About Schmidt
| About Schmidt | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Alexander Payne |
| Käsikirjoittaja |
Louis Begley, Alexander Payne, Jim Taylor |
| Tuottaja | Bill Badalito |
| Säveltäjä | Rolfe Kent |
| Kuvaaja | James Glennon |
| Leikkaaja | Kevin Tent |
| Pukusuunnittelija | Wendy Chuck |
| Pääosat |
Jack Nicholson, Kathy Bates, Hope Davis |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | New Line Cinema |
| Levittäjä |
InterCom Netflix |
| Ensi-ilta | 2002 |
| Kesto | 125 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
About Schmidt on yhdysvaltalainen Alexander Paynen käsikirjoittama ja ohjaama draamaelokuva vuodelta 2002. Elokuva kuvattiin Nebraskassa ja studiossa kesällä ja syksyllä 2001. Elokuvan tuotantoyhtiö on New Line Cinema ja levittäjä FS Film. Suomessa ensi-ilta oli 7. maaliskuuta 2003. Jack Nicholson voitti roolistaan vuoden parhaan miespääosan Golden Globe -palkinnon ja USA:n elokuvakriitikoiden liitto palkitsi Kathy Batesin vuoden parhaasta naissivuosasta. Molempien suoritukset huomioitiin myös Oscar-ehdokkuuksilla.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Warren Schmidt (Jack Nicholson) jää eläkkeelle vakuutusfirman kirjaajan virasta Omahassa, Nebraskassa. Uuteen elämään tottuminen osittautuu vaikeaksi, ja Schmidt tuntee itsensä tarpeettomaksi. Eräänä iltana hän näkee televisiomainoksen, jossa kerrotaan afrikkalaisten lapsien kummiohjelmasta, ja hän päättää ryhtyä kummiksi. Hän saakin pian paketin, joka sisältää tietoa hänen uudesta kummilapsestaan, pienestä tansanialaisesta pojasta nimeltä Ndugu Umbo, jolle Schmidt kertoo elämästään useissa rönsyilevissä kirjeissä.
Schmidtin eläkkeelle jäämisen kunniaksi järjestetään persoonattomat illalliskutsut. Hän vierailee nuoren seuraajansa (Gary Nordin) toimistossa tarjotakseen apuaan, mutta hänen tarjouksensa työnnetään kohteliaasti sivuun. Lähtiessään rakennuksesta Schmidt näkee entisen toimistonsa tavaroita ja kansioita kellarissa odottamassa jätteenkerääjiä.
Schmidt kertoo Ndugulle hänen ja hänen vaimonsa (June Squibb) pitkäaikaisesta vieraantumisesta. Hänen vaimonsa saa kuitenkin yllättäen aivoveritulpan ja menehtyy vain hiukan sen jälkeen, kun Schmidt on jäänyt eläkkeelle ja he ovat ostaneet itselleen asuntoauton. Hautajaisiin saapuu paljon ystäviä, kuten myös Schmidtin ainoa tytär Jeannie (Hope Davis) ja tämän sulhanen Randall Hertzel (Dermot Mulroney), jotka asuvat Denverissä. Vaikka he lohduttavat Schmidtiä hautajaisissa, Jeannie moittii isäänsä myöhemmin siitä, että tämä piti vaimoaan itsestäänselvyytenä ja osti tälle vieläpä halvan arkun. Schmidt pyytää tytärtään muuttamaan vähäksi aikaa kotiin huolehtimaan hänestä, mutta Jeannie kieltäytyy.
Schmidtin mielestä vesisänkyjä myyvä Randall ei ole sopiva kumppani hänen tyttärelleen. Randall suosittelee Schmidtille Harold Kushnerin kirjoittamaa kirjaa nimeltä ”Kun hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita” ja yrittää sitten houkutella häntä mukaan pyramidihuijaukseen. Kun pariskunta lähtee takaisin kotiin, Schmidt jää yksin. Schmidt lakkaa käymästä suihkusta, nukkuu öisin sohvalla television edessä ja menee ulos yllään ainoastaan yöpuku ja takki hakeakseen supermarketista pakaste-eineksiä. Eräänä päivänä hän löytää vaatekomerosta kasan piilotettuja kirjeitä, jotka paljastavat, että hänen vaimollaan oli kauan sitten suhde parhaan ystävänsä (Len Cariou) kanssa. Schmidt menee vihoissaan kyseisen ystävän pakeille.
