Belgian Grand Prix 1998
 Belgian Grand Prix 1998 |
|
|---|---|
|
13. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1998.
|
|
 vaalea osa radasta oli käytössä |
|
| Päivämäärä | 30. elokuuta 1998 |
| Sijainti | Circuit de Spa-Francorchamps, Francorchamps, Belgia |
| Ratatyyppi | maantierata |
| Radan pituus | 6,968[1] km |
| Kilpailun pituus | 44 kierrosta, 306,577 km |
| Sää |
 kylmä, sateinen, sade lisääntyi |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |
 Mika Häkkinen (McLaren-Mercedes) |
| Paaluaika | 1.48,682[1] |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |
 Damon Hill (Jordan-Mugen-Honda) |
| Toinen |
 Ralf Schumacher (Jordan-Mugen-Honda) |
| Kolmas |
 Jean Alesi (Sauber-Petronas) |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja |
Michael Schumacher (Ferrari) |
| Kierrosaika | 2.03,766 (kierroksella 9) |
Belgian Grand Prix 1998 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 30. elokuuta 1998 Circuit de Spa-Francorchamps'n radalla Belgiassa. Kilpailun voitti Damon Hill ja toiseksi sijoittui hänen tallikaverinsa Ralf Schumacher. Sää oli kilpailun aikana sateinen, minkä vuoksi vain kahdeksan kilpailijaa ajoi maaliin saakka.[2]
Kilpailussa sattui kaksi merkittävää kolaria. Ensimmäisellä kierroksella sattuneeseen joukkokolariin joutui 13 autoa ja se onkin F1-historian suurin kolari. Hieman kilpailun puolenvälin jälkeen Michael Schumacher törmäsi johtopaikalta David Coulthardin perään kierroksella ohituksen yhteydessä.
Ennakkotunnelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauden neljänneksi viimeisen kilpailun lähestyessä oli tilanne MM-pisteissä vielä avoin. Mika Häkkinen johti 77 pisteellä ja seitsemän pistettä jäljessä oli hänen kovin vastustajansa Michael Schumacher. Häkkisen tallikaveri David Coulthard oli kolmantena, mutta hänen mestaruusmahdollisuutensa olivat melko pienet; hänen tulisi voittaa vähintään kolme kilpailua neljästä jäljellä olevasta. Schumacherin tallikaveri Eddie Irvine sen sijaan oli jo pudonnut mestaruustaistelusta. Hänellä oli pisteitä 32. Koska jäljellä olevista kilpailuista voisi saada maksimissaan 40 pistettä, ei hänellä olisi mahdollisuutta ohittaa Häkkistä pisteissä.[3]
Valmistajien puolella oli tiukempaa. McLaren johti 125 pistettä keränneenä ja Ferrari oli toisena 102 pisteellä. Kolmannesta sijasta taistelleet Williams ja Benetton olivat kaukana kärjestä: Benetton oli kerännyt 32 ja Williams 30 pistettä.[3]
Vapaat harjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perjantain harjoitusjaksot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Belgian GP-viikonloppu käynnistyi perjantaina 28. elokuuta ajetuilla vapailla harjoituksilla. Harjoitussessioita ajettiin kaksi, klo 11.00–12.00 ja 13.00–14.00. Tuloksissa on molemmat harjoitusjaksot yhdistettynä.
Sää harjoitusten aikana oli kylmä ja poutainen. Myöhemmän harjoitusosion lopussa alkoi aurinko kuitenkin paistaa.[4]
Nopeinta vauhtia piti Ferrarin Michael Schumacher, joka oli vain runsaan sekunnin sadasosan McLarenin Mika Häkkistä nopeampi. Jordanin Damon Hill onnistui, positiivisesti yllättäen, ajamaan neljänneksi nopeimman ajan. Hän jäi kuitenkin yli sekunnin Schumacherin kärkiajasta.
