Bob Hayes
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Bob Hayes | |||
Maa:  Yhdysvallat
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Tokio 1964 | 100 m | |
| Kultaa |
Tokio 1964 | 4 x 100 m | |
Robert Lee ”Bullet Bob” Hayes (20. joulukuuta 1942 Jacksonville, Florida – 18. syyskuuta 2002 Jacksonville) oli yhdysvaltalainen pikajuoksija ja amerikkalaisen jalkapallon pelaaja.[1] Pikajuoksu-urallaan Hayesia kutsuttiin "maailman nopeimmaksi ihmiseksi".
Vuonna 1963 Hayes rikkoi 100 jaardin juoksun maailmanennätyksen juoksemalla 9,1. Seuraavana vuonna Tokion olympialaisissa Hayes sivusi 100 metrin juoksun maailmanennätysaikaa (10,0) juoksemalla 10,05 ja voitti olympiakultaa. Hän voitti toisen olympiakultansa maailmanennätyksen (39,06) juosseessa Yhdysvaltain 4 × 100 metrin viestijoukkueessa. Hayes lähti ankkuriosuudelle kolmisen metriä johtavan joukkueen jäljessä, mutta toi kapulan ensimmäisenä maaliin parin metrin erolla hopeajoukkueeseen. Hayesille arvioitiin viestissä yksilöajaksi jopa 8,6, jota pidettiin pitkään yleisesti kaikkien aikojen kovimpana viestiosuusaikana. Kilpailu oli myös Hayesin viimeinen yleisurheilijana, hän jatkoi sen jälkeen urheilu-uraansa amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisena.[1]
Vuoden 1964 lopulla Hayes solmi sopimuksen Dallas Cowboysin kanssa pelaten ulomman laitahyökkääjän paikkaa (wide receiver). Hayes pelasi Dallas Cowboysissa vuodet 1965–1974 ja sen jälkeen vielä vuoden San Francisco 49ersissa ennen lopettamistaan. Hänet valittiin Pro Bowl -otteluun kolmasti ja hän voitti Dallasissa Super Bowlin vuonna 1971. Hayes on ainoa urheilija, joka on voittanut olympiakultaa ja Super Bowlin. Vuonna 2009 hänet nimettiin Pro Football Hall of Fameen.
Hayesin urheilu-uran jälkeistä elämää varjostivat huume- ja alkoholiongelmat. Huhtikuussa 1979 hän sai 10 kuukauden vankilatuomion huumeiden välityksestä. Hayes julkaisi elämäkertansa nimellä Run, Bullet, Run: The Rise, Fall, and Recovery of Bob Hayes. Hayes kuoli kotikaupungissaan 59-vuotiaana. Hänellä oli ollut viimeisinä vuosinaan ongelmia munuaisten, maksan ja sydämen kanssa sekä eturauhassyöpä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Bob Hayes Sports Reference. Arkistoitu 23.5.2015. Viitattu 18.8.2014.
- ↑ 'Bullet' Bob Hayes dead 2002. Topeka Capital Journal. Viitattu 18.8.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sports Illustratedin artikkeli Hayesista tämän kuoleman jälkeen
- http://football.about.com/cs/legends/p/bobhayes.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
|
1896: Tom Burke | 1900: Frank Jarvis | 1904: Archie Hahn | 1908: Reggie Walker | 1912: Ralph Craig | 1920: Charlie Paddock | 1924: Harold Abrahams | 1928: Percy Williams | 1932: Eddie Tolan | 1936: Jesse Owens | 1948: Harrison Dillard | 1952: Lindy Remigino | 1956: Bobby Joe Morrow | 1960: Armin Hary | 1964: Bob Hayes | 1968: Jim Hines | 1972: Valeri Borzov | 1976: Hasely Crawford | 1980: Allan Wells | 1984: Carl Lewis | 1988: Carl Lewis | 1992: Linford Christie | 1996: Donovan Bailey | 2000: Maurice Greene | 2004: Justin Gatlin | 2008: Usain Bolt | 2012: Usain Bolt | 2016: Usain Bolt | 2020: Lamont Marcell Jacobs |
| ||||||||||||||
