parhaimmillaan 296 kbit/s vastaanottosuunnassa. Lähetyssuunnassa vastaavasti saavutetaan keskimäärin 80–160 kbit/s nopeudet, ja parhaimmillaan 236,8 kbit/s nopeus. Tämä on keskimäärin kolmin- tai nelinkertainen nopeus verrattuna aiempaa tekniikkaa oleviin GSM/GPRS-laitteisiin nähden.
2010-luvun alussa lähes kaikki markkinoilla olevat matkapuhelimet ja mobiiliverkon USB-modeemit kykenivät jo hyödyntämään uudempia 3G-verkkoja. Tämän johdosta EDGE-verkkojen merkitys pienenee sitä mukaa kun matkapuhelinoperaattorit saavat täydennettyä keskeneräisiä valtakunnallisia 3G- ja 4G-verkkojaan. Suurehkoja alueita, jotka ovat pelkästään GPRS/EDGE -verkkojen varassa, on Suomessa Elisalla lähinnä Lapissa, DNA:lla ja Telia 3G- ja 4G-verkot kuuluvat Lapissa GPRS/EDGE-verkkojen tasoisesti. Näillä alueilla uusimmatkin puhelinmallit käyttävät GPRS/EDGE -verkkoja internet-yhteyden muodostamiseen. Käyttäjälle asialla ei ole muuten merkitystä kuin että tiedonsiirtonopeus jää huomattavasti alhaisemmaksi kuin esimerkiksi 3G-verkossa. Lapin erämaa-alueilla on edelleen ja todennäköisesti tulee jatkossa olemaan laajoja alueita ilman minkäänlaista matkapuhelinkuuluvuutta.[1]
ECSD[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
EDGE-standardi sisältää myös vähemmän tunnetun piirikytkentäisen version (Enhanced CSD eli ECSD). Sen nimi tulee sanoista Enhanced Circuit Switched Data eli parannettu piirikytkentäinen dataratkaisu. ECSD:tä ei ole kaupallisessa käytössä. Käytännössä ainoa palvelu, joka olisi ECSD:tä käyttämällä mielekäs, on nopeudella 64 kbit/s toimiva videopuhelu, joka on käytössä myös 3G UMTS (WCDMA) -verkoissa. Videopalvelut käyttävät nykyisin pakettipohjaista tiedonsiirtoa.
Versio 7[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
EDGE-nopeudet kasvavat 3GPP:n uuden versio 7:n myötä keskimäärin kaksinkertaisiksi ja samalla viiveen (Round Trip Time) arvioidaan parhaimmillaan alittavan 100 ms. Nämä ominaisuudet mahdollistavat nopeat multimediayhteydet sekä parantavat reaaliaikaisten palveluiden, esimerkiksi IP-puheen (VoIP) ja pikapuhelun (PoC), laatua merkittävästi.
Version 7 teoreettinen huippunopeus on vastaanottosuunnassa 1894,4 kbit/s ja lähetyssuunnassa 947,2 kbit/s. Loppukäyttäjien kokeman nopeuden voidaan alkuvaiheessa odottaa saavuttavan keskimäärin 480–600 kbit/s nopeuden vastaanottosuunnassa ja 200–300 kbit/s nopeuden lähetyssuunnassa.