Williams-tallin Jacques Villeneuve kolaroi Eau Rouge -mutkan jälkeisessä ylämäessä. Hän menetti autonsa hallinnan ja törmäsi rengasvalliin. Kolarin takia harjoitukset keskeytettiin 20 minuutiksi. Villeneuve selvisi kuitenkin loukkaantumatta ja sanoi kolarin olleen hänen siihenastisen F1-uransa "paras".[4]
Perjantain harjoitusten tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lauantain harjoitusjakso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lauantain harjoitukset ajettiin 29. elokuuta kylmässä ja kuivassa kelissä.[6]
Harjoitusten kärjessä olivat McLaren-kuljettajat Häkkinen ja Coulthard, vaikka molemmat pyörähtivät radalla. Coulthard kuitenkin vältti seinään törmäämisen, koska hän pyörähteli niin kutsutun bussipysäkin kohdalla. Häkkinen taas pyörähti La Source -mutkassa harjoitusten lopussa eikä päässyt enää jatkamaan, joten ratavirkailijat veivät hänen autonsa pois.[6]
Jordanin Damon Hillin vauhti oli taas kohdallaan, sillä tällä kertaa hän ylsi kolmanneksi. Hän käytti Goodyearin renkaista kovempaa seosta. Hänen tallikaverinsa Ralf Schumacher sen sijaan valitti auton aliohjautuvuudesta tietyillä osilla rataa.[6]
Villeneuve ajoi vara-autolla, koska hän oli romuttanut alun perin kisa-autoksi tarkoitetun Williams FW20 -autonsa perjantaina. Villeneuven mukaan kolari ei ollut jättänyt huonoja tuntemuksia eikä se häirinnyt hänen ajamistaan ollenkaan. Hän sijoittui harjoituksissa neljänneksi. Hänen tallikaverinsa Frentzen oli kahdeksas. Frentzenin ajat kuluivat pääosin auton tasapainon löytämiseen.[6]
Ferrari-kaksikko Schumacher ja Irvine olivat viides ja kuudes. He keskittyivät kilpailusäätöjen löytämiseen ja sisäänajoivat moottorit, joilla osallistuisivat aika-ajoihin. Lisäksi molemmat kokeilivat uusia renkaita harjoitusten loppuvaiheilla.[6]
Prostin Jarno Trullin Prost AP01 -autoon oli onnistuttu löytämään hyvät säädöt, joiden ansiosta auto oli ajettavuudeltaan hyvä. Autoon tuli kuitenkin odotettuja voimansiirto-ongelmia juuri ennen harjoitusten jälkipuoliskon alkamista. Tallikaveri Olivier Panis tuli varikolle harjoitusten lopussa, sillä myös hän kärsi voimansiirto-ongelmista.[6]
Arrowsin Mika Salo kolaroi rajusti Eau Rougessa. Hän menetti autonsa hallinnan ja törmäsi kovalla vauhdilla rengasvalliin aivan kuten Villeneuve perjantaina. Salo selvisi tilanteesta päänsäryllä, mutta hän joutui vaihtamaan romuttuneen autonsa vara-autoon.[6]
Lauantain harjoitusjakson tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aika-ajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aika-ajot ajettiin lauantaina 29. elokuuta.
