Atsapironit
Atsapironit ovat ryhmä ahdistusta lievittäviä lääkkeitä ja antipsykootteja.[1][2][3][4] Suomessa ainut markkinoilla oleva atsapironi on buspironi (kauppanimillä Anksilon ja Buspiron Actavis), jota käytetään lievittämään ahdistuneisuutta mm. masennuksen sekä alkoholismin yhteydessä.[5] Atsapironien anksiolyyttinen vaikutus välittyy 5-HT1A serotoniinireseptorin osittaisagonismin tai täysagonismin kautta.[4]
Kemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Buspironi oli alun perin nimetty atsaspirodekaanidioniksi, lyhennetty atsapironiksi tai atsaspironiksi, koska yhdiste todellakin sisälsi tämän kemiallisen rakenteen. Pitää kuitenkin huomata, että vaikka yhdistettä kutsutaan atsapironiksi, se ei välttämättä sisällä atsaspirodekaanidionikomponenttia. Itse asiassa useat yhdisteet eivät sisällä sellaista lainkaan tai sisältävät siitä jonkin variaation. Lisäksi useat atsapironit sisältävät 1-(2-Pyrimidininyyli)piperatsiiniryhmän.
Lääkkeet jotka on luokiteltu atsapironeiksi voidaan tunnistaa suffiksista -spironi tai -pironi.
Farmakologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Farmakodynamiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Farmakologisella tasolla, atsapironit sitoutuvat seuraaviin reseptoreihin eri suhteissa:
- 5-HT1A-reseptori (osittais- tai täyagonisti)
- 5-HT2A-reseptori (käänteisagonisti)
- D2-reseptori (antagonisti tai osittaisagonisti)
- α1-reseptori (antagonisti)
- α2-reseptori (antagonisti)
Jotkin atsapironit sitoutuvat myös D4, 5-HT2C, 5-HT7, and sigmareseptoreihin.
Ainoastaan 5-HT1A agonismi on toivottava ominaisuus atsapironiluokan anksiolyytiltä. Sama logiikka pätee atsapironiluokan antipsykootteihin, joissa toivottava ominaisuus on lisäksi 5-HT2A ja D2-reseptorin antagonismi. Sitoutuminen muihin reseptoreihin aiheuttaa usein pelkästään sivuvaikutuksia. Tämän vuoksi markkinoille kehitetään entistä selektiivisempia lääkkeitä. Esimerkki tällaisesta on gepironi, se on Yhdysvalloissa kliinisessä tutkimuksessa oleva yhdiste vakavan masennuksen ja yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoitoon. Japanissa tandospironi on lisensoitu ahdistuksen hoitoon ja masennuslääkkeiden tehostamiseen.
Farmakokinetiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atsapironit imeytyvät heikosti ruoansulatuskanavasta, mutta niiden vaikutus alkaa nopeasti. Puoliintumisaika haarautuu kahdesta kolmeen tuntiin. Tästä syystä nämä lääkkeet pitää ottaa 2–3 kertaa päivässä.
Atsapironien metabolia tapahtuu maksassa ja ne erittyvät virtsaan ja ulosteeseen. Monien atsapironien yleinen metaboliitti on 1-(2-Pyrimidininyyli)piperatsiini eli 1-PP. 1-PP on 5-HT1A-reseptorin osittaisagonisti ja α2-reseptorin antagonisti. 1-PP todennäköisesti myötävaikuttaa vain sivuvaikutusprofiiliin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eison AS (June 1990). "Azapirones: history of development". Journal of Clinical Psychopharmacology 10 (3 Suppl): 2S–5S. PMID 1973936.
- ↑ Cadieux RJ (May 1996). "Azapirones: an alternative to benzodiazepines for anxiety". American Family Physician 53 (7): 2349–53. PMID 8638511.
- ↑ Chessick CA, Allen MH, Thase M, et al. (2006). Chessick, Cheryl A. ed. "Azapirones for generalized anxiety disorder". Cochrane Database of Systematic Reviews (Online) 3: CD006115. DOI:10.1002/14651858.CD006115. PMID 16856115.
- ↑ a b Feighner JP, Boyer WF (1989). "Serotonin-1A anxiolytics: an overview". Psychopathology 22 Suppl 1: 21–6. PMID 2567039.
- ↑ Lääketietokeskus: Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä: Anksilon Duodecim. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 02.07.2012.