Dungaanin kieli
| Dungaani | |
|---|---|
 Kaksikielinen kyltti, jossa dungaani on ylimpänä. |
|
| Oma nimi | Хуэйзў йүян |
| Tiedot | |
| Alue |
 Kirgisia Kazakstan Uzbekistan |
| Virallinen kieli | ei virallista asemaa |
| Puhujia | 41 400 (2001) |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | kyrillinen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | sinotiibetiläiset kielet |
| Kieliryhmä | siniittiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | - |
| ISO 639-3 | dng |
| ISO 639-3 | dng |
Dungaanin kieli (omakielinen nimi: хуэйзў йүян[1]) on Keski-Aasian valtioissa asuvien dungaanien puhuma siniittinen kielimuoto. Eräät tutkijat pitävät sitä itsenäisenä kielenä, toiset pohjoiskiinan eli mandariinikiinan murteena.[2]
Puhujamäärä ja elinvoimaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1989 Neuvostoliitossa laskettiin olevan 69 300 dungaania. Heistä 36 900 asui Kirgisiassa, 30 200 Kazakstanissa ja 1 100 Uzbekistanissa.[3] Vuonna 1999 suoritettujen väestönlaskentojen mukaan Kirgisiassa oli 51 800[4] ja Kazakstanissa 36 900 dungaania.[5]
Dungaaniksi julkaistaan sanomalehteä, oppikirjoja ja kaunokirjallisuutta. Radiossa ja televisiossa lähetetään dungaaninkielisiä ohjelmia. Kouluissa kieltä opetetaan aineena. Suurin osa dungaaneista osaa myös naapurikansojen kieliä: venäjää, kirgiisiä, kazakkia, uiguuria tai uzbekkia.[6]
Historia ja murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dungaanit ovat Luoteis-Kiinasta vuosien 1862–1877 muslimikapinan jälkeen Keski-Aasiaan siirtyneiden hui-kiinalaisten jälkeläisiä. He puhuvat lähtöalueidensa murteita. Niistä suurimmat ovat Gansun ja Shaanxin maakuntien murteet, joiden välillä on lähinnä foneettisia ja sanastollisia eroja. Edellisessä on kolme toonia ja toisessa neljä.[7]
Ortografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hui-kiinalaiset ovat perinteisesti käyttäneet arabialaista ja kiinalaista kirjoitusjärjestelmää. Vuonna 1927 dungaania varten laadittiin lisämerkein täydennetty arabialainen aakkosto. Vuonna 1932 siirryttiin latinalaiseen ja vuosina 1953–1954 kyrilliseen kirjaimistoon, johon kuuluvat lisämerkit ә, җ, ң, ў ja ү.[8] Kirjoitusjärjestelmän erikoisuutena on, ettei siinä merkitä tooneja. Kirjakielen normit perustuvat Gansun murteeseen.[7]
Dungaanin kyrillinen kirjaimisto:
| А а | Б б | В в | Г г | Д д | Е е | Ё ё | Ә ә |
| Ж ж | Җ җ | З з | И и | Й й | К к | Л л | М м |
| Н н | Ң ң | О о | П п | Р р | С с | Т т | У у |
| Ў ў | Ү ү | Ф ф | Х х | Ц ц | Ч ч | Ш ш | Щ щ |
| Ъ ъ | Ы ы | Ь ь | Э э | Ю ю | Я я |
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, Moskva: Nauka, 1997, ISBN 5-02-011237-2
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Dungan Ethnologue. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2, s. 115. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2.
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 150. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
- ↑ Itogi Pervoi natsionalnoi perepisi naselenija Kyrgyzskoi Respubliki 1999 goda stat.kg. Arkistoitu 7.8.2003. Viitattu 22.7.2009. (venäjäksi)
- ↑ A.N. Aleksejenko: Respublika v zerkale perepisei naselenija ecsocman.edu.ru. Arkistoitu 30.6.2007. Viitattu 22.7.2009. (venäjäksi)
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 350
- ↑ a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 349-350
- ↑ ScriptSource - Dungan written with Cyrillic script scriptsource.org. Viitattu 13.10.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olli Salmi: Central Asian Dungan as a Chinese Dialect (englanniksi)