McLaren-kuljettajat Mika Häkkinen ja David Coulthard valtasivat eturivin, mikä oli McLarenille jo kauden yhdeksäs kerta. Damon Hill saavutti aika-ajoissa parhaan lähtöpaikkansa Jordan-urallaan. Hän jäi kuitenkin yli sekunnin Häkkisestä. Hill kertoi olleensa iloinen, sillä hän oli koko viikonlopun työskennellyt insinööriensä kanssa, jotta auto saataisiin hyväksi.[6]
Michael Schumacher ajoi neljänneksi nopeimman ajan, mutta hänen nopein aikansa 1.49,797 hylättiin, koska hän jätti keltaiset liput huomioimatta. Schumacher ei ollut niinkään pettynyt sijoitukseensa vaan suureen eroon kärkeen nähden. Hän luotti silti siihen, että pystyisi kilpailemaan McLareneja vastaan itse kilpailussa. Lisäksi hän sanoi hidastaneensa vauhtia keltaisten lippujen aikana. Vaikka hänen paras aikansa hylättiin, hän ei kuitenkaan menettänyt yhtään sijoitusta.[6] [8]
Aika-ajojen tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Aika | Ero |
|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 8 |  Mika Häkkinen
|
McLaren-Mercedes | 1.48,682 | |
| 2 | 7 | .svg){kind=small} David Coulthard
|
McLaren-Mercedes | 1.48,845 | +0,163 |
| 3 | 9 | Damon Hill
|
Jordan-Mugen-Honda | 1.49,728 | +1,046 |
| 4 | 3 |  Michael Schumacher
|
Ferrari | 1.50,027 | +1,345 |
| 5 | 4 | Eddie Irvine
|
Ferrari | 1.50,189 | +1,507 |
| 6 | 1 |  Jacques Villeneuve
|
Williams-Mecachrome | 1.50,204 | +1,522 |
| 7 | 5 |  Giancarlo Fisichella
|
Benetton-Playlife | 1.50,462 | +1,780 |
| 8 | 10 | Ralf Schumacher
|
Jordan -Mugen-Honda | 1.50,501 | +1,819 |
| 9 | 2 | Heinz-Harald Frentzen
|
Williams-Mecachrome | 1.50,686 | +2,004 |
| 10 | 14 |  Jean Alesi
|
Sauber-Petronas | 1.51,189 | +2,507 |
| 11 | 6 |  Alexander Wurz
|
Benetton-Playlife | 1.51,648 | +2,966 |
| 12 | 15 | Johnny Herbert
|
Sauber-Petronas | 1.51,851 | +3,169 |
| 13 | 12 | Jarno Trulli
|
Prost-Peugeot | 1.52,572 | +3,890 |
| 14 | 18 |  Rubens Barrichello
|
Stewart-Ford | 1.52,670 | +3,988 |
| 15 | 11 | Olivier Panis
|
Prost-Peugeot | 1.52,784 | +4,102 |
| 16 | 16 | Pedro Diniz
|
Arrows | 1.53,037 | +4,355 |
| 17 | 19 |  Jos Verstappen
|
Stewart-Ford | 1.53,149 | +4,467 |
| 18 | 17 | Mika Salo
|
Arrows | 1.53,207 | +4,525 |
| 19 | 21 |  Toranosuke Takagi
|
Tyrrell-Ford | 1.53,237 | +4,555 |
| 20 | 20 | Ricardo Rosset
|
Tyrrell-Ford | 1.54,850 | +6,168 |
| 21 | 22 | Shinji Nakano
|
Minardi-Ford | 1.55,084 | +6,402 |
| 22 | 21 |  Esteban Tuero
|
Minardi-Ford | 1.55,520 | +6,838 |
| karsinta-aika 107 % | 1.56,290 | +7,608 |
Sunnuntaiaamun lämmittelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sunnuntaiaamun lämmittelyt ajettiin 30. elokuuta ennen kilpailua. Lämmittelyjen aikana satoi kaatamalla, minkä takia kierrosajat venyivät runsaasti yli kahden minuutin.[9]
Molempien Ferrarien vauhti oli hyvä, sillä Schumacher oli harjoitusten kärjessä ja Irvine toisena. Häkkinen oli kolmas, hän valitti auton huonoa tasapainoa märällä kelillä. Giancarlo Fisichella oli neljäs, mutta lämmittelyjen lopussa hänen autonsa takasiipi irtosi ja takarengas meni rikki.[9]
Sunnuntaiaamun lämmittelyjen tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itse kilpailu ajettiin 30. elokuuta 1998. Ennen kilpailun alkua sade oli lähes lakannut, mutta rata oli märkä ja ilma kostea. Ilman lämpötila oli vain 10 °C ja radan lämpötila 11 °C. Oikullisen sään takia kuljettajien rengasvalinnat vaihtelivat. Michael Schumacher valitsi välikelin renkaat, kun taas Mika Häkkinen ja David Coulthard päätyivät valinnoissaan sadekelin renkaisiin. Häkkisen ja Coulthardin valinta oli selvä, sillä he lähtivät kärjestä liikkeelle. Näin he ajaisivat ensimmäisinä radan isoihin lätäköihin.lähde?
