Atsuriitti
| Atsuriitti | |
|---|---|
 |
|
| Luokka | karbonaattimineraalit |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | Cu3(CO3)2(OH)2 |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | sininen |
| Kidejärjestelmä | monokliininen |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 3,5–4 |
| Optiset ominaisuudet | |
| Kiilto | lasikiilto tai himmeä |
| Viiru | sininen |
| Aiheesta muualla | |
Atsuriitti (Cu3(CO3)2(OH)2) on kuparimalmimineraali ja on väriltään keskisininen. Väri voi kuitenkin vaihdella vaaleansinisestä tummansiniseen. Viiru on sininen. Atsuriitin kiilto on lasimainen, joskus himmeä.
Atsuriitin kovuus on 3,5–4 Mohsin asteikolla ja on kidejärjestelmältään monokliininen.
Atsuriitilta puuttuu fluoresenssi.
Atsuriittia esiintyy kuparimuodostumien hapettumisvyöhykkeillä.
Atsuriitti on saanut nimensä taivaansinisen värinsä vuoksi. Sitä käytettiin jo muinaisessa Egyptissä ja sitä on arvostettu maalin sinisenä pigmenttinä tuhansien vuosien ajan. Tästä mineraalista on otettu talteen kuparia, mutta se ei ole teollisesti yhtä tärkeä kuin kalkopyriitti tai borniitti.
Atsuriitista tehtiin keskiajan lopulle saakka jauhetta, jota käytettiin ”vuorensiniseksi” tai ”armenian kiveksi” kutsutun pigmentin valmistuksessa. Keskiajan taidemaalarit käyttivät yleisesti näitä pigmenttejä, kunnes havaittiin, että näin muodostuva väri ei ole vakaata. Atsuriittijauhe imee itseensä kosteutta ilmasta ja muuttuu ajan kuluessa malakiitiksi, joka on vihreää.
Massiivista koristekivissä käytettyä atsuriittia kutsutaan chessyliitiksi, sillä sitä löytyy Chessystä Lyonin läheltä Ranskasta. Atsuriittia löytyy myös Italiasta, Kreikasta, Australiasta, Namibiasta ja Marokosta.[1]
Kun atsuriittia laitetaan suola- tai typpihappoon, se reagoi poreillen. Jos sitä pidetään liekin yllä, se muuttuu mustaksi ja syttyy helposti.
Atsuriitti on melko painava mineraali. Se painaa neljä kertaa enemmän kuin vastaava määrä vettä huoneenlämpötilassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ David C. Cook & Wendy L. Kirk: ”Atsuriitti”, Mineraalit ja jalokivet, s. 139. Suomentanut Kalle Taipale. Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mindat: Azurite (englanniksi)
- Webmineral: Atsuriitti (englanniksi)
- Handbook of Mineralogy: Azurite (pdf) (englanniksi)