Andrew Lloyd Webber
| Andrew Lloyd Webber | |
|---|---|
 Andrew Lloyd Webber vuonna 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. maaliskuuta 1948 Lontoo, Englanti |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | rockooppera |
| Levy-yhtiöt | Sony Classical |
| Aiheesta muualla | |
| www.andrewlloydwebber.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Andrew Lloyd Webber (s. 22. maaliskuuta 1948 Lontoo, Englanti) on brittiläinen säveltäjä. Lloyd Webber tunnetaan erityisesti musikaaleistaan, joiden lisäksi hän on säveltänyt muun muassa elokuvamusiikkia. Hänen tunnetuimpia musikaalejaan on esitetty vuosikausia sekä Lontoossa että New Yorkissa. Näihin kuuluvat Cats, Oopperan kummitus ja Jesus Christ Superstar. Lloyd Webber on palkittu muun muassa Oscarilla, kolmella Grammyllä, Golden Globella ja paronin arvonimellä.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Andrew Lloyd Webber syntyi vuonna 1948 Lontoossa. Hänen isänsä William Lloyd Webber oli säveltäjä, joka opetti säveltämistä Royal College of Musicissa. Samassa oppilaitoksessa opetti myös Andrew’n äiti, kirjailija, laulaja ja viulisti Jean Johnston. Lloyd Webberin pikkuveli Julian on kuuluisa sellisti.[1]
Lloyd Webber alkoi soittaa viulua jo kolmivuotiaana ja julkaisi sävellyksiään yhdeksänvuotiaana Music Teacher -lehdessä. Lloyd Webberin Viola-täti, joka oli ammatiltaan laulaja ja näyttelijä, sai hänet kiinnostumaan teatterista. Lloyd Webber sai kuningattaren stipendin Westminster Schooliin ja aloitti historianopinnot Oxfordin yliopistossa. Kiinnostus teatteriin vei kuitenkin voiton opinnoista, ja Lloyd Webber aloitti uran säveltäjänä yhdessä sanoittaja Tim Ricen kanssa.[1]
Lloyd Webber ja Rice tekivät ensimmäisen musikaalinsa The Likes of Us vuonna 1965, kun Lloyd Webber oli 17-vuotias. Sen ensiesitys oli kuitenkin vasta vuonna 2005. Vuonna 1968 kaksikko kirjoitti 15-minuuttisen rock and roll -musikaalin Joseph and the Amazing Technicolor Dreamcoat, jota esitettiin Colet Courtin koulussa. Vuonna 1973 he laajensivat esityksen 40-minuuttiseksi, ja sitä esitettiin West Endissä Lontoossa, ja vuodesta 1976 New Yorkissa 90-minuuttiseksi laajennettuna versiona.[1]
Lloyd Webberin ja Ricen rockooppera Jesus Christ Superstar julkaistiin ensin konseptialbumina vuonna 1970. Sitten sitä esitettiin West Endin lavalla ja seuraavana vuonna New Yorkissa. Musikaalista tehtiin myös Oscarin voittanut elokuva. Jesus Christ Superstarissa rock-musiikki yhdistyy klassiseen musiikkiin, ja teos teki rockmusikaalista suositun viihdeteatterin tyylilajin.[1]
Lloyd Webber sävelsi seuraavaksi musiikin elokuviin Gumshoe (1971) ja The Odessa File (1974). Vuonna 1975 hän sävelsi musikaalin Jeeves. Lloyd Webber ja Rice palasivat yhteen tekemään musikaalin Evita (1976), josta tuli suuri ja pitkäikäinen menestys Lontoossa ja Broadwaylla. Lloyd Webber oli näin noussut Englannin johtavaksi musiikkiteatterisäveltäjäksi.[1]
Vuonna 1978 Lloyd Webber julkaisi albumin Variations, jossa on muunnelmia Paganinin teoksesta. Vuonna 1985 Lloyd Webber voitti Grammy-palkinnon säveltämästään musiikista isänsä hautajaisiin.[1]
Cats (1981) oli Lloyd Webberin seuraava menestysmusikaali. Se rikkoi Broadwayn ennätyksen 14 vuoden esityskaudellaan. Tämän ennätyksen rikkoi Lloyd Webberin oma The Phantom of the Opera (1986). Näiden välillä vuonna 1984 Lloyd Webber julkaisi musikaalin Starlight Express. Lloyd Webberin seuraavia musikaaleja olivat Aspects of Love (1989), Sunset Boulevard (1993), By Jeeves (1996), Whistle Down the Wind (1996), The Beautiful Game (2000), Tell Me (2003) ja The Woman in White (2004).[1] Hän on julkaissut uusia musikaaleja 2010-luvullakin.
