Albert Suuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Albert Suuri, italialainen fresko vuodelta 1352.

Albert Suuri (Albertus Magnus) (n. 1200 Lauingen – 15. marraskuuta 1280 Köln)[1] oli dominikaanimunkki, joka tuli tunnetuksi laajoista tiedoistaan ja näkemyksistään uskonnon ja tieteen rauhanomaisesta rinnakkainelosta aikana, jolloin filosofia muutoin oli teologian aputiede. Häntä pidetään keskiajan merkittävimpänä saksalaisena filosofina ja teologina. Hän oli ensimmäinen keskiaikainen filosofi, joka sovelsi Aristoteleen filosofiaa kristinuskon ajatteluun. Hänen työtään jatkoi ja teki erityisen tunnetuksi Tuomas Akvinolainen.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albert Suuri syntyi ylhäisöperheeseen Baijerin Lauingenissa Bollstadtissa vuosien 1193 ja 1206 välillä. Hän kuoli vuonna 1280 Kölnissä. Koulutuksensa hän sai suurimmaksi osaksi Padovassa, jossa hän tutustui Aristoteleen kirjoituksiin. Hän liittyi dominikaaniseen sääntökuntaan vuonna 1223 (tai 1221) ja opiskeli teologiaa sen sääntöjen mukaan esimerkiksi Bolognassa. Hän sai opettajan paikan Kölnissä, ja myöhemmin hän työskenteli opettajana myös Regensburgissa, Freiburgissa, Strassburgissa ja Hildesheimissa. Vuonna 1245 hän muutti Pariisiin, sai tohtorin arvon ja opetti jonkin aikaa menestyksekkäästi.

Albert Suuri nimitettiin 1254 dominikaanisen sääntökunnan vanhimmaksi. Hän puolusti dominikaaneja Pariisin yliopiston maallistuneiden tiedekuntien hyökkäyksiä vastaan ja kommentoi apostoli Johanneksen kirjoituksia sekä arabialaisen filosofin Averroëksen opetuksissa olleita virheitä. Vuonna 1260 paavi nimitti hänet Regensburgin piispaksi, ja hän toimi tehtävässä kolme vuotta.

Loppuelämänsä Albert Suuri toimi saarnaajana Baijerissa ja sen lähialueilla. Vuonna 1270 hän saarnasi kahdeksannen ristiretken puolesta Itävallassa. Elämäntyönsä lopuksi hän puolusti aikaisemman oppilaansa Tuomas Akvinolaisen opetuksia.

Albert Suuri julistettiin autuaaksi vuonna 1622 ja kanonisoitiin vuonna 1931. Hänen muistopäivänsä on 16. marraskuuta.

Työt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albert Suuri (Joos van Gent, noin 1475).

Albert Suuri oli aikansa oppineimpia henkilöitä. Hän oli omaksunut koko Aristoteleen tuotannon latinankielisistä käännöksistä ja arabialaisten filosofien kommentaarioista ja tulkitsi ja systematisoi kaiken sopimaan yhteen kirkon oppien kanssa. Hänen työnsä olivat kuitenkin enemmän filosofisia kuin teologisia. Ne on jaoteltu eri osiin täysin aristoteeliseen tyyliin ja koostuvat tulkinnoista, kommenteista ja myös satunnaisista poikkeamista mestarin opetuksista.

Albertin tärkeimpiin teologisiin töihin kuuluu kolmessa osassa julkaistu Pietari Lombardialaisen (Magister Sententiarum) lauseiden kokoelma ja kaksiosainen Summa Theologiae. Jälkimmäinen koostuu lähinnä edellisen sisällöstä didaktisemmassa muodossa.

Albertin tietämys erityisesti luonnontieteistä oli suuri verrattuna ajan yleiseen tasoon. Vaikka hänen ajattelussaan voi havaita monia aukkoja, jotka olivat yleisiä skolastisessa filosofiassa, Aristoteleen tunteminen antoi hänelle kuitenkin huomiota herättävän kyvyn systemaattiseen ajatteluun ja teoreettisten ajatusten kuvaamiseen. Jälkipolville säilyneet tulokset eivät oikeuta hänelle joskus annettua haukkumanimitystä ”Aristoteleen apina”. Pikemminkin ne tekevät ymmärrettäväksi, että aikalaiset antoivat hänelle lisänimet ”Suuri” ja Doctor Universalis. Toisaalta hän oli myös ymmärtänyt väärin osan lukemastaan. Käy ilmi, että hän esimerkiksi piti Platonia ja Speusipposta stoalaisina.

Musiikin historiassa Albert Suuri tunnetaan ajan musikaalisten käytäntöjen innokkaana kommentoijana ja parantajana. Huomionsa hän teki Aristoteleen Runousopin pohjalta. Hän esimerkiksi hylkää ajatuksen ”sfäärien musiikista” naurettavana: hänen mielestään taivaankappaleiden liikkeet eivät kykene tuottamaan musiikkia. Hän kirjoitti myös laajasti musiikin mittasuhteista ja kolmesta erilaisesta subjektiivisesta tasosta, joilla kirkkolaulu vaikuttaa ihmissielussa: se puhdistaa epäpuhtaan, tämä valaistuminen johtaa mietiskelyyn ja mietiskely ravitsevaan täydellisyyteen. 1900-luvun musiikin teoreetikoille erityisen mielenkiintoista oli huomio, jota hän kiinnitti hiljaisuuteen musiikin oleellisena osana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Saint Albertus Magnus Encyclopedia Britannica. 12.8.2013 (päivitetty). Viitattu 1.1.2015. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Möhle, Hannes – Anzulewicz, Henryk – Burger, Maria – Donati, Silvia – Meyer, Ruth – Bredenbeck, Martin – Bullido del Barrio, Susana (toim.): Albertus Magnus und sein System der Wissenschaften: Schlüsseltexte in Übersetzung Lateinisch–Deutsch. Albertus-Magnus-Institut. Münster: Aschendorff Verlag, 2011. ISBN 978-3-402-12930-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajan filosofia
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Albert_Suuri&oldid=21384750”