Brad Park

Brad Park 1970-luvulla.

Douglas Bradford ”Brad” Park (s. 6. heinäkuuta 1948 Toronto, Kanada) on uransa päättänyt kanadalainen jääkiekkoilija. Puolustajana pelannut Park pelasi uransa parhaat vuodet New York Rangersin joukkueessa. Rangers varasi hänet ensimmäisellä kierroksella vuoden 1966 amatöörien varaustilaisuudessa. Hän ehti pelata vähän aikaa Buffalo Bisonsin AHL-joukkueessa ennen kuin aloitti New Yorkissa 1968. Nopeasti hänestä kehittyi Rangersin paras puolustaja, ja taitavaa mailankäsittelijää alettiin verrata Bobby Orriin^lähde?.

Parkista tehtiin joukkueen varakapteeni, ja myöhemmin kapteenina hän johti keväällä 1972 Rangersin Stanley Cupin finaaliin Boston Bruinsia vastaan, jonka se kuitenkin hävisi. Saman vuoden syksynä Park edusti Kanadaa Neuvostoliittoa vastaan pelatussa Summit Series -tapahtumassa. Kauden 1975–1976 Rangers aloitti heikoimmin miesmuistiin, ja seura hankkiutui eroon kovapalkkaisista veteraaneistaan. Marraskuussa 1975 suuressa vaihtokaupassa Park, tähtihyökkääjä Jean Ratelle ja farmiliigapelaaja Joe Zanussi vaihdettiin Boston Bruinsin maineikkaaseen keskushyökkääjään Phil Espositoon ja puolustaja Carol Vadnaisiin.

Kauppa ei ollut huono Rangersillekaan, mutta Bruins osui siinä suoranaiseen kultasuoneen. Bostonissa Park pelasi yhä huipputasolla valmentaja Don Cherryn alaisuudessa. Hän tuli toiseksi Norris Trophy -palkintokisassa Bruinsin pelipaidassa. Vuosina 1977 ja 1978 Park ja Boston Bruins ylsivät Stanley Cupin loppuotteluihin, mutta Montreal Canadiens voitti kummallakin kerralla. Parkin Boston-jakson viimeinen tähtihetki oli vuoden 1983 pudotuspeleissä, jossa hän teki maineikkaan voittomaalin jatkoajalla Buffalo Sabresin verkkoon seitsemännessä ja ratkaisevassa pudotuspelissä.

Seuraavaksi kaudeksi Park siirtyi Detroit Red Wingsiin vapaana pelaajana ja voitti Bill Masterton Trophy -palkinnon tehtyään Red Wingsin kausiennätyksen puolustajien syöttötilastossa. Kauden 1984–1985 jälkeen yhä tehokas pelaaja joutui lopettamaan uransa polvivammojen takia. Seuraavana vuonna hän vielä valmensi Detroitin joukkuetta jonkin aikaa.

Tilastot

				Runkosarja						Pudotuspelit						Palkinnot
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM
1968–69	Buffalo Bisons	AHL		17	2	12	14	49		–	–	–	–	–
1968–69	New York Rangers	NHL		54	3	23	26	70		4	0	2	2	7
1969–70	New York Rangers	NHL		60	11	26	37	98		5	1	2	3	11
1970–71	New York Rangers	NHL		68	7	37	44	114		13	0	4	4	42
1971–72	New York Rangers	NHL		75	24	49	73	130		16	4	7	11	21
1972–73	New York Rangers	NHL		52	10	43	53	51		10	2	5	7	8
1973–74	New York Rangers	NHL		78	25	57	82	148		13	4	8	12	38
1974–75	New York Rangers	NHL		65	13	44	57	104		3	1	4	5	2
1975–76	New York Rangers	NHL		13	2	4	6	23		–	–	–	–	–
1975–76	Boston Bruins	NHL		43	16	37	53	95		11	3	8	11	14
1976–77	Boston Bruins	NHL		77	12	55	67	67		14	2	10	12	4
1977–78	Boston Bruins	NHL		80	22	57	79	79		15	9	11	20	14
1978–79	Boston Bruins	NHL		40	7	32	39	10		11	1	4	5	8
1979–80	Boston Bruins	NHL		32	5	16	21	27		10	3	6	9	4
1980–81	Boston Bruins	NHL		78	14	52	66	111		3	1	3	4	11
1981–82	Boston Bruins	NHL		75	14	42	56	82		11	1	4	5	4
1982–83	Boston Bruins	NHL		76	10	26	36	82		16	3	9	12	18
1983–84	Detroit Red Wings	NHL		80	5	53	58	85		3	0	3	3	0
1984–85	Detroit Red Wings	NHL		67	13	30	43	53		3	0	0	0	11
NHL yhteensä				1113	213	683	896	1429		161	35	90	125	217

Kunnianosoituksia ja saavutuksia

• NHL:n ykköstähtikentällisessä 1970, 1972, 1974, 1976 ja 1978
• NHL:n kakkostähtikentällisessä 1971 ja 1973.
• Pelasi NHL:n tähdistöottelussa 1970, 1971, 1972, 1973, 1974, 1975, 1976, 1977 ja 1978
• New York Rangersin historian tehokkain puolustaja
• NHL:n historian 11. paras maalintekijä puolustajien joukossa
• Valittiin Hockey Hall of Fameen 1988
• 1998 The Hockey News -lehti asetti hänet sijalle 49 kaikkien aikojen sadan parhaan ammattilaispelaajan nimeämisessä

Katso myös

• The Hockey Newsin luettelo 100 parhaasta NHL-pelaajasta

Lähteet

Edeltäjä: Lanny McDonald

Bill Masterton Memorial Trophyn voittaja 1984

Seuraaja: Anders Hedberg

New York Rangersin kapteenit

Bill Cook (1926–37) | Art Coulter (1937–42) | Ott Heller (1942–45) | Neil Colville (1945–48) | Buddy O'Connor (1949–50) | Frank Eddolls (1950–51) | Allan Stanley (1951–53) | Don Raleigh (1953–55) | Harry Howell (1955–57) | George Sullivan (1957–61) | Andy Bathgate (1961–64) | Camille Henry (1964–65) | Bob Nevin (1965–71) | Vic Hadfield (1971–74) | Brad Park (1974–75) | Phil Esposito (1975–78) | Dave Maloney (1978–80) | Walt Tkaczuk (1980–81) | Barry Beck (1981–86) | Ron Greschner (1986–87) | Kelly Kisio (1987–91) | Mark Messier (1991–97) | Brian Leetch (1997–2000) | Mark Messier (2000–04) | Ei kapteenia (2004–06) | Jaromír Jágr (2006–08) | Chris Drury (2008–11) | Ryan Callahan (2011–)