Monista Lloyd Webberin menestysmusikaaleista on tehty elokuva.[1]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lloyd Webber oli naimisissa vuosina 1972–1983 Sarah Hugillin kanssa. He saivat kaksi lasta, joista esikoispoika kuoli vuonna 2023 syöpään.[2] Vuosina 1984–1990 hän oli naimisissa laulaja Sarah Brightmanin kanssa. Lloyd Webberin kolmas vaimo on Madeleine Gurdon. Heillä on kolme lasta.[1]
Kuningatar Elisabet aateloi Lloyd Webberin vuonna 1992. Vuonna 1997 hän sai paronin arvonimen ja hänestä tuli elinikäinen pääri.[1]
Lloyd Webberin manageriyritys The Really Useful Group omistaa Lontoossa useita teattereita. Lloyd Webberillä on laaja taidekokoelma, johon kuuluu viktoriaanista taidetta ja renessanssitaidetta.[1]
Lloyd Webberillä todettiin eturauhassyöpä vuonna 2009.[3]
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lloyd Webberille on myönnetty useita Tony-palkintoja, Olivier-palkintoja ja Grammyja sekä yksi Oscar- ja yksi Golden Globe -palkinto.[1] Lloyd Webber on valittu Englannin merkittävimmäksi teatterintekijäksi neljänä vuonna peräkkäin.[4] Hänellä on tähti Hollywood Walk of Famella.
Musikaaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Likes of Us (sävellys 1965, ensiesitys 2005) (sanoitus Tim Rice)
- Joseph and the Amazing Technicolor Dreamcoat (kantaatti 1968, West End 1973) (Tim Rice)
- Jesus Christ Superstar (Broadway 1971) (Tim Rice)
- By Jeeves (West End 1975) (Alan Ayckbourn)
- Evita (West End 1978) (Tim Rice) Eva Perónin elämä
- Tell Me on a Sunday (West End 1982) (Don Black)
- Cats (West End 1981) Suurin osa laulujen lyriikoista suoraan tai hieman muunneltuna T. S. Elliotin Kirjasta Old Possum's Book of Practical Cats sekä hänen muusta tuotannostaan
- Song and Dance (West End 1982) (Don Black)
- Starlight Express (West End 1984) (Richard Stilgoe)
- Cricket (Kuningatar Elisabet II:n 60-vuotispäivillä 1986) (Tom Rice)
- The Phantom of the Opera (West End 1986) (Richard Stilgoe, Charles Hart) Perustuu Gaston Leroux'n romaaniin Oopperan kummitus)
- Aspects of Love (West End 1989) (Don Black, Charles Hart)
- Sunset Boulevard (West End 1993) (Don Black/Christopher Hampto)
- Whistle Down the Wind (1996, West End 1998) (Jim Steinman, Patricia Knop, Gale Edwards)
- The Beautiful Game (West End 2000) (Ben Elton)
- The Woman in White (West End 2004) (David Zippel)
- Love Never Dies (West End 2010) (Glenn Slater, Charles Hart, Ben Elton)
- The Wizard of Oz (West End 2011) Mukailee Victor Flemingin ohjaamaa samannimistä elokuvaa vuodelta 1939 joka puolestaan perustuu Frank L. Baumin kirjaan
- Stephen Ward (West End 2013) (Christopher Hampton, Don Black). Esityksen aiheena on Profumo-skandaali.[5]
- School of Rock (Broadway 2015) (Glenn Slater, Julian Fellowes) Perustuu Rickhard Linklaterin ohjaamaan samannimiseen elukuvaan vuodelta 2003.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Staub, August W. (toim. Gorman, Robert F.): ”Sir Andrew Lloyd Webber”, Great Lives from History: The 20th Century 1901–2000, s. 2414–2416. Salem Press, 2008. ISBN 978-1-58765-345-2.
- ↑ Säveltäjä Andrew Lloyd Webberin poika kuoli 43-vuotiaana: ”Olen murtunut” www.iltalehti.fi. Viitattu 27.3.2023.
- ↑ Andrew Lloyd Webberillä on syöpä Iltasanomat. 25.10.2009. Arkistoitu 30.5.2015.
- ↑ Lloyd Webber rules West End Los Angeles Times. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
- ↑ Charles Spencer: Stephen Ward, review The Daily Telegraph. 4.12.2013. Viitattu 10.9.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andrew Lloyd Webber Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
