Atman

Atman tarkoittaa intialaisessa filosofiassa todellista itseä, elävien olentojen syvintä olemusta.

Atman voi tarkoittaa yksilön sielun ohella myös mieltä, ymmärrystä, järkeä ja fyysistä ruumista riippuen asiayhteydestä. Atman on kuitenkin eri asia kuin ihmisen henkilökohtainen persoona tai yksilöllisyys, jotka esimerkiksi monissa kristinuskon kansanomaisissa käsityksissä ajatellaan samaksi asiaksi kuin sielu tai henki. Hindulaisuudessa tätä inhimillistä henkilöllisyyttä tai persoonallisuutta kutsutaan termillä jîva.

Etymologia

Sana atman on muinaista indoarjalaista sanskritin kieltä. Sana rakentuu hengittämiseen, puhaltamiseen ja liikkumiseen viittaavista osatekijöistä.

Atman jälleensyntymässä

Atman syntyy uudelleen ja uudelleen, kunnes inhimillinen tietoisuus on oivaltanut tiedon omasta perimmäisestä olemuksestaan ja elämän merkityksestä. Koska atman on yksilöllisen persoonallisen mielen ja siis inhimillisen muistin tuolla puolen, ei ihmisolennolla pääsääntöisesti ole välittömästi tiedostettua tietoa atmaninsa eli todellisen itsensä edellisistä elämistä.

Joidenkin jälleensyntymisteorioiden ja pitkälle edenneiden joogien mukaan voi joogaharjoituksilla kuitenkin saada tietoa atmanin edellisistä elämistä. Tieto edellisistä elämistä on tallentunut niin kutsuttuun sanchita karmaan, jonne varastoituu kaikki edelliset ja uudet karmat, joita sielu kuljettaa mukanaan.

Atman, brahman ja mokša

Vedanta-filosofian erään merkittävän monistisen tulkintakoulukunnan (Adi Sankaran advaita vedantan) mukaan elämän päämäärä ja merkitys on itseoivallus. Se tarkoittaa sitä, että ihmisessä elävä itsestään tietoinen tietoisuus ymmärtää ja kokee olevansa atman. Tämä tietoisuus myös ymmärtää ja kokee että tämä atman on sama asia kuin brahman. Kun tällainen ymmärrys syvenee, on kyseessä jonkinasteinen itseoivallus.

Vedantan neljä päälausetta kuvaavat itseoivalluksen tilaa. Nämä neljä lausetta ovat: 1) aham brahmasmi (suom. ”minä olen brahman”), 2) ayam atma brahman (”tämä atman on brahman”), 3) tat tvam asi (”se sinä olet”) ja 4) sarvam khalv idam brahman (”kaikki tämä mitä on, on brahman”). Näitä neljää ydinlausetta on selitetty monin eri tavoin, mistä johtuen on olemassa monia vedantan tulkintakoulukuntia.

Merkittävimpiä vedantan tulkintakoulukuntia ovat advaita vedanta, dvaita vedanta, suddhádvaita vedanta ja bhedábheda. Käsityksessään Jumalasta vedantan tulkinnat jakautuvat karkeasti ottaen monoteistisiin, teistisiin, panteistisiin ja panenteistisiin tulkintoihin.

Elämän päämäärä on itseoivallus ja jälleensyntymien kierrosta vapautuminen eli mokša. Tämä onnistuu parhaiten ihmisen elämänmuodossa, koska ihmisellä on kyky tiedostaa ja erityisesti kyky tiedostaa oma tiedostamisensa.

Itseoivallus ja jälleensyntymien kierrosta vapautuminen tapahtuvat eri filosofisten koulukuntien ja rituaaliperinteiden (esimerkiksi vaishnavismi, shaivismi ja shaktismi) mukaan hieman eri tavoin. Jotkut painottavat tietoa jñána ja toiset Jumalalle antautumista bhakti. Kolmannet painottavat ihmiselle ja hänen sosiaalisille rooleilleen ominaisten tekojen ja velvollisuuksien tekemistä. Näitä tekoja ja velvollisuuksia kutsutaan Dharmaksi. Dharman noudattaminen on Intian suurten ihmisjoukkojen parissa ehkä käytetyin menetelmä ja elämäntapa.

Mokšassa ihmisessä elävä sielu eli atman ja maailmansielu Brahman sulautuvat yhteen. Vedantan neljä päälausetta kuvaavat tätä sulautumista. Tarkemmin katsottuna kyse ei kuitenkaan ole sulautumisesta, koska atman ja brahman ovat jo aina yksi ja sama. Kyse on ymmärryksen muuttumisesta. Ymmärrys muuttuu niin, että tietoisuus käsittää atmanin olevan sama asia kuin brahman. Tietoisuus ymmärtää myös sen, että jîva eli yksilöllinen ihmispersoona on vain eräs atmanin eli brahmanin ilmenemismuoto.

Ajatus, että atman ja brahman ovat sama asia, on kuitenkin johtanut moniin teoreettisen tason ongelmiin. Joissain intialaisen filosofian klassisissa koulukunnissa, erityisesti samkhyassa ja joogassa, sekä vedantan teistisissa tulkinnoissa on esitetty ajatuksia, että kenties atman ei olisikaan yksi vaan se olisi moninainen.

Toisaalta esimerkiksi Gaudiya Vaishnavismin acintya bhedábheda tattva -filosofiassa esitetään, että Jumaluuden Persoonallisuus on samaan aikaan käsittämättömällä tavalla yksi ja moni. Absoluuttisella tasolla Jumala olisi Yksi, mutta henkisellä tasolla olisi olemassa moninaisuutta, jolloin siis atmaneja olisi niin monia kuin on eläviä olentojakin. Tässä yhteydessä elävä olento tarkoittaa jokaista elävää olentoa, kuten esimerkiksi muurahaista, puuta, bakteeria, maneettia ja ihmistä, mutta myös muualla kuin maapallolla eläviä olentoja. Länsimaissa Gaudiya Vaishnavismia edustaa Krishna-liike.

Lähteet

• Bontes, Louis: MW (Monier-Williams) Sanskrit Digital Dictionary v1.5 beta. Monier Williams Sanksrit Dictionary is Digitized by The University of Köln, 2001. Linkki verkkosanakirjaan[1] (Arkistoitu – Internet Archive)

• Chari, S.N. Srinivasa: The Philosophy of the Vedántasútra. A Study based on the Evaluation of the Commentaries of Sankara, Rámánuja and Madhva.. Munshiram Manoharlal Publishers Pvt. Ltd., 1998. ISBN 81-215-0809-6.

• Näreaho, Leo: Rebirth and Personal Identity. A Philosophical Study on Indian Themes. Luther-Agricola-Society, 2002. ISBN 951-9047-62-X.

• Raju, P.T.: Intian filosofia. WSOY, 1974. ISBN 951-0-06238-3.

• Swami Vireswarananda & Swami Adidevananda: Brahma-sútras. With Text, English Rendering, Comments According to Sri-Bhásya of Sri Rámánuja, and Index.. Advaita Ashrama, 2003. ISBN 81-7505-006-3.

• A.C. Bhaktivedanta Swami Prapbhupâda: The Bhaktivedanta Vedabase 2003.1. The Complete Teachings of His Divine Grace A.C. Bhaktivedanta Swami Praphupâda. Bhaktivedanta Book Trust, 2003. CD-ROM. Linkki VedaBaseen[2]