Butaani
| Butaani | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| Muut nimet | n-butaani |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C4H10 |
| Moolimassa | 58,12 g/mol |
| Ulkomuoto | Väritön kaasu |
| Sulamispiste | −138,3 °C (134,9 K) |
| Kiehumispiste | −0,5 °C (272,7 K) |
| Tiheys | 2,4553 kg/m3, kaasu (25 °C, 101,3 kPa)[1] |
| Liukoisuus veteen | 6,1 mg / 100 ml (20 °C) |
Butaani eli n-butaani (C4H10) on ilmaa raskaampi kaasu, jonka rakennekaava on (CH3CH2CH2CH3). Butaani on väritöntä, tulenarkaa ja helposti nesteytettävää kaasua. Se on suoraketjuinen alkaani, jonka moolimassa on 58,12 g/mol, sulamispiste −138,3 °C, kiehumispiste −0,5 °C, leimahduspiste −60 °C, itsesyttymislämpötila 287 °C ja CAS-numero 106-97-8. Butaani-nimitystä voidaan käyttää myös suoraketjuisen n-butaanin isomeeristä isobutaanista eli 2-metyylipropaanista (CH(CH3)3).
Butaani muodostaa runsaassa hapessa palaessaan hiilidioksidia ja vesihöyryä:
- 2 CH3CH2CH2CH3 + 13 O2 → 8 CO2 + 10 H2O
Kun happea on rajoitetusti, voi myös hiiltä (nokea) ja hiilimonoksidia muodostua.
Yhdiste erotetaan tislaamalla maaöljystä tai maakaasusta tai krakkaustuotteista.[3]
Butaania käytetään nestekaasun muodossa polttoaineena[3] esimerkiksi retkikeittimissä ja tupakansytyttimissä. Sitä käytetään myös krakkauksessa petrokemikaalien valmistusprosessissa tuotettaessa eteeniä, propeenia, butadieeniä ja isopropeenia[3].
Butaanin elintarvikkeiden E-koodi on E943a. Elintarvikkeissa butaania käytetään lähinnä pakkauskaasuna tai ponneaineena.[4] Muita käyttökohteita ovat kaasuhellat ja kaasusytyttimet.
Butaani on yleistynyt päihteenä jonkin verran nuorten keskuudessa helpon saatavuuden vuoksi. Sen vaikutukset ovat muiden impattavien aineiden tavoin etanoliin verrattuna lyhytkestoisia, mutta alkavat nopeammin.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ David E. Mears & Alan D. Eastman: Hydrocarbons, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 3.7.2014
- ↑ Butaani Käyttöturvallisuustiedote. 4.1.2018. Sigma-Aldrich (Merck). Viitattu 9.3.2018. (suomeksi)
- ↑ a b c Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 19. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ E943a - Butaani Ruokavirasto. Viitattu 26.9.2023.
- ↑ http://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/pikatieto/imppaus
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Butaanin kansainvälinen kemikaalikortti
- Nestekaasun OVA-ohje (Arkistoitu – Internet Archive)
| Alkaanit |
| ||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Alkeenit |
| ||||||||||||||||||||||||
| Alkyynit |
|
argon (E 398) | butaani (E 943a) | happi (E 948) | helium (E 939) | hiilidioksidi (E 290) | isobutaani (E 943b) | propaani (E 944) | typpi (E 941) | typpimonoksidi (E 942) | vety (E 949)