Ensimmäinen lähtö ja suuri kolari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ferrari-kuljettajat Michael Schumacher ja Eddie Irvine saivat molemmat hyvän lähdön ja onnistuivat parantamaan sijoituksiaan. Heitä auttoi Damon Hillin vaisu lähtö. Coulthard pääsi kuitenkin peittämään Schumacherin ohitusyrityksen, ja Schumacher jäi ikään kuin pussiin hänen taakseen. Samalla Jacques Villeneuve onnistui nousemaan ensimmäisessä mutkassa ulkokautta toiseksi.[11]
Eau Rouge -mutkaa lähestyttäessä Villeneuve oli aivan Häkkisen takasiivessä kiinni. Samalla Coulthardin auto kuitenkin käväisi jonkin verran radan vasemmassa laidassa olleen nurmikon päällä. Hän menetti autonsa hallinnan, ja se sinkoutui radan oikeaa reunaa reunustaneeseen turva-aitaan. Tästä alkoi F1-historian suurin kolari. Kimmottuaan turva-aidasta Coulthardin auto osui moniin muihin autoihin, ja massiivinen joukkokolari oli valmis. Renkaita ja muita autojen osia lensi ympäriinsä, ja autot pyörähtelivät. Vaikka osia lenteli katsomoonkin, yksikään katsoja ei loukkaantunut. Kilpailu keskeytettiin välittömästi.[11]
Kolaria pahensi lisäksi huono näkyvyys. Kaikki takaa tulleet eivät edes nähneet kolaria, ennen kuin oli liian myöhäistä jarruttaa ja törmäys oli väistämätön. Muun muassa Mika Salo ajoi tilanteeseen nähden lujaa Eddie Irvinen auton kylkeen, koska ei nähnyt tapahtunutta.[11]
Rubens Barrichello vaikutti hieman loukkaantuneen kolarissa, sillä ratavirkailija tarkasti kauan hänen vointiaan. Lisäksi Barrichello piti vasemmasta kädestään kiinni aivan kuin siihen olisi sattunut. Barrichello jäi kolarissa pahaan puristukseen, ja lisäksi Ricardo Rosset ajoi lujaa häntä päin. Lisäksi Irvine loukkasi hieman oikeaa jalkaansa, ja hän käveli ontuen takaisin varikolle.[11]
Kuljettajat nousivat autoistaan ja lähtivät juoksemaan takaisin varikolle, jotta he ehtisivät vara-autoihinsa uusintalähtöön mennessä. Muutama auto onnistui kuitenkin selviämään tilanteesta ilman suurempia vahinkoja. Ainakin Häkkinen, Villeneuve, Schumacherin veljekset, Hill ja Esteban Tuero selvisivät tilanteesta.[11]
Tilannetta sekoitti vielä se, että jos jonkin tallin molemmat autot kolaroivat eikä tallissa ollut kuin yksi vara-auto, jäisi toinen kuljettaja pois uusintalähdöstä. Näin kävi Tyrrellille, Arrowsille ja Prostille. Salo oli romuttanut jo aikaisemmin varsinaisen kilpa-autonsa. Kun hän nyt romutti vara-autonsa, ei hän päässyt enää kilpailuun mukaan. Salon lisäksi Rosset, Olivier Panis ja Barrichello eivät osallistuneet uusintalähtöön.[11]
