Auskultantti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jyväskylän seminaarin naisoppilaita 1920-luvulla.

Auskultantti eli opettajakokelas tai opetusharjoittelija on opettajankoulutustaan suorittava henkilö, joka on edennyt käytännöllisen harjoittelun vaiheeseen. Yleensä nimitystä käytetään normaalikoulussa opettajan pedagogisten opintojen harjoittelua suorittavasta opiskelijasta, mutta nykyisissä opettajankoulutuksen järjestelyissä on mahdollista suorittaa harjoittelu myös tavallisessa koulussa, joita kutsutaan tässä yhteydessä ”kenttäkouluiksi”.

Nimitys auskultantti on peräisin latinan verbistä auscultare ’kuunnella’ ja viittaa siihen, että erityisesti 1800-luvulla tyypillisin opettajankoulutuksen opetusmuoto oli pätevän opettajan pitämien oppituntien seuraaminen. Rinnakkaiskoulujärjestelmän aikana kansakoulunopettajaseminaarien viimeisen vuoden opiskelijoita kutsuttiin auskultanteiksi, samoin kuin oppikoulunopettajiksi normaalikouluissa pätevöitymässä olleita maistereita ja kandidaatteja.

Aineenopettajaksi opiskeleva auskultantti suorittaa opettajan pedagogiset opinnot (60 op) yleensä yhdessä lukuvuodessa. Tällöin harjoittelu normaalikoululla ja teoriaopetus opettajankoulutuslaitoksella limittyvät toisiinsa. Usein opinnot suoritetaan opiskelun loppuvaiheessa, jolloin ne edeltävät välittömästi valmistumista. Pedagogiset opinnot voi suorittaa myös erillisinä opintoina. Tähän kehotetaan erityisesti muutoin päteviä, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita henkilöitä, jotka työskentelevät epäpätevinä opettajina.

1900-luvun alkupuolelta alkaen aina 1950-luvulle kansakoulunopettajaseminaarien pääsyvaatimuksena oli kansakoulu-, myöhemmin keskikoulututkinto. Ylioppilaiden olikin 1930-luvulle saakka mahdollista pätevöityä kansakoulunopettajiksi vuodessa seuraamalla seminaaria hospitantteina. Mahdollisuus lakkasi, kun Jyväskylän seminaari muuttui Kasvatusopilliseksi korkeakouluksi, joka erikoistui ylioppilaiden kouluttamiseen kansakoulunopettajiksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]