Anaksimenes
Anaksimenes (m.kreik. Ἀναξιμένης, Anaksimenēs, n. 585–525 eaa.) oli antiikin kreikkalainen esisokraattinen filosofi. Hän oli kotoisin Joonian Miletoksesta, ja hänet luetaan kuuluvaksi ns. joonialaisen luonnonfilosofian haaraan. Anaksimenes oli Anaksimandroksen oppilas ja Anaksagoraan opettaja.
Ajattelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anaksimeneen mukaan kaiken olevaisen alkusyy tai -perusta (arkhē) oli äärettömässä ilmassa – kaikki olevainen on ilmaa vaihtelevalla tiheydellä. Kuumuus laajentaa ja kylmyys tiivistää ilmaa, synnyttäen sille erilaisia olomuotoja. Tiheyden vaihtelu on asteittainen, ja tapahtuu kumpaankiin suuntaan, riippuen siitä saako kuuma vai kylmä voiton. Kun ilma tiivistyy kylmyyden seurauksena, siitä muodostuvat vaiheittain pilvet, vesi ja maa. Kun ilma harvenee kuumuuden seurauksena, siitä muodostuu lopulta tuli.[1]
Tällä tavoin on syntynyt myös maan muodostava levy, joka kelluu ilmassa. Samanlainen tiivistyminen on synnyttänyt myös auringon, tähdet ja kaiken muun olevan.[1] Anaksimenes ei kieltänyt jumalia, mutta uskoi myös niiden syntyneen ilmasta, sen sijaan että jumalat olisivat luoneet ilman.
Anaksimeneen mukaan maa oli siis litteä ja sen sekä ylä- että alapuolella oli ilmaa. Hänen mukaansa juuri maan litteys esti sitä putomasta alaspäin. Tähän ei sisältynyt erityistä ajatusta siitä, että maa olisi kuitenkaan ollut kaiken keskuksessa: Anaksimeneen mallissa taivaankappaleet eivät pyörineet maan ympärillä, vaan kiersivät kehässä sen yläpuolella. Esimerkiksi aurinko ei kadonnut näkyvistä siksi, että se olisi mennyt maan alapuolelle, vaan koska se jäi maan korkeampien osien peittoon ja pieneni kasvaneen etäisyyden vuoksi. Myös aurinko oli litteä.[1]
Anaksimeneen ajatus oli kenties tarkoituksella suunnattu vastaamaan Anaksimandrokselle, joka oli ehdottanut alkusyyn olevan rajaton apeiron. Anaksimandroksen ajatukseen ei kuitenkaan kuulunut apeironin tarkempi määritelly. Anaksimeneen ilmalla on monia apeironin piirteitä, mutta päinvastoin kuin Anaksimandros hän määritteli alkusyynsä täsmällisesti yhdeksi klassisista alkuaineista.[1]
Anaksimeneen ajattelu eroaa edeltäjiensä Thaleen ja Anaksimandroksen ajattelusta siinä, että hänelle ilma oli sekä kaiken alkuperä että se aine, mistä kaikki lopulta muodostuu. Thaleelle vesi oli lähinnä kaiken alkuperä, mutta hän ei tarkoittanut väittää, että kaikki olisi lopulta muodostunut vedestä. Sama pätee Anaksimandroksen ajatukseen apeironista.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 55–56 (II.2), 453. Suomennos ja selitykset Marke Ahonen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Schofield, Malcolm: The Ionians. Teoksessa Taylor, C. C. W.: From the Beginning to Plato: Routledge History of Philosophy, s. 47–68. Routledge History of Philosophy, osa I. Routledge, 2003. ISBN 0415308739. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit:
- Anaksimeneen elämäkerta (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
- Anaksimeneen elämäkerta. (muinaiskreikaksi)
- Graham, Daniel W.: Anaximenes The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)