Adenohypofyysi
Adenohypofyysi eli aivolisäkkeen etulohko (lat. lobus anterior hypophyseos / adenohypophysis) on elimistön hormonitoiminnan kannalta keskeinen rauhanen. Aivolisäkkeen etulohko ja takalohko muodostavat yhdessä aivolisäkkeen, joka kuuluu elimistön umpieritysjärjestelmään. Adenohypofyysi erittää verenkiertoon lukuisia hormoneja, jotka säätelevät muun muassa kasvua, aineenvaihduntaa, stressiä ja seksuaalitoimintoja.
Etulohkon kasvaimet voivat saada aikaan liiallista etulohkon hormonien eritystä. Esimerkiksi liiallinen kasvuhormonin eritys voi johtaa lapsella gigantismiin tai aikuisella akromegaliaan. Adenohypofyysin heikentynyt toiminta puolestaan voi johtaa lyhytkasvuisuuteen.
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Adenohypofyysi on muodostunut sikiökaudella suuontelon katosta ja se on siis epiteelikudosta. Siinä on runsaasti verisuonia ja endokriinisia soluja, mutta vain vähän hermosyitä.[1] Etulohko voidaan jaotella kolmeen osaan: etuosaan (pars distalis), takalohkoa vasten jäävään väliosaan (pars intermedia) sekä aivolisäkkeen rungon peittävään osaan (pars tuberalis). Näistä etuosa on suurin, solukannaltaan monipuolisin ja hormonitoiminnan kannalta merkittävin. Pars tuberalis koostuu enimmäkseen gonadotrofeista. Väliosan merkitys on suurelta osin epäselvä.[2]
Etulohkon hormonien tuotantoa ja eritystä verenkiertoon säätelee hypotalamus. Hypotalamuksen hormonit kulkevat aivolisäkkeen etulohkoon hypotalamuksen ja aivolisäkkeen yhteisen porttilaskimojärjestelmän kautta. Hypotalamuksen soluista statiinit ja liberiinit siirtyvät hiussuoniverkostoon, josta ne kulkevat pieniä laskimoita pitkin aivolisäkkeen soluja ympäröiviin hiussuoniin. Tämä porttilaskimojärjestelmä mahdollistaa sen, että hypotalamuksen erittämät statiinit ja liberiinit pääsevät nopeasti vaikuttamaan aivolisäkkeen eritykseen. Lisäksi porttilaskimojärjestelmän ansiosta hypotalamuksen neurohormonit eivät tuhoudu isossa verenkierrossa tai joudu munuaisten eritettäväksi ennen aivolisäkkeeseen pääsyään. Etulohkoon ei tule hermosyitä suoraan hypotalamuksesta.
Adenohypofyysin hormonit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etulohko tuottaa ja erittää muiden muassa seuraavia hormoneja:[1][2]
- Tyreotropiini (TSH) kiihdyttää kilpirauhasen hormonituotantoa.
- Kortikotropiini (ACTH) kiihdyttää lisämunuaisen kuorikerroksen hormonituotantoa.
- Gonadotropiinit follitropiini (follikkeleita stimuloiva hormoni, FSH) ja lutropiini (lutenisoiva hormoni, LH) vaikuttavat sukupuolirauhasten toimintaan. Ne lisäävät sukupuolihormonien erittymistä sukupuolirauhasista ja edistävät siittiöiden ja munasolujen kypsymistä sekä kasvua.
- Prolaktiini (PRL) lisää rintarauhasten maidontuotantoa ja -eritystä
- Somatotropiini eli kasvuhormoni (GH) vaikuttaa laajalti elimistössä kasvuun, aineenvaihduntaan ja proteiinisynteesiin.
Jokaista näistä hormoneista tuottaa oma solutyyppinsä, poikkeuksena follitropiini ja lutropiini, joita tuottaa sama solutyyppi, gonadotrooppinen solu. Tyreotropiinia tuottavat tyreotrooppiset solut, kortikotropiinia kortikotrooppiset solut, prolaktiinia laktotrooppiset solut ja kasvuhormonia somatotrooppiset solut.
Hypotalamuksen erittämät liberiinit lisäävät adenohypofyysin hormonien tuotantoa ja eritystä, kun taas hypotalamuksen statiineilla on adenohypofyysin hormonituotantoa ja -eritystä estävä vaikutus. Tyroliberiini (TRH) stimuloi tyreotropiinin ja prolaktiinin tuotantoa ja eritystä, gonadoliberiini (GnRH) puolestaan gonadotropiinien, kortikoliberiini (CRH) kortikotropiinin, sekä somatoliberiini (GHRH) kasvuhormonin tuotantoa ja eritystä. Somatostatiini (SRIF) taas estää kasvuhormonin tuotantoa ja eritystä. Lisäksi dopamiinilla on rooli prolaktiinin tuotannon ja erityksen estämisessä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 195–205. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-x.
- ↑ a b Anthony L. Mescher: Junqueira's Basic Histolgy, 13th Edition, s. 408–414. McGraw Hill Education Medical, 2013. ISBN 978-1-259-07232-1.