Toinen lähtö ─ kilpailu pääsee kunnolla alkamaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uusintalähdössä Hill sai kärkiautoista parhaan lähdön. Toisin kuin viimeksi, hän onnistui pitämään molemmat Ferrarit takanaan. Lisäksi Hill onnistui nousemaan molempien McLarenien ohi kärkeen. Schumacher onnistui pääsemään Häkkisen rinnalle ensimmäiseen mutkaan tultaessa. He kuitenkin osuivat toisiinsa, minkä seurauksena Häkkinen pyörähti. Paikalle tullut Johnny Herbert yritti väistää Häkkisen autoa oikealle, mutta heidän autonsa osuivat toisiinsa. Kolarin seurauksena sekä Häkkinen että Herbert joutuivat keskeyttämään. Entiset tallikaverukset eivät mahtaneet kolarille mitään, vaikka Herbert väisti niin nopeasti kuin pystyi.[11]
Kärjessä ajoi Hill. Seuraavina olivat Irvine, Michael Schumacher, Jean Alesi, Villeneuve ja Heinz-Harald Frentzen. Schumacher onnistui kuitenkin heti ensimmäisellä kierroksella ohittamaan Irvinen Les Combes -mutkaan tultaessa.[11]
Seuraavaksi Coulthard kolaroi Alexander Wurzin kanssa Malmedy-mutkassa, ja molemmat ajautuivat hiekalle. Coulthard pääsi jatkamaan ja ajoi varikolle, mutta Wurz joutui keskeyttämään. Hetken kuluttua turva-auto kutsuttiin radalle, jotta radalla olleet romut saataisiin turvallisesti korjattua pois. Turva-auto viipyi radalla vain yhden kierroksen ajan, ja sen jälkeen kilpailua päästiin taas jatkamaan normaalisti.[11]
Turva-auton poistuttua Villeneuve onnistui ohittamaan Alesin. Hill jatkoi kärjessä. Oli ensimmäinen kerta sitten kauden 1997 ja Unkarin GP:n, kun kauden 1996 maailmanmestari johti kilpailua. Muutaman kierroksen jälkeen Hillin vanha kilpakumppani Michael Schumacher onnistui ohittamaan hänet bussipysäkille tultaessa. Ero kolmantena ajaneeseen Irvineen pääsi kasvamaan yllättävän suureksi, lähes seitsemään sekuntiin. Schumacherin siirryttyä kärkeen kasvoi ero Hilliin yhden kierroksen aikana runsaalla kolmella sekunnilla.lähde?
Irvine menetti autonsa etusiiven radan kuudennessa mutkassa, minkä jälkeen hän ajautui seuraavassa mutkassa nurmikolle ja pyörähti. Hän kuitenkin onnistui pääsemään takaisin varikolle vaihdattamaan etusiipensä. Koska ajo-olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, monet muutkin kuljettajat ajoivat ulos radalta. Toranosuke Takagi joutui keskeyttämään, kun hän törmäsi seinään radan ensimmäisen mutkan jälkeen kierroksen 11 alussa.[11]
Schumacher kasvatti johtoaan nopeasti. Kierroksen 11 alkaessa Hill oli jäänyt jo yli yhdeksän sekuntia. Vaikka Schumacherilla oli välikelin renkaat, pystyi hän ajamaan märällä radalla kovia kierrosaikoja. Lähes kaikki muut ajoivat sadekelin renkailla. Kun 16 kierrosta oli ajettu, Schumacher ajoi kuitenkin varikolle vaihdattamaan autoonsa sadekelin renkaat. Samalla kierroksella myös Hill teki oman pysähdyksensa. Schumacherin pysähdys kesti 8,3 ja Hillin 11,3 sekuntia. Samalla kierroksella moni muukin tuli renkaidenvaihtoon.[11]
Kierroksella 17 hallitseva maailmanmestari Villeneuve ajoi ulos ja joutui keskeyttämään. Villeneuve ajoi vesilätäkköön, menetti autonsa hallinnan ja törmäsi kaiteeseen. Hänen keskeytyksensä jälkeen kilpailussa oli jäljellä enää kaksitoista kuljettajaa.[11]
