British Overseas Airways Corporation
British Overseas Airways Corporation (BOAC) oli vuosina 1939–1974 toiminut lentoyhtiö. BOAC oli brittiläinen valtion lentoyhtiö vuodesta 1939 vuoteen 1946 ja Britannian valtiollisen pitkien matkojen lentoyhtiö vuosina 1946–1974. Yhtiö fuusioitui Imperial Airwaysin kanssa vuonna 1939. BOAC taas fuusioitui British European Airways -yhtiön (BEA) muodostaen British Airways -yhtiön vuonna 1974.
1930-luvulla ja toisen maailmansodan jälkeisenä aikana marraskuuhun 1950 asti Imperial Airways ja sitten BOAC tekivät lentoveneillä säännöllisiä lentoja siirtomaissa Afrikassa ja Aasiassa. Short Empire ja Short S.8 Calcutta -lentoveneillä kuljetettiin ennen sotaa matkustajia ja postia. Sodan jälkeen BOAC lensi Hythe- ja Plymouth-nimisillä muutetuilla Short Sunderland -tyypin koneilla. Sodan jälkeen lentoyhtiö lensi uusilla Short Solent -lentoveneillä Niilin kautta Etelä-Afrikan Johannesburgiin.
Britanniassa kouluttamisen ohella BOAC toimi lentokouluttajana myös Sorotissa, Ugandassa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
British Overseas Airways Corporation perustettiin marraskuussa 1939, kun valtiollinen Imperial Airways ja pienistä lentoyhtiöistä yhdistynyt British Airways yhdistettiin kansalliseksi lentoyhtiöksi. Yhtiön puheenjohtajaksi tuli BBC:n entinen johtaja Sir John Reith. Toisen maailmansodan aikana lentoyhtiö jatkoi toimintaansa Afrikkaan, lähi- ja kaukoitään sekä Australaasiaan. Se kuljetti myös ihmisiä ja sanomalehtiä Ruotsiin ja toi paluulennoilla tärkeitä kuulalaakereita. Sen tehtäviin kuului lisäksi toimittaa Amerikasta toimitettujen lentokoneiden miehistöt takaisin Yhdysvaltoihin.[1]
Toisen maailmansodan jälkeen British Overseas Airways Corporationin laivasto oli auttamattomasti vanhentunut ja se kärsi taloudellisista vaikeuksista. Se aloitti vuonna 1946 toiminnan Heathrow’n lentoasemalta ja osti konepulan takia seuraavana vuonna British South American Airlinesin. Alun perin BOAC:lla oli ollut vaatimus ostaa vain brittiläisiä lentokoneita, mutta se sai heinäkuussa 1946 erikoisluvan ostaa Lockheed Constellationeita ja joulukuussa 1949 Boeing 377 Stratocruisereita. Se aloitti välittömästi liikennöinnin Stratocruisereilla New Yorkiin ja helmikuussa 1950 reitistä tuli päivittäinen. Se osti vuonna 1949 myös Canadair DC-4 -koneita, joihin oli asennettu Rolls-Roycen moottorit.[1]
Sir Miles Thomas nimitettiin British Overseas Airways Corporationin puheenjohtajaksi vuonna 1949. Kaksi vuotta myöhemmin lentoyhtiö teki ensimmäisen kerran voitollisen tuloksen. Vuonna 1952 yhtiö teki ilmailuhistoriaa, kun se lensi ensimmäisenä suihkukonematkustajalennon de Havilland D.H.106 Comet 1 -koneella 2. toukokuuta Lontoosta Johannesburgiin. 10 760 kilometrin lento kesti viiden välilaskun kera 23 tuntia ja 36 minuuttia, joka oli vain puolet ajasta, joka matkaan oli aiemmin kulunut. BOAC otti nopeasti Comet 1:t käyttöön myös Aasian reiteillä, mutta vuosina 1953–1954 kolme koneista putosi onnettomuuksissa, joissa kuoli yhteensä 99 ihmistä. Koneet asetettiin lentokieltoon, joka merkitsi BOAC:n kapasiteetin putoamista 20 prosentilla.[1]
Laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1970:[2]
- 6 Boeing 707-300 (4 tilauksessa)
- 18 Boeing 707-400
- 3 Boeing 747-100[3] (12 tilauksessa)
- Boeing SST (6 optiota)
- Concorde (8 optiota)
- 17 Vickers Super VC10
- 11 Vickers VC10
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Britain's First Nationalised Airline. Airliner World, helmikuu 2014, s. 21.
- ↑ World Airlines 1970 flightglobal.com. 26.3.1970. Flight International. Viitattu 5.7.2015. (englanniksi)
- ↑ British Overseas Airways Corporation (BOAC) Fleet Details and History Planespotters.net. Viitattu 5.7.2015. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta British Overseas Airways Corporation Wikimedia Commonsissa
