Caligula (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Caligula
Ohjaaja
Käsikirjoittaja Gore Vidal
Tuottaja
  • Bob Guccione
  • Franco Rossellini
Säveltäjä
Kuvaaja Silvano Ippoliti
Leikkaaja Nino Baragli
Tuotantosuunnittelija Danilo Donati
Pukusuunnittelija Danilo Donati
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa
Tuotantoyhtiö
  • Penthouse Films International
  • Felix Cinematografica (Rooma)
Levittäjä Netflix
Ensi-ilta

Yhdysvallat 1. helmikuuta 1980

Suomi 24. syyskuuta 1981
Kesto

156 minuuttia

145 minuuttia (Suomen ensi-illassa näytetty versio)
Alkuperäiskieli
Budjetti 22 miljoonaa dollaria
Tuotto 23 438 120 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Caligula (alkuperäinen italialainen nimi Caligola[1]) on vuonna 1979 ensi-iltansa saanut italialais-amerikkalainen eroottinen historiaelokuva, jonka ohjasi eroottisista filmeistään tunnettu Tinto Brass. Myöhemmin Penthouse-lehden omistaja Bob Guccione lisäsi elokuvaan hardcore-kohtauksia. Siihen asti ylivoimaisesti kallein pornoelokuva (budjetti 15 miljoonaa dollaria)[2] tunnetaan yleisesti sen graafisista seksin ja väkivallan kuvauksista. Se onkin nykyään alan yksi tunnetuimmista kulttielokuvia, ja on yhä kokonaan kiellettynä monissa maissa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva kertoo tarinan pahamaineisesta Rooman keisari Caligulasta, joka hallitsi Roomaa 37–41 jaa., hänen läheisistään, hallintatavasta, elämästä ja kuolemasta.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Malcolm McDowell  Caligula  
 Teresa Ann Savoy  Julia Drusilla  
 Guido Mannari  Macro  
 John Gielgud  Nerva  
 Peter O'Toole  Tiberius  
 Giancarlo Badessi  Claudius  
 Bruno Brive  Gemellus  
 Adriana Asti  Ennia  
 Leopoldo Trieste  Charicles  
 Paolo Bonacelli  Chaerea  
 John Steiner  Longinus  
 Mirella D'Angelo  Livia  
 Helen Mirren  Caesonia  
 Richard Parets  Mnester  
 Paula Mitchell  Subura, laulaja  
 Osiride Pevarello  Giant  
 Donato Placido  Proculus  

Lähde: [3][4]

Elokuva Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa elokuva tuli ensi-iltaan leikattuna versiona 24. syyskuuta 1981 helsinkiläisessä Studio 1-2-3 -elokuvateatterissa.[5] Elokuvan leikattu versio on myös esitetty Suomen televisiossa yhden kerran: 10. heinäkuuta 1992 Kolmoskanavalla Club Eroticassa. Myöhemmin elokuva on julkaistu DVD:nä leikkaamattomana alkuperäisessä muodossa.

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano sanoo rankkaa dekadenssikuvausta riittävän Caligulassa kyllästymiseen asti ja antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[2]

Uusi versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2023 Thomas Negovan koosti elokuvan 96-tuntisesta raakamateriaalista uuden version Caligula: The Ultimate Cut, jonka hän on sanonut olevan lähempänä alkuperäistä käsikirjoitusta kuin vuonna 1979 valmistunut elokuva.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tinto Brass: Caligula elonet.finna.fi. 1979. Viitattu 22.3.2020.
  2. a b Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  3. McDowell, Malcolm: Malcolm McDowell on Peter O'Toole: Caligula, catacombs and chicken gizzards Films. 17.12.2013. The Guardian. Viitattu 20.7.2020. (englanniksi)
  4. Caligula (1979) British Film Institute – BFI. Viitattu 28.6.2021. (englanniksi)
  5. Caligula Elonet.fi. Viitattu 27.2.2022.
  6. Catherine Bray: ‘An irresistible mix of art and genitals’: Caligula finally comes to Cannes The Guardian. 19.5.2023. Viitattu 19.5.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Caligula Internet Movie Databasessa. (englanniksi)