Dominique D’Onofrio
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Syntymäaika | 18. huhtikuuta 1953 | |
| Syntymäpaikka | Castelforte, Latium, Italia | |
| Kuolinaika | 12. helmikuuta 2016 (62 vuotta) | |
| Kuolinpaikka | Buenos Aires, Argentiina | |
| Seura | ||
| Seura | – | |
| Tehtävä | Päävalmentaja | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1974–1975 1975–1976 1976–1977 1977–1982 |
 RRFC Montegnée Ans FC RJS Bas-Oha Ans FC
|
|
| Valmennusura | ||
| 1994–1995 1995–1996 1996–1997 2000–2001 2002–2006 2010–2011 |
Tilleur Saint-Nicolas RFC Union La Calamine RRFC Montegnée Standard Liège Standard Liège Standard Liège
| |
Dominique D’Onofrio (18. huhtikuuta 1953 Castelforte, Latium, Italia – 12. helmikuuta 2016 Buenos Aires, Argentiina[1]) oli italialais-belgialainen jalkapallovalmentaja ja jalkapalloilija.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
D’Onofrion pelaajaura Belgiassa jäi vaatimattomaksi ja hän pelasi alasarjojen joukkueissa, kunnes lopetti aktiiviuransa 29-vuotiaana 1982. Valmennusuransa D’Onofrio aloitti 1994 pienessä RFC Tilleur-Saint-Nicolas’n joukkueessa. Hän valmensi Liègen lähiöjoukkueita vuoteen 1997 saakka. Seuraavana vuonna hän siirtyi kaupungin mahtiseura Standard Liègen organisaatioon, jossa hän toimi ensin nuorten valmentajana. Joulukuussa 2000 hän nousi Standardin päävalmentajaksi ja luotsasi seuraa kolmessa ottelussa, kunnes teki tammikuussa 2001 tilaa Michel Preud’hommelle.
D’Onofrio palasi nuorisovalmentajaksi, mutta palasi jo syyskuussa 2002 edustusjoukkueen peräsimeen Robert Waseigen saatua potkut katastrofaalisen kauden alun vuoksi. Hän luotsasi Standardin kauden päätteeksi seitsemänneksi ja jatkoi tehtävässään myös seuraavalla kaudella. Standard oli mukana kärkipään kamppailussa, mutta jäi lopulta kolmanneksi ja hävisi mestaruuden voittaneelle RSC Anderlechtille 16 pistettä. Kaudella 2004–2005 Standard oli jälleen mukana kärkikahinoissa, mutta mestaruuden tavoitteleminen jäi haaveeksi. Toukokuussa 2005 tylsästä pelitavastaan kritisoitu ja kannattajien epäsuosioon joutunut D’Onofrio jätti tehtävänsä. Seura ei kuitenkaan löytänyt seuraajaa D’Onofriolle, joka palasi valmentajaksi muutama viikko eronsa jälkeen. Hän jatkoi tehtävässään kauden 2005–2006 loppuun ja johdatti Standardin liigassa hopealle viisi pistettä Anderlechtin perässä.
Kesällä 2006 D’Onofrio siirtyi valmentajantehtävistä urheilutoimenjohtajaksi ja syyskuussa hän seurasi päävalmentajaksi siirtynyttä Preud’hommea teknisenä johtajana. Preud’hommen valmentajakaudella D’Onofrion toimiessa teknisenä johtajana Standard palasi kaudella 2007–2008 mestaruuskantaan 25 vuoden tauon jälkeen ja uusi mestaruutensa seuraavalla kaudella.
Helmikuussa 2010 D’Onofriosta tuli jälleen seuran päävalmentaja László Bölönin potkujen jälkeen. [2] Hän jatkoi päävalmentajana myös kaudella 2010/11 ja luotsasi Standardin Belgian liigassa hopealle. Valmennusuran ensimmäinen pokaali tuli Belgian cupissa, jonka finaalissa Standard kukisti KVC Westerlon 2–0. Kauden menestyksestä huolimatta D’Onofrio jätti päävalmentajan tehtävät kauden päätteeksi. [3]
D’Onofrio kuoli sydämenpysähdykseen 62-vuotiaana Buenos Airesissa 12. helmikuuta 2016. [4]
Meriitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Belgian cup: 2011
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Dominique D’Onofrio, l’ancien entraîneur du Standard, est décédé RTL sport. 13.2.2016. Viitattu 13.2.2016. (ranskaksi)
- ↑ Standard appoint D’Onofrio as coach (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ D’Onofrio stands down at Standard
- ↑ Dominique D’Onofrio, Italian-born Belgian football coach, Died at 62 (Arkistoitu – Internet Archive)
| Edeltäjä: Tomislav Ivić Robert Waseige László Bölöni |
Standard Liègen päävalmentaja 12/2000–1/2001 10/2002–2006 2/2010–2011 |
Seuraaja: Michel Preud’homme Johan Boskamp José Riga |