Carl Axel Setterberg
opiskelleita suomalaisia
Johan Jacob Ahrenberg, Anton Wilhelm Arppe, Charles Bassi, Johan Zacharias Blackstadius, Edla Blommér, Erik Cainberg*, Theodor Decker, Robert Wilhelm Ekman*, Erik Enroth, Gustaf Wilhelm Finnberg, Johan Erik Hedberg, Johan Gustav Hedman, Gustaf Erik Hedman, Theodor Höijer, Karl Emanuel Jansson, Johan Knutson, Unto Koistinen, Helmi Kuusi, Aleksander Lauréus*, Johan Erik Lindh, Frans Wilhelm Lüchow, Erik Johan Löfgren, Karl Peter Mazér, Hjalmar Munsterhjelm, Martti Mäki, Victorine Nordenswan, Johan Oldenburg, Antero Olin, Erik Palmstedt, Jacob Rijf, Mathilda Rotkirch, Carl Axel Setterberg, Carl Eneas Sjöstrand, Frans Sjöström, Anita Snellman, Erland Stenberg, Johan Henrik Strömer, Emanuel Thelning, Isak Wacklin, Ferdinand von Wright, Magnus von Wright, Wilhelm von Wright
* agré
Carl Axel Setterberg (tai Karl Aksel Zetterberg[1], 14. elokuuta 1812 Bogsta Norrby[2], Södermanland, Ruotsi – 7. tammikuuta 1871 Vaasa[3]) oli Ruotsissa syntynyt arkkitehti, joka on tunnettu uuden Vaasan luojana.
Arkkitehdiksi Setterberg opiskeli Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa 1834–1841. Valmistuttuaan hänet nimitettiin Gävleborgin läänin rakennusmestariksi. Siellä hän ehti työskennellä 10 vuotta, kunnes kuuli Vaasan palosta ja kiinnostui jälleenrakentamisen tarjoamista mahdollisuuksista. Vaasassa olikin lääninarkkitehdin virka avoinna, johon Setterberg haki. Vuonna 1853 hänet nimitettiin virkaan määräaikaisena, tehtyään vaikutuksen kuvernööri Berndt Federleyhin. Virka vakinaistettiin vuonna 1855, kun Setterbergistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan kansalainen. Setterbergistä tuli myös Vaasan kaupunginarkkitehti vuonna 1854.
Vaasan palon jälkeen kaupunki siirrettiin Klemetsön niemelle, noin 7 kilometriä luoteeseen vanhasta sijainnistaan, lähemmäksi meren rantaa. Kaupunginarkkitehtina Setterberg sai suunniteltavakseen uuden Vaasan (Nikolainkaupunki 1855–1917) asemakaavan. Siitä tuli moderni ruutuasemakaava, jossa otettiin huomioon paloturvallisuuden lisäksi myös edustavuus. Asemakaavassa kaupungin jakoivat osiin leveät puistokadut ja keskustan kortteleita jakoivat palokadut. Näin Setterberg pyrki minimoimaan uuden suurpalon mahdollisuuden.
Setterbergin suunnittelemia rakennuksia ovat mm. Vaasan tullikamari 1856, A. A. Levónin talo (Vaasan höyrymyllyn konttorirakennus) 1861, Uusi hovioikeudentalo 1862, Vaasan kirkko (Pyhän kolminaisuuden kirkko) 1862, Raatihuone (myöhemmin ruotsalainen lyseo) 1864, Maaherrantalo 1865 ja Vaasan kruununmakasiini 1868. Näiden lisäksi Setterberg suunnitteli yli 150 yksityisrakennusta. Rakennusten määrä on mittava ja Setterbergillä oletetaankin olleen useita piirtäjiä alaisinaan. Tähän viittaa ainakin 12 piirustustaulua, jotka ovat löytyneet hänen jäämistöstään.
Vuonna 2006 Setterberg äänestettiin merkittävimmäksi vaasalaiseksi kautta aikojen äänestyksessä, joka pidettiin Vaasan 400. juhlavuonna.[4]
Setterberg kuoli Vaasassa 7. tammikuuta 1871 pitkän sairauden jälkeen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Porstuakirjastot – Carl Axel Setterberg
- Vaasa 400 – Kaikkien aikojen merkittävin vaasalainen -äänestys – Ehdokkaat [vanhentunut linkki]
- Vaasa 400 – Vaasan historiaa
- Vaasan keskustan historialliset rakennukset
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eteläpohjalaisia elämäkertoja M–Ö, s. 879. Vaasa: Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, 1965.
- ↑ Nättidningen Rötter
- ↑ Porstuakirjastot – Carl Axel Setterberg
- ↑ Vaasa 400 – Kaikkien aikojen merkittävin vaasalainen -äänestys – äänestyksen tulos
| ||||||||||||||
