Abraham Wasastjerna
| Abraham Wasastjerna | |
|---|---|
| Abraham Falander | |
 Abraham Wasastjerna (1800-luvun alku) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. joulukuuta 1746 Kokkola |
| Kuollut | 20. tammikuuta 1815 (68 vuotta) Vaasa |
| Ammatti | tehtailija, liikemies |
| Vanhemmat |
Jakob Falander Sofia Freitag |
| Puoliso |
Sofia Beata Bladh (1775–1777) Katarina Elisabet Rahm (1779–1793) |
| Lapset | Gustaf Adolf Wasastjerna |
| Sukulaiset | Wasastjerna-suku |
| Muut tiedot | |
| Tunnustukset |
kauppaneuvos (1802) aatelointi (1810) |
Abraham Jakob Wasastjerna (vuoteen 1808 Falander, 2. joulukuuta 1746 Kokkola – 20. tammikuuta 1815 Vaasa)[1] oli suomalainen tehtailija ja liikemies. Hän vaikutti varakkaana kauppiaana Vaasassa, toimi porvarissäädyn edustajana Ruotsin säätyvaltiopäivillä ja perusti Östermyran ruukin. Vuonna 1808 aateloituna hän on Wasastjernan aatelissuvun kantaisä.
Ura liikemiehenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toiminta laivanvälittäjänä ja -rakentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Falanderista tuli ylioppilas vuonna 1761, minkä jälkeen hän siirtyi liikealalle, jolla häntä opastivat hänen lankonsa Alexander Donner ja H. J. Reinius. Kun Jakob Falander kuoli 1768, Abraham Falander otti Kokkolassa tämän liikkeen haltuunsa. Vuonna 1774 Falander muutti Vaasaan ja nousi kauppaliikkeen johtoon. Kahta vuotta myöhemmin hän sai Vaasassa porvarisoikeudet. Yhdysvaltain vapaussodan syttyminen 1775 nosti tervan ja puun hintaa. Falander hyödynsi tilanteen välittämällä laivoja Eurooppaan, etenkin Englantiin ja Tukholmaan. Falander laajensi toimintaansa hankkimalla Vaasan läheltä Svartön veistämön. Hän ei kuitenkaan tyytynyt tähän vaan perusti Vähäänkyröön Kolkin suursahan. Kesällä 1782 Falander perkautti Kyrönjokeen yli sata kilometriä pitkän uittoväylän, jonka ansiosta Falander pystyi uittamaan tukkeja aina Jalasjärveä ja Peräseinäjokea myöten, mistä asti hän oli hankkinut hakkuuoikeuksia ja maaomistuksia. Saatuaan joenperkauksen valmiiksi Falander ryhtyi rakentamaan laivaveistämöllään n. 1100 rekisteritonnin purjealusta, jota suurempia olivat Ruotsissa ainoastaan Itä-Intian kauppakomppanian laivat. Laivan valmistuttua 1786 Falander lastasi laivan laudoilla ja tervalla ja lähti Eurooppaan myymään niitä. Suhdanteet eivät olleet kuitenkaan yhtä hyvät kuin aiemmin, ja kauppa kävi heikosti, minkä takia lasti täytyi myydä tappiolla. Laivaakin yritettiin kaupata, mutta siinä ei onnistuttu laivan ison koon takia. Laiva paloi lopulta Vaasassa 1791.
Falanderille myönnettiin kauppaneuvoksen arvo vuonna 1802.[1]
Rautaruukin perustaminen Östermyraan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koska kauppapurjehdus tuli yhä vaarallisemmaksi merirosvojen takia, Falander päätti perustaa 1798 rautatehtaan Seinäjoelle, joka oli vielä tuolloin yksi Ilmajoen kylistä. Alueella arveltiin olevan runsaasti suomalmia. Harkkosulattamoja perustettiin muun muassa Peräseinäjoelle, Ilmajoelle ja Nurmoon. 1800-luvun alussa toimintaa laajennettiin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että malmia ei saatukaan riittävästi. Lisäksi ilmeni, että valmistettu rauta oli kelvotonta. Rautamalmia oli tuotava Ruotsista, minkä ansiosta tehdas kasvoi Suomen sodan jälkeen rautaruukiksi. Rautatehtaan läheisyyteen rakennettiin 1806 Östermyran kartano. Falanderin rautaruukilla 1825 perustettuine ruutitehtaineen on ollut erittäin suuri merkitys Seinäjoen pitäjän ja myöhemmin kaupungin taloudelliselle kehitykselle ja jopa koko olemassaololle.
Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Falander toimi vuodesta 1780 raatimiehenä Vaasassa ja edusti kaupunkia porvarisäädyssä vuosien 1789, 1792 ja 1800 valtiopäivillä. Hän edusti kuningasmielistä suuntaa, mikä aiheutti ongelmia Suomen sodan aikana. Vaasan vallanneiden venäläisten vaatiessa toukokuussa 1808 uskollisuudenvalaa Venäjän keisarille Falander kieltäytyi vannomasta sitä. Hänet ja niin ikään kieltäytynyt hovioikeuden kanneviskaali Anders Johan Bergwald vietiin vangittuina Turkuun, jossa venäläisten ylipäällikkö Friedrich Wilhelm von Buxhoevden tuomitsi heidät kuolemaan. Turun piispa Jakob Tengströmin onnistui kuitenkin estää tuomioden täytäntöönpano ja kaksikko ainoastaan karkotettiin maasta. Matkallaan Ruotsiin Falander ja Bergwald tapasivat Ahvenanmaalla Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolfin, joka kuultuaan heidän uskollisuudenosoituksestaan aateloi heidät molemmat nimellä Wasastjerna. Abraham Wasastjerna palasi Ruotsista vuonna 1810.[1]
Palattuaan hän alkoi välittömästi työskentelemään venäläisten kauppaliikkeitten kanssa. Wasastjernan ammattitaitoa arvostettiin, ja häneltä pyydettiin lausunto komiteaa varten, jonka tehtävänä oli järjestellä Suomen kauppaa.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Abraham Falanderin vanhemmat olivat kauppias, raatimies Jakob Falander ja Sofia Freitag. Wasastjerna oli kahdesti naimisissa, 1775–1777 Sofia Beata Bladhin kanssa ja 1779–1793 Katarina Elisabet Rahmin kanssa. Jälkimmäisestä avioliitosta syntyi kuusi poikaa, joista Gustaf Adolf Wasastjerna jatkoi isänsä toimintaa Östermyrassa.
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wasastjernan Vaasaan vuosina 1780–1781 yksityisasunnokseen rakennuttama kolmikerroksinen kivitalo eli niin sanottu Wasastjernan talo oli yksi harvoista Vaasan vuoden 1852 palosta selvinneistä rakennuksista. Talossa toimii nykyisin Vanhan Vaasan museo.
Vähänkyrön Merikaarron Kolkkiin Wasastjernan vuosina 1799-1804 rakennuttaman kartanon vaiheita.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Lähteisiin ei viitata tekstissä |
- Pohjanmaan väylän matkailuhakemisto (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kotivuori, Yrjö: Abraham Wasastjerna. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Pentti Virrankoski: Wasastjerna, Abraham (1746 - 1815) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.7.2000 (päivitetty 1.12.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kolkin kartano Vähänkyrön Merikaarrossa
- Merikaarron historiaa menneiltä vuosisadoilta (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||