Schumacher johti melko ylivoimaisesti: ero Hilliin oli jo yli 24 sekuntia. Sekavassa tilanteessa Hillin tallikaveri Ralf Schumacher onnistui nousemaan jo kolmanneksi, joten Jordanilla oli hyvät mahdollisuudet sijoittua pisteille. Vähitellen ero kärkikaksikon välillä kasvoi jopa 40 sekuntiin.[11]
Coulthardin ja Schumacherin kolari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilpailun alkuvaiheilla kolaroinut ja varikolla käynyt Coulthard nousi jo kahdeksanneksi. Ero kärkeen oli kuitenkin runsaasti yli kaksi minuuttia, joten pian Schumacher ohittaisi hänet jo kierroksella. Schumacher yritti muutamaan otteeseen päästä skotista ohi, mutta paikkaa ohitukseen ei tuntunut löytyvän. Schumacher heilutti jopa nyrkkiään merkiksi, jotta pääsisi ohi.[11]
Vihdoin radan yhdeksännen mutkan jälkeen Coulthard hidasti vauhtiaan päästääkseen Schumacherin edelleen. Hidastuminen tuli Schumacherille yllätyksenä, ja hänen autonsa törmäsi Coulthardin auton vasempaan takareunaan. Schumacherin auton oikea eturengas lensi kauas ja ripustukset hajosivat täysin. Samalla Coulthard menetti autonsa takasiiven.[11] Schumacher joutui keskeyttämään, mutta Coulthard pystyi jatkamaan ja pääsi maaliin asti, vaikka jäikin pisteittä, kuten Nakanokin.
Schumacher nilkutti kolmella pyörällä takaisin varikolle. Myös Coulthard oli menossa varikolle, sillä hänenkin autonsa oli vahingoittunut.[11] Schumacher ajoi autonsa suoraan varikkopilttuuseensa, kuten Coulthardkin. Sitten Schumacher nousi välittömästi autosta ja lähti kävelemään kohti McLarenin varikkotiloja. Ferrarin henkilökunta yritti estää Schumacheria, mutta turhaan, sillä hän raivasi tiensä McLarenin tiloihin varsin vihaisen näköisenä.[12] Myös McLarenin miehet tulivat estämään ja rauhoittamaan Schumacheria. Lopulta hänet saatiin rauhoitettua ja hänet ohjattiin takaisin Ferrarin tiloihin.[11]
Kilpailun uusi luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Schumacherin keskeytyksen myötä Hill nousi kärkeen. Jordan-tallin riemua lisäsi se, että Ralf Schumacher ajoi toisena. Kolmanneksi oli noussut Sauberin Jean Alesi.[11]
Ferrarin epäonnea lisäsi Irvinen keskeytys kierroksella 26. Hän yksinkertaisesti menetti autonsa hallinnan, ajautui hiekalle ja törmäsi seinään.lähde?
Kilpailussa sattui vielä raju kolari, kun Giancarlo Fisichella törmäsi Shinji Nakanon perään bussipysäkin kohdalla. Fisichella yritti ohittaa Nakanoa kierroksella, joten tilanne oli samankaltainen kuin hetki sitten Schumacherin ja Coulthardin kohdalla. Fisichella menetti aluksi vasemman eturenkaan, mutta pian toinenkin eturengas irtosi. Oli lähellä, ettei hän törmännyt suoraan turvakaiteeseen. Onneksi Fisichellan auto pysähtyi, eikä hänelle käynyt kuinkaan. Fisichella joutui keskeyttämään, kuten Nakanokin.[11]
Kärkiautot tulivat välittömästi kolarin jälkeen varikolle, ja turva-auto kutsuttiin taas radalle, jotta romut saataisiin korjattua turvallisesti pois. Turva-auto oli radalla varsin kauan, sillä romua oli aika paljon.lähde?
