Baglit
Baglit (baglere) olivat yksi Norjan sisällissodissa taistelleista puolueista tai ryhmittymistä. Puolue oli aktiivinen vuosina 1196–1218.[1][2] Baglit olivat birkebeinien ja kuningas Sverre Sigurdinpojan vaarallisimmat vastustajat. Puolueen nimitys on peräisin muinaisnorjan sanasta bagall (iiriksi bachall ja latinaksi baculus), joka merkitsee piispan sauvaa.[2]
Baglit perustettiin vuonna 1196, ja puolueen johtaja oli Oslon piispa Nikolas Arnesson, joka oli yhdessä arkkipiispa Eirik Ivarssonin kanssa maanpaossa Tanskassa. Bagleihin kuului myös muita piispoja, mutta monet papit pysyivät kuitenkin yhä uskollisina kuningas Sverrelle. Baglit liittoutuivat Sverren muiden vastustajien kanssa ja muodostivat merkittävän uhan kuninkaalle.[2]
Baglit johtivat kirkon taistelua vahvaa kuningasvaltaa vastaan, ja he taistelivat kirkon ja erityisesti arkkipiispan taloudellisten etujen puolesta Norjassa. Birkebeinit vastustivat tätä näkemystä piispoja vastaan suunnatussa kirjoituksessa, joka julkaistiin nimettömänä. Kirjoitus on mitä luultavimmin laadittu Sverren myötävaikutuksella.[2]
Sverren kuoltua baglit ja birkebeinit sopivat rauhasta kuningas Haakon Sverrenpojan johdolla. Sopimuksen mukaan baglien tuli pysyä Helgøyan lähellä Hedmarkissa. Haakonin kuoltua vuonna 1204 oli pidettävä uudet neuvottelut kuningas Inge Bårdinpojan kanssa. Kvitingsøyn sopimuksessa vuonna 1208 päätettiin, että Nikolas Arnessonin sisarenpoika Filippus Simonsson saisi hallita Vikeniä ja Opplandenea. Filippus tunnusti kuninkaan suvereniteetin alueella, mutta hän hallitsi aluetta kuninkaan nimessä kuolemaansa saakka. Filippus Simonssonilla oli oma kanslia, oma sinetti ja hän jopa lähetti lähettiläitä ulkomaille. Kun sekä Filippus että birkebeinien tukema kuningas Inge kuolivat vuonna 1217, baglit ja birkebeinit solmivat lopullisen rauhan, ja kummatkin tunnustivat kuningas Haakon IV Haakoninpojan ylivallan.[2]