Adiemus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Adiemus on walesilaisen säveltäjä Karl Jenkinsin musiikillinen projekti, joka yhdistelee klassista musiikkia ja progressiivista rockia New Age- ja etnovaikuttein. Adiemus-nimellä on julkaistu viisi studioalbumia käsittävä sarja, joista tunnetuin on ensimmäinen, 1995 Englannissa ilmestynyt Adiemus: Songs of Sanctuary. Lisäksi sarjaan kuuluu kokoelmalevy sekä livealbumi. "Adiemus" on myös ensimmäisen albumin avauskappaleen nimi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adiemus-ryhmän perusti progressiivisen rockin edelläkävijänä pidetyn Soft Machine -yhtyeen säveltäjä Karl Jenkins. Jenkins sai ajatuksen Adiemuksesta tehtyään lentoyhtiö Delta Airlinesin mainokseen tunnussävelen, jossa etnotyyliset lauluosuudet yhdistyivät orkesteritaustaan. "Adiemuksesta" tuli suosittu, joten Jenkins sävelsi sen ympärille kokonaisen albumin. Adiemus: Songs of Sanctuary oli suuri kaupallinen menestys: se nousi klassisen musiikin listojen kärkeen monissa maissa ja oli hitti myös populaarimusiikin listoilla. Suomessa albumi vietti Suomen virallisella albumilistalla yhteensä 29 viikkoa, nousten parhaimmillaan listan sijalle 2[1]. Myös kriitikkojen palaute oli myönteistä: albumin katsottiin kyenneen yhdistämään hyödyntämänsä vaikutteet onnistuneeksi kokonaisuudeksi. Songs of Sanctuaryn menestyksen innoittamana albumeja tehtiin lisää.

Britanniassa Adiemuksen toinen levy nousi virallisella albumilistalla korkeammalle kuin ensimmäinen. "Adiemusta" on käytetty useiden mainosten taustamusiikkina.

Vuonna 2013 Adiemus sai jatkoa, kun albumi Adiemus Colores julkaistiin. Teokseen Jenkins on ottanut inspiraatiota eteläamerikkalaisesta musiikista.

Yleispiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokainen Adiemus-albumi on kokoelma laulun mittaisia kappaleita, jotka koostuvat harmonisoidusta, lauletusta melodiasta taustallaan orkesterimusiikki. Varsinaisia sanoituksia ei ole, sen sijaan lauletaan yksittäisiä tavuja ja Jenkinsin kehittämiä eräänlaisia sanoja. Ne eivät tarkoita mitään, vaan laulukieli on tyylitetty siten, että se vain soljuu eteenpäin ja näin vie mahdollisimman vähän kuulijan huomiota pois Adiemuksen laulun päämerkityksestä, eli soinnista, äänen korkeudesta ja äänenväristä. Kielen sanotaan kulultaan muistuttavan latinaa. Siinä on pyritty muun muassa siihen, että vain harvat tavut päättyvät konsonanttiin, kuten afrikkalaisissa kielissä tai vaikkapa japanissa. Tämäntyyppisiä piirteitä on myös suomen kielessä, ja Adiemuksen laulujen tavuista muodostuukin joskus satunnaisesti suomen sanoja. Ydinajatus Adiemuksessa on siis se, että vokalistiset osuudet, laulu, ovat mukana vain yhtenä instrumenttina, mitä voidaan pitää postmodernina näkemyksenä.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karl Jenkins itse on vastuussa sävellyksistä ja laulukielen tyylittelystä. Englantilainen Miriam Stockley esitti lauluosuudet neljällä ensimmäisellä levyllä, ja Mary Carewe lauloi taustat kahdella ensimmäisellä sekä neljännellä levyllä. Musiikin esitti ensimmäisillä kolmella levyllä Lontoon filharmoninen orkesteri, myöhemmillä levyillä soittaa Adiemus Orchestra. Jenkinsin kanssa Soft Machinessa soittanut Mike Ratledge osallistui myös ensimmäisen albumin tekoon.

Kolmannen albumin taustalaulajina, viidennellä albumilla, sekä Adiemuksen live-esiintymisissä esiintyy suomalaisten naislaulajien muodostama kuoro Adiemus Singers (Pirjo Aittomäki, Mervi Hiltunen, Anna-Mari Kähärä, Merzi Rajala, Säde Rissanen, Hanna-Riikka Siitonen, Mia Simanainen, Nina Tapio ja Riikka Timonen, varalla Saima Haapanen, Hanna Kaila ja Veera Railio). Kolmannella levyllä Adiemus Singereitä oli mukana kuusi, heitä osallistui yhdeksän konsertteihin, kolme oli varalla.

Yleisö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adiemus on saanut eniten vastakaikua useissa Euroopan maissa sekä Japanissa, ja niin Euroopassa kuin Japanissakin on järjestetty konserttikiertueita. Vaikka faneja on jonkin verran myös Pohjois-Amerikassa, ei sinne ole suunniteltu kiertueita. Nimikappale Adiemus on julkaistu eräissä maissa myös singlenä, ja Adiemus II sai 2002 Japanissa uusintajulkaisun. Myös Suomessa Adiemuksella on ollut innokas fanikunta, Adiemus Worldwide Fan Clubin perustajakin on suomalainen. Suomen listalla kahden ensimmäisen Adiemus-levyn suosio oli erityisen suuri, Songs of Sanctuary pysyi listan kymmenen kärjessä peräti 19 viikkoa, ollen parhaalla listasijoituksellaan toisena (2 viikkoa). Myös Cantata Mundi pysyi kymmenen kärjessä kolme viikkoa, parhaana sijoituksenaan kuudes. Äänitealan teollisuutta edustavan IFPIn mukaan Adiemus: Songs of Sanctuary on edelleen Suomen myydyin ulkomainen klassinen albumi yli 66 000 myydyllä levyllä.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adiemus-ryhmälle tunnusomainen musiikin tyyli muistuttaa monella tavoin muita maailmanmusiikkiin suuntautuneita muusikoita. Etenkin ensimmäisen levyn nimikappale on tuttu monelle sellaisellekin, jolle muu hankkeen tuotanto on tuntematonta. Osittain tämän vuoksi Adiemusta on levitetty erityisesti internetissä myös väärillä tiedoilla. Sen esittäjäksi on erheellisesti mainittu muita artisteja, ehkä yleisimmin Enya.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]