Sijoitukset kärjen osalta eivät enää juurikaan muuttuneet kilpailun loppupuolella. Niinpä Damon Hill ajoi kilpailun voittoon, ja toiseksi sijoittui tallikaveri Ralf Schumacher. Kolmanneksi ajoi Jean Alesi. Hillin voitto oli Jordan-tallin ensimmäinen. Lisäksi voitto jäi Hillin uran viimeiseksi. Toinen sija oli Ralf Schumacherille siihen mennessä uran paras.lähde?
Autojen ajaessa sattui vielä vaaratilanne, kun entinen Formula 1 -kuljettaja saksalainen Jochen Mass ja eräs toinen mies juoksivat radan poikki varikkomuurille. Tilanteesta selvittiin kuitenkin säikähdyksellä.lähde?
Kilpailun tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 9 | Damon Hill
|
Jordan-Mugen-Honda | 44 | 1.43.47,407 | 3 | 10 |
| 2 | 10 | Ralf Schumacher
|
Jordan-Mugen-Honda | 44 | +0,932 | 8 | 6 |
| 3 | 14 | Jean Alesi
|
Sauber-Petronas | 44 | +7,240 | 10 | 4 |
| 4 | 2 | Heinz-Harald Frentzen
|
Williams-Mecachrome | 44 | +32,243 | 9 | 3 |
| 5 | 16 | Pedro Diniz
|
Arrows | 44 | +51,682 | 16 | 2 |
| 6 | 12 | Jarno Trulli
|
Prost-Peugeot | 42 | +2 krs. | 13 | 1 |
| 7 | 7 | David Coulthard
|
McLaren-Mercedes | 39 | +5 krs. | 2 | |
| 8 | 22 | Shinji Nakano
|
Minardi-Ford | 39 | +5 krs. | 21 | |
| Kesk. | 5 | Giancarlo Fisichella
|
Benetton-Playlife | 26 | Kolari (Nakano) | 7 | |
| Kesk. | 3 | Michael Schumacher
|
Ferrari | 25 | Kolari (Coulthard) | 4 | |
| Kesk. | 4 | Eddie Irvine
|
Ferrari | 25 | Ulosajo | 5 | |
| Kesk. | 23 | Esteban Tuero
|
Minardi-Ford | 17 | Vaihdelaatikko | 22 | |
| Kesk. | 1 | Jacques Villeneuve
|
Williams-Mecachrome | 16 | Ulosajo | 6 | |
| Kesk. | 21 | Toranosuke Takagi
|
Tyrrell-Ford | 10 | Ulosajo | 19 | |
| Kesk. | 19 | Jos Verstappen
|
Stewart-Ford | 8 | Moottori | 17 | |
| Kesk. | 8 | Mika Häkkinen
|
McLaren-Mercedes | 0 | Pyörähdys (M. Schumacher) / Kolari (Herbert) | 1 | |
| Kesk. | 6 | Alexander Wurz
|
Benetton-Playlife | 0 | Kolari | 11 | |
| Kesk. | 15 | Johnny Herbert
|
Sauber-Petronas | 0 | Kolari (Häkkinen) | 12 | |
| Kesk. | 18 | Rubens Barrichello
|
Stewart-Ford | 0* | Kolari 1. lähdössä | 15 | |
| Kesk. | 11 | Olivier Panis
|
Prost-Peugeot | 0* | Kolari 1. lähdössä | 14 | |
| Kesk. | 17 | Mika Salo
|
Arrows | 0* | Kolari 1. lähdössä | 18 | |
| Kesk. | 20 | Ricardo Rosset
|
Tyrrell-Ford | 0* | Kolari 1. lähdössä | 20 |
*eivät kyenneet starttaamaan uusintalähdössä
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nopein kierros: Michael Schumacher 2.03,766
- Damon Hillin viimeinen voitto
- Damon Hillin viimeinen palkintosijoitus
- Jordanin ensimmäinen voitto
- Jean Alesin viimeinen palkintosijoitus
- Häkkisen uran 10:s paalupaikka
Kilpailun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilpailun jälkeen tilanne oli yhtä riemua Jordanille, mutta ei Michael Schumacherille. Hänen mukaansa David Coulthard yritti tahallaan tappaa hänet kilpailussa. Schumacher mukaan Coulthard ajoi viidestä kuuteen sekuntia hitaampia kierrosaikoja kuin normaalisti, kun hän oli ohittamassa skottikuskia kierroksella. Schumacherin mukaan kokeneen Coulthardin olisi tullut varoittaa etukäteen näin merkittävästi hidastelusta. Schumacher epäili hidastelun johtuneen maailmanmestaruustaistosta. Mika Häkkinen säilytti kilpailun jälkeen seitsemän pisteen johtoaseman Michael Schumacheriin.[13]
