Dora Jung

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dora Jung
Dora Jung vuonna 1956.
Dora Jung vuonna 1956.
Henkilötiedot
Koko nimi Dora Elisabet Jung
Syntynyt16. lokakuuta 1906
Helsinki
Kuollut19. joulukuuta 1980 (74 vuotta)
Helsinki

Dora Elisabet Jung (16. lokakuuta 1906 Helsinki19. joulukuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen tekstiilitaiteilija.[1]

Johdanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dora Jungin tuotanto kattaa lähes viisi vuosikymmentä, ja hän toimi niin taidekäsityöläisenä kuin tekstiiliteollisuuden suunnittelijanakin. Hänet tunnetaan etenkin kirkollisten tekstiilien suunnittelijana, damastitekniikan taitajana sekä julkisten tilojen monumentaalitekstiilien luojana. Hänen töitään on yli 70 kirkossa. Itseään Jung kutsui aina ensisijaisesti ”käsityöläiseksi” ja vasta sen jälkeen ”taiteilijaksi”.

Dora Jung oli jo varhain käsite niin kotimaassaan kuin muissakin Pohjoismaissa. Hänen nimensä on liitetty korkeaan laatuun ja hienovaraiseen esteettiseen ilmeeseen. Ominaista Jungille on materiaalilähtöinen suunnittelu sekä käsityömenetelmien kattava hallinta. Vaikutteita töihinsä hän on ammentanut etenkin luonnosta.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dora Jung syntyi taiteelliseen sukuun: hänen isänsä oli arkkitehti Valter Jung (1879–1946) ja setänsä arkkitehti Bertel Jung (1872–1946). Jung opiskeli vuosina 1929–1932 Taideteollisuuskeskuskoulussa tekstiiliosastolla. Valmistuttuaan vuonna 1932 hän perusti Helsingin keskustaan oman kutomonsa, jota hän johti kuolemaansa saakka. Tampella Oy:ssä Jung toimi suunnittelijana 1936–1941. Vuodesta 1959 vuoteen 1972 hän työskenteli jälleen yhtiön palveluksessa. Muun muassa vuosina 1949–1951 hän suunnitteli pukukankaita.[1]

Jung toimi Helsingin tyttöjen ammattikoulussa piirustuksenopettajana vuodesta 1935 vuoteen 1945.[1]

Dora Jung sai useita kansallisia ja kansainvälisiä huomionosoituksia. Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937 hän sai pellavadamastisesta pöytäliinastaan kultamitalin. Milanon triennaalissa hän sai kolmesti Grand Prix -palkinnon (1951, 1954 ja 1957). Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -palkinto vuonna 1955. Exempla-palkinto hänelle myönnettiin Münchenissä vuonna 1977. Samana vuonna hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.[1]

Kolme päälinjaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jungin tuotannossa on kolme päälinjaa: kirkkotekstiilit, kuvakudokset sekä sisustus- ja käyttötekstiilit. Damastitekniikkaa hän kehitti siten, että moniväriset damastityöt tulivat mahdollisiksi. Hän osasi tehdä myös erilaisia pintavaikutelmia ja luoda niiden avulla kolmiulotteisuuden tuntua damastiin.

Työpiirustukset Jung teki aluksi ruutupaperille, josta kutojat siirsivät ne kankaalle. Suurten tekstiilien teossa ruutupaperi osoittautui liian pieneksi, joten Jung alkoi tehdä piirrokset luonnolliseen kokoonsa, jolloin työpiirustus voitiin kiinnittää työn alle ja lukea sieltä.

1960-luvulla Jung teki useita monumentaaliteoksia: niihin kuuluvat Turun linnan kuvakudos Katarina Jagellonica, Kupariseinä ja Kultaseinä Suomen Pankin pääkonttoriin sekä sommitelma Pohjanmaa ja terva Pohjois-Pohjalaiseen osakuntataloon. Sisustus- ja käyttötekstiileissä on sekä taiteilijan oman kutomon valmistamia että Tampellalle suunniteltuja tekstiilejä.[1]

Merkittäviä töitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • kuvakudos Lasten kuljetus (1943) Tukholman kansallismuseoon
  • kuvakudos Katarina Jagellonica (1961) Turun linnaan
  • Kupariseinä ja Kultaseinä (1961) Suomen Pankkiin (Helsinki)
  • kuvakudos Portti Saimaalle (1966) Suomen Pankkiin (Mikkeli; siirretty lakkauttamisen jälkeen Kuopioon)
  • sommitelma Pohjanmaa ja terva (1966) Pohjoispohjalaiseen osakuntataloon (Helsinki)
  • kuvakudos Tie toi elämää (1968) Lahden historialliseen museoon
  • kuvakudos Biafra (1970) Kööpenhaminan taideteollisuusmuseoon
  • Finlandia-talon esirippu (1971)
  • Kaksi kalaa ja viisi leipää (1975) Tukholman suomalaiseen seurakuntataloon
  • kuvakudos Lintuja (1976) Hässelbyn linnan Helsinki-huoneeseen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Otavan Suuri Ensyklopedia, 3. osa (Hašek–juuri), s. 2439 (art. Jung, Dora). Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-02232-6.
  2. Johansson-Pape, Lisa – Siitonen, Iris (toim.): Dora Jung: Näyttelyluettelo. Taideteollisuusmuseon julkaisu nro. 7. Helsinki 1983.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fernström, Päivi: Damastin traditio ja innovaatio: Tekstiilitaiteilija Dora Jungin toiminta ja damastien erityisyys. Diss. Kotitalous- ja käsityötieteiden julkaisuja, 31. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2012. ISSN 1798-713X. ISBN 978-952-10-8334-1. Teoksen verkkoversio.
  • Palo-oja, Ritva – Lehto, Anne-Mari (toim.): Dora Jung. Tampere Museums, Tampere 2011. ISBN 978-951-609-501-4
  • Priha, Päikki: ”Jung, Dora (1906–1980)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 492. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
  • Ryökäs, Riikka: Maiestas Domini: Dora Jungin liturgisten tekstiilien viesti. Diss. Joensuun yliopiston teologisia julkaisuja, 4. Joensuu: Joensuun yliopisto, 2002. ISSN 0787-815X. ISBN 952-458-180-9.
  • Timonen, Pirkko: Dora Jung: Tekstiilitaiteilija – taidekäsityöläinen – teollinen muotoilija. Tampereen museot, Tampere 2007. ISBN 978-951-609-335-5

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.