Alttarikaappi
Alttarikaappi eli siipialttari on moniosainen alttaritaulu, joka kehittyi 1300-luvulla Keski-Euroopassa. Alttarikaapit ovat usein triptyykkejä.[1]
Kristillinen alttari oli alun perin pöytä, jonka ympärille seurakunta kokoontui nauttimaan ehtoollista.[2] Varhaisessa kirkossa ja keskiajan alussa pappi johti messun vapaasti seisovan ”pöytäalttarin” takaa kohti seurakuntaa. Myöhemmin keskiajalla tämä tapa katosi, ja tilalle tuli käytäntö, jonka mukaan pappi vietti messua yksin, seisten alttaripöydän edessä.[3] Tätä tapaa vahvisti myös alttarin pyhyyden korostaminen ja sen seurauksena alttaripöytä siirrettiin kirkon kuorin itäseinään ja siitä kehittyi ”alttarilaite” taiteellisine koristuksineen.[4] Niihin kuuluu myös alttarikaappi, joka ripustettiin kuorin itäseinään, seinän vieressä olevan alttarin yläpuolelle.
Alttarikaapin rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alttarikaappi koostuu kahdesta tai useammasta hartauskuvasta. Uskonnollisaiheiset kuvat voivat olla maalauksia, reliefejä tai pieniä veistoksia. Siipialttari sijoitetaan kirkossa alttarin taakse tai alttaripöydän yläpuolelle. Jos se on sijoitettu kuoriin seinästä irralleen, kaapin molemmat puolet voidaan maalata. Alttarikaapin veistoksin ja maalauksin varustettua jalustaa nimitetään predellaksi.[5]
Kehityshistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin kristillinen alttari oli pöytä, jonka sivuissa oli maalauksia, puuleikkauksia ja metallipakotuksia. Vähitellen mukaan tuli pyhäinjäännöksiä suojaava maalauksin kuvitettu seinäke, joka oli usein kolmiosainen. Siitä kehittyi 1200-luvulla pyhimyskaappi. Vähitellen 1300-luvulla yleistyivät alttarikaapit[1], jotka ovat enemmänkin kokoontaitettavia ja muunneltavia alttaritauluja kuin varsinaisesti kaappeja.[5]
Alttarikaappeja tehtiin kirkkoihin eniten 1400-luvulla. Niiden tilalle tulivat ensin Italiasta alkaen alttariseinät 1500-luvulla ja kevyemmät alttaritaulut 1800-luvulla.[1]
Tunnettuja alttarikaappeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mestari Francke: Kalannin kirkon Pyhän Barbaran alttarikaappi, Kansallismuseo, Helsinki
- Pala d'Oro, Basilica di San Marco, Venetsia
- Hubert ja Jan van Eyck: Gentin alttari 1432
- Matthias Grünewald: Isenheimin alttari 1512–1516
- Veit Stoss: Veit Stossin alttari Krakovan Marian kirkossa
-
Saksalaisen renessanssimaalarin Matthias Grünewaldin kuuluisa kaksoissiipikaappi Isenheimin alttari 1512—1516. -
Sama alttarikaappi eri tavoin avattuna. Isenheimin alttarikaappia voidaan muunnella niin, että saadaan kolme erilaista näkymää.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ikonostaasi, ortodoksisten kirkkojen vastine alttarilaitteelle
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Taiteen pikkujättiläinen, s. 30–31. WSOY 1995. ISBN 951-0-16447-X
- ↑ alttari evl.fi. Arkistoitu 26.3.2022. Viitattu 5.9.2020.
- ↑ Cark-Henrik Martling: Tjänst i heligt rum Handbok för kyrkvärdar, s. 42. (Ruots.). Verbum förlag AB, Stockholm, 1975. ISBN 91-526-1646-0.
- ↑ Heikki Kotila: Liturgian lähteillä Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan., s. 95. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19103-5.
- ↑ a b Honour, Hugh & Fleming, John: Maailman taiteen historia, s. 727. Helsinki: Otava 1992 ISBN 951-1-11486-7
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alttarikaappi Wikimedia Commonsissa