David Coulthard kiisti Michael Schumacherin syytökset. Coulthardin mukaan syyttely asiasta oli turhaa, sillä omasta mielestään hän ajoi reilusti radan oikeaan laitaan ja antoi Schumacherille mahdollisuuden ohittaa reilusti. Hänen mukaansa Schumacher ei joko katsonut eteensä, tai hän ei sitten yksinkertaisesti nähnyt mitään huonon näkyvyyden takia.[13]
Tuomaristo päätti olla antamasta kolarista kenellekään rangaistuksia, sillä se näki, että kolari oli huonojen olosuhteiden aiheuttama.[13] Lisäksi Coulthard ei ollut jarruttanut tai tehnyt muuta yhtäkkistä liikettä.[14]
Vuonna 2003 Coulthard kuitenkin myönsi syyllisyytensä kolariin. Hän kertoi nostaneensa kaasua ajolinjalla ja vielä sateessa. Coulthard otti syyt kolarista niskoilleen ja kertoi ettei koskaan tulisi tekemään mitään vastaavaa. Hän kertoi tulleensa kokemuksen myötä paljon tietoisemmaksi autourheilun vaaroista.[14]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Belgian GP 1998 - aika-ajo - F1-ruutu F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 4. kesäkuuta 2007.
- ↑ a b 1998 Belgian Grand Prix FIA. Viitattu 20. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ a b Unkarin GP 1998 – F1-ruutu F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 6. kesäkuuta 2007.
- ↑ a b 2103893024__Belgium_1998_News1.pdf FIA. Arkistoitu 10.4.2004. Viitattu 5. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ The Formula One DataBase – Free practice 1.2 f1db.com. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 5. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i 258463631__Belgium_1998_News2.pdf FIA. Arkistoitu 25.9.2011. Viitattu 5. kesäkuuta. (englanniksi)
- ↑ The Formula One DataBase – Free practice 2.2 f1db.com. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 5. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ a b Belgian GP 1997 - aika-ajo - F1-ruutu F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 4. kesäkuuta 2007.
- ↑ a b 1901767759__Belgium_1998_News3.pdf FIA. Arkistoitu 2.3.2005. Viitattu 5. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ The Formula One DataBase – WarmUp f1db.com. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 5. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Formula 1 Grand Prix Review 1998 (VHS)lähde tarkemmin?
- ↑ Stuart, Greg: 5 other times a race leader and a backmarker have collided F1 News. 17.11.2018. Formula 1.com. Viitattu 17.11.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c BBC – Formula 1 – Schumacher - Coulthard tried to kill me 31. elokuuta 1998. BBC. Viitattu 22. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ a b Crash was my fault, Coulthard admits Sydeny Morning Herald. Viitattu 4. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- F1-ruutu – Belgian GP 1998 (Arkistoitu – Internet Archive)
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| 2020-luku | 2020 | 2021 | 2022 | 2023 | 2024 | |||||
| Radat | Circuit de Spa-Francorchamps (1950–1956, 1958, 1960–1968, 1970, 1983, 1985–2002, 2004–2005, 2007–) Nivelles-Baulers (1972, 1974) Circuit Zolder (1973, 1975–1982, 1984) | |||||||||
