Anglosaksit

Anglosaksien muuttoliike 400-luvulla.

Englannin kansat noin vuonna 600. Anglit punaisella, saksit ruskealla, juutit keltaisella.

Englannin historian aikakaudet
Esihistoria n. 43 asti Rooman Britannia n. 43–410 Anglosaksit n. 500–1066 Normannit 1066–1154 Plantagenet 1154–1485 Tudor 1485–1603      Elisabetin 1558–1603 Stuart 1603–1714      Jaakon 1603–1625      Kaarlen 1625–1649      (Interregnum) 1649–1660      Restauraatio 1660–1714 Yrjöjen 1714–1837      Sijaishallitsijoiden 1811–1837 Viktoriaaninen 1837–1901 Edvardiaaninen 1901–1914 I maailmansota 1914–1918 Sotien välinen 1918–1939 II maailmansota 1939–1945

Anglosaksit ovat Englantia varhaiskeskiajalta lähtien asuttaneita germaanisia kansoja, jotka puhuivat alun perin muinaisenglannin kieltä. Englannin historiassa käsite anglosaksinen aika tarkoittaa aikaa kansainvaelluksista vuoteen 1066, jolloin normanni Vilhelm Valloittajasta tuli Englannin kuningas. Nykyajan briteistä monet ovat anglosaksien jälkeläisiä, ja nimityksellä viitataan nykyisiinkin englantia puhuviin kansoihin.

Anglosaksilainen väestö pohjautuu 400- ja 500-luvuilla alkaneeseen kehitykseen, jolloin angleja, sakseja ja muutamia muita germaaniheimoja tunkeutui Ison-Britannian saaren itä- ja sittemmin myös etelärannikolle kansainvaellusten pyörteissä. He olivat lähtöisin Pohjois-Saksan, Hollannin ja Tanskan alueelta.

Beda Venerabilisin mukaan kaikki anglosaksit polveutuivat kolmesta germaaniheimosta: angleista, sakseista ja juuteista. Beda kirjoitti, että nämä kansat muuttivat 400-luvulla Pohjois-Saksasta Britteinsaarille brittien hallitsijan Vortigernin kutsumina. Vortigern pyysi heidät apuun taistelussa piktejä ja skotteja vastaan, jotka tekivät ryöstöretkiä etelään nykyisen Skotlannin alueelta.

Ison-Britannian itäisiin ja eteläisiin osiin syntyi saksilaisten (sittemmin angleihin sulautuneina anglosaksien) asutuksia ja kuningaskuntia. 600-luvun alussa olivat muodostuneet anglosaksien seitsemän kuningaskuntaa Wessex, Mercia, Itä-Anglia, Northumbria, Sussex, Kent ja Essex. Vuonna 829 Wessex nousi hallitsevaan asemaan.

Germaaniheimot sulauttivat itseensä tai tunkivat länteen britit, jotka olivat saaren aikaisempaa kelttiläistä väestöä. Kelttiläistä kieltä puhuvien väestöjen haltuun jäivät Ison-Britannian saaresta lopulta lähinnä Wales, Cornwallin niemimaa, Cumbria ja suurin osa Skotlantia. Tulokkaat tekivät muinaisenglannista Britannian valtakielen. Anglosaksit alkoivat kääntyä muinaisuskosta kristinuskoon 600-luvulla.

Uudemmalla ajalla anglosaksiin, normanniranskaan ja latinaan pohjautuva englannin kieli syrjäytti Walesissa, Cornwallissa, Skotlannissa ja Irlannissa kelttikieliä niin, että niistä on enää vain vähäisiä jäänteitä jäljellä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anglosaksit Wikimedia Commonsissa