Anioni
Anioni on negatiivinen ioni eli atomi tai molekyyli, joka on vastaanottanut elektroneja. Nimi tulee siitä, että johdettaessa sähköä sulaan suolaan, suolan anionit liikkuvat anodille, jossa ne luovuttavat elektroninsa ja hapettuvat.
Anionit ovat nukleofiilisiä ja emäksisiä, mutta nämä ominaisuudet vaihtelevat anionista riippuen. Esimerkiksi hiilen anionit, karbanionit, ovat niin voimakkaasti emäksisiä, ettei niitä voi pitää vesiliuoksessa, koska vesi on liian hapanta — vaaditaan täysin hapoton (protoniton) liuotin, jotta karbanioneja voi havaita. Vastaesimerkkinä on kloridi, joka on niin lievästi emäksinen anioni, että se on täysin vakaa vesiliuoksessa.
Nukleofiilisyydelläkin on ääripäänsä. Esimerkiksi t-butyylianioni on myös nukleofiili, ja reagoi elektrofiilien, kuten karbonyylien kanssa (karbonyylistä tulee t-butyylialkoholi). On kuitenkin erittäin voimakkaita typpianioniemäksiä, kuten LDA (litiumdi-isopropyyliamidi, (C3H7)2N-Li)), jotka eivät pysty reagoimaan elektrofiilien, kuten karbonyylien kanssa. LDA:n tapauksessa isopropyyliryhmät vievät niin paljon tilaa, ettei typellä ole tilaa reagoida suuremman elektrofiilin kanssa.
Anionien nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksiatomisten anionien nimet muodostetaan alkuaineen latinalaisesta nimestä päätteellä -idi, esimerkiksi kloori – kloridi ja oxygenium (happi) – oksidi. Sellaisten moniatomisten anionien nimissä, joissa on mukana happiatomeja, on yleensä pääte -aatti tai -iitti, jolloin -aatti -loppuisessa anionissa on happeen sitoutuneen alkuaineen hapetusluku on suurempi kuin -iitti -loppuisessa, esimerkiksi sulfaatti SO42- (rikin hapetusluku +VI) ja sulfiitti SO32- (rikin hapetusluku +IV).[1] Ioniyhdisteiden niminä käytetään yhdyssanoja, joissa ensimmäisenä osana on kationin (useimmiten sama kuin alkuaineen) ja jälkimmäisenä anionin nimi, esimerkiksi natriumkloridi, jossa kationina on natriumioni Na+ ja anionina kloridi-ioni Cl-.
Anioneja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| aluminaatti | Al(OH4)−, AlO2− |
| amidi | NH2− |
| arsenaatti | AsO43− |
| arseniitti | AsO33− |
| asetaatti | CH3COO− |
| bromaatti | BrO3− |
| bromidi | Br− |
| dikromaatti | Cr2O72− |
| divetyfosfaatti | H2PO4− |
| fluoridi | F− |
| formiaatti | HCOO− |
| (orto)fosfaatti | PO43− |
| fosfidi | P3− |
| hydridi | H− |
| hydroksidi | OH− |
| hypokloriitti | ClO− |
| jodaatti | IO3− |
| jodidi | I− |
| karbonaatti | CO32− |
| kloraatti | ClO3− |
| kloridi | Cl− |
| kloriitti | ClO2− |
| kromaatti | CrO42− |
| metafosfaatti | PO3− |
| monovetyfosfaatti | HPO42− |
| nitraatti | NO3− |
| nitridi | N3− |
| nitriitti | NO2− |
| oksalaatti | C2O42− |
| oksidi | O2− |
| perkloraatti | ClO4− |
| permanganaatti | MnO4− |
| peroksidi | O22− |
| silikaatti | SiO44−, SiO32− |
| sulfaatti | SO42− |
| sulfidi | S2− |
| sulfiitti | SO32− |
| syanidi | CN− |
| tiosulfaatti | S2O32− |
| tiosyanaatti | SCN− |
| vetykarbonaatti | HCO3− |
| vetysulfaatti | HSO4− |
| vetysulfidi | HS− |
| vetysulfiitti | HSO3− |
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Antti Kivinen & Osmo Mäkitie & Lauri Niinistö & Jaakko Sivula: Epäorgaanisen kemian nimistö, s. 22–23. Suomen Kemian Seura, 1972. ISBN 951-9223-13-4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anioni Wikimedia Commonsissa
