Amerikantukkasotka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amerikantukkasotka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Aythya
Laji: collaris
Kaksiosainen nimi

Aythya collaris
(Donovan, 1809)

Katso myös

  Amerikantukkasotka Wikispeciesissä
  Amerikantukkasotka Commonsissa

Amerikantukkasotka (Aythya collaris) on pieni sukeltava sorsalintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiraan pää on tumma, rinta ja selkä mustat. Kupeet vaalean harmahtavat, mutta kupeiden etuosassa selvä valkoinen pystyraita. Harmaassa nokassa tumma kynsi ja vaalea kärkivyö. Naaras tukkasotkamainen, harmahtavanruskea, mutta silläkin vaalea vyö nokan kärjessä. Siipijuovat harmaat. Pituus 37–46 cm, siipien kärkiväli 72 cm ja paino 600–1200 g

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikantukkasotka pesii Kanadassa ja Yhdysvaltojen pohjoisosissa. Se muuttaa talveksi etelämmäksi.

Euroopassa laji on harhailija, ja osa havainnoista koskee tarhoista karanneita lintuja.[2] Suomessa amerikantukkasotka on nykyään lähes vuosittainen suurharvinaisuus.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puiset järvet, lammikot, joet ja lahdet.[3] Pesimäaikana ja pesimäajan jälkeen tukkasotka suosii makea- ja matalavesisiä kosteikoita. Talvisin se elää monenlaisissa kosteikoissa, mutta sitä tavataan harvoin kosteikoissa, joiden suolapitoisuus on korkea tai joiden syvyys on yli 1,5 metriä.[4]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikantukkasotka tekee kuppimaisen pesän kasveista ja vuoraa sen untuvalla. Naaras munii ja hautoo 8-10 tai joskus 6-14 munaa sekä pysyy poikasten seurassa kunnes ne ovat lentokykyisiä 49-55 päivää kuoriutumisen jälkeen.[3]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syö monien vesikasvien kuten vitojen, sarojen, ruohojen ja levien siemeniä, varsia ja juuria sekä vesihyönteisiä ja nilviäisiä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Aythya collaris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.1.2014. (englanniksi)
  2. Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 32. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  3. a b c Ring-necked Duck Audubon. 13.11.2014. Viitattu 1.4.2021. (englanniksi)
  4. Aythya collaris ADW. Viitattu 13.1.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]