Brutalismi
b.jpg)
Brutalismi eli betonibrutalismi on modernistisen arkkitehtuurin suuntaus, joka kehittyi 1950-luvulla reaktiona hillitylle modernismille.[1] Suuntausta kutsutaan joskus myös uusbrutalismiksi. Brutalismi suosi rakennusten selkeän konstruktiivista hahmotusta ja viimeistelemättömiä materiaalipintoja.[2] Käsite syntyi alun perin Englannissa.[3] Suuntaus kukoisti 1950–1970-luvuilla.
Nimen pohjalla on karkeaa tarkoittava sana brutaali. Puhdaslinjainen muotokieli ja viimeistelemättömät betonipinnat ovat tyypillisiä brutalismia edustaville rakennuksille. Betonirakenteet ovat pelkistettyjä eikä raakabetonipinnoille ole tehty silottavaa käsittelyä. Seinäpinnoissa ja julkisivuissa näkyvät valumuottien jäljet ja pinta jätetään maalaamattomaksi.[4]
Kansainvälisesti maineikas tyylin edustaja on Le Corbusier, joka myös käytti termiä brutalismi ensimmäisenä 1950-luvulla.[4]
Brutalismi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa arkkitehti Viljo Revell on mainittu betonibrutalismin edustajaksi.[4] Vuosina 1958–1961 hän suunnitteli betonisen Vatialan siunauskappelin,[5] jonka parabolisen holvikaaren muotoon rakennetun kirkkosalin seinät käsiteltiin ruiskubetonilla. Revellin yhdessä Heikki Castrénin kanssa suunnittelema Helsingin Kaivokadulla sijaitseva City Center eli Makkaratalo valmistui 1967. Rakennuksessa oli Keskuskadun puolella isot betoniset ajorampit, joita pitkin ajettiin autolla betonisen parvekekaiteen eli ”makkaran” taakse parkkitasanteelle.[4]
Myös Järvenpään kirkkoa on luonnehdittu tyyliltään betonibrutalistiseksi.[6][7] Brutalismin tunnetuimpiin suomalaisiin edustajiin kuului myös Aarno Ruusuvuori (mm. Tapiolan ja Huutoniemen kirkot). Marjatta ja Martti Jaatisen Oulun monumentaalikeskustan suunnitelma voitti 1962 asemakaavan suunnittelukilpailun. Tästä betonibrutalismin edustajasta valmistui kuitenkin vain osa, teatteri ja kirjasto.[8][9]
Merkittäviin suomalaisen brutalismin edustajiin kuuluu myös Espoossa sijaitseva Teknologföreningenin osakuntatalo Urdsgjallar, jonka suunnitteli Kurt Moberg. Rakennus valmistui vuonna 1966,[10] mutta sen purkamista alettiin valmistella vuonna 2020, koska uuden talon rakentaminen tulisi halvemmaksi kuin huonokuntoisen rakennuksen saneeraus.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lindqvist, Mikko & Sirén-Valanta, Susanna: Arkkitehtuurisanasto Virtuaalinen arkkitehtuurikävely. 16.10.2000. Helsingin yliopiston avoin yliopisto/Tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenia. Viitattu 11.02.2018.
- ↑ Valkeapää, Leena (toim.): Taidehistorian sanasto (PDF) 1997. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 10.1.2018.
- ↑ Viljo Revell Didrichsenin taidemuseo. Arkistoitu 11.2.2018. Viitattu 10.02.2018.
- ↑ a b c d Standertskjöld, Elina: Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1960–1980, s. 20. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo & Rakennustietosäätiö RTS, 2011. ISBN 978-951-682-981-7.
- ↑ Vatialan siunauskappeli Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Viitattu 10.02.2018.
- ↑ Kirkon suunnittelija on Erkki Elomaa Keski-Uusimaa. 21.2.2011. Arkistoitu 11.2.2018. Viitattu 10.02.2018.
- ↑ Pakarinen, Hannes: Järvenpään Kirkko ja betonibrutalismi SidePlayer. Viitattu 10.02.2018.
- ↑ Arkkitehtitoimisto Pia Krogius: Oulun pääkirjaston rakennushistoriaselvitys (s. 4) ouka.fi. 2.11.2012. Viitattu 10.02.2018.
- ↑ Oulun rantakorttelien julkinen kaupunkitila Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Viitattu 10.02.2018.
- ↑ Brutalism hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Lönnqvist, Niclas: Legendariskt teknologhus rivs. Hufvudstadsbladet, 18.9.2020, s. 10. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.9.2020.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Highmore, Ben: The Art of Brutalism: Rescuing Hope from Catastrophe in 1950s Britain. New Haven: Yale University Press, 2017. ISBN 978-0-300-22274-6.
- Holmila, Paula: Arkkitehtuurimuseon 60-lukunäyttelyä varten tutkittiin perusteellisesti vuosikymmenen ristiriitaisia ilmiöitä: Betonibrutalismin kunnian palautus koittaa. Betoni, 2016, nro 3, s. 62–69. Artikkelin verkkoversio (PDF).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Brutaalin jäljillä. Betonibrutalismi on tärkeä osa Suomen arkkitehtuuria. Helsingin Sanomat 12.9.2021.
- 60-luvun arkkitehtuuri kuikkii kaikkialla. Yle Uutiset.
- Betonibrutalismista ruutuelementteihin 1960–1975: Asuinkerrostaloarkkitehtuurin vaiheet 4/5. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Leppälä, Kari: Modernismi, postmodernismi, brutalismi Tichyn kosminen kulttuurilaari -blogi. 2.4.2015. Viitattu 27.7.2018.
| ||||||||||