Saadakseen elämänsä edes jonkinlaiseen järjestykseen Schmidt päättää lähteä yksin asuntoautonsa kanssa tapaamaan tytärtään ja taivuttelemaan tämän jättämään sulhasensa. Jeannielle hän kertoo lähtevänsä häitä varten aikaisin matkaan. Jeannie puolestaan tekee selväksi sen, ettei hän halua nähdä isäänsä kuin vasta vihkiseremoniassa.
Schmidt käy menneisyydestään tutuissa paikoissa, mukaan lukien kotikaupungissaan ja yliopistokampuksellaan. Hänen lapsuudenkotinsa paikalle on rakennettu rengaskauppa. Asuntoautoille tarkoitetulla leirintäalueella hän saa päivälliskutsun eräältä ystävälliseltä ja sympaattiselta pariskunnalta (Harry Groener ja Connie Ray), mutta joutuu lähtemään kauhistuneena ja noloissaan lähenneltyään pariskunnan vaimoa. Myöhemmin hän pyytää kuolleelta vaimoltaan anteeksi.
Schmidt saapuu Denveriin ja jää Randallin äidin (Kathy Bates) vieraaksi. Vietettyään yön vesisängyssä hän herää lihakset särkevinä. Hän tapaa sulhasen perheen ja yrittää jälleen suostutella Jeannieta luopumaan avioliittoaikeista mutta tuloksetta. Schmidt pakenee Randallin äidin lähenneltyä häntä porealtaassa. Schmidt osallistuu häihin ja pitää juhlapäivällisen aikana ystävällisen puheen piilottaen todelliset tunteensa, joskin Jeannie lukee hänen (vihaiset) huomautuksensa rivien välistä.
Palatessaan Omahaan Schmidt kysyy Ndugulle kertomassaan sepustuksessa, mitä hän on loppujen lopuksi elämässään oikeastaan saavuttanut. Hän murehtii kuolevansa pian ja sitä, ettei hänen elämänsä ole merkinnyt kenellekään mitään. Lopulta kukaan ei enää muista, että häntä koskaan oli olemassa.
Tyhjässä talossa Schmidtiä odottaa kasa postia. Schmidt avaa Tansaniasta saapuneen kirjeen. Se on peräisin nunnalta, joka kirjoittaa, ettei Ndugu osaa lukea tai kirjoittaa mutta että poika arvostaa Schmidtin kirjeitä ja taloudellista tukea hyvin paljon. Kirjeen kera saapuu pikkupojan tekemä piirustus, jossa kaksi hymyilevää tikku-ukkoa, suuri ja pieni, pitävät toisiaan kädestä auringon alla. Schmidt kyynelehtii hiljaa, sillä hän käsittää, että maailmassa on joku, jolle hänen elämänsä on merkityksekäs.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Jack Nicholson | … | Warren Schmidt |
| Hope Davis | … | Jeannie Schmidt |
| Dermot Mulroney | … | Randall Hertzel |
| Kathy Bates | … | Roberta Hertzel |
Lähde: [1]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva-arvosteluja keräävän sivuston Rotten Tomatoesin keräämistä 201 arvostelusta 85 % oli elokuvalle myönteisiä[2]. Elokuva tuotti maailmanlaajuisesti 105 834 556 Yhdysvaltain dollaria[3]. Elokuvan miespääosan esittäjä Jack Nicholson oli ehdolla Oscar-gaalassa 2003 parhaasta miespääosasta. Lisäksi Roberta Hertzeliä esittänyt Kathy Bates oli ehdolla parhaasta naissivuosasta.[4]
The New York Timesin kriitikot valitsivat About Schmidtin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ About Schmidt (2002) The New York Times. Viitattu 14.7.2012. (englanniksi)
- ↑ About Schmidt (2002) Rotten Tomatoes. Viitattu 14.7.2012. (englanniksi)
- ↑ About Schmidt Box Office Mojo. Viitattu 14.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Awards The New York Times. Viitattu 14.7.2012. (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)
| 1990-luku | Citizen Ruth (1996) · Vaalit (1999) | ||
| 2000-luku | About Schmidt (2002) · Sideways (2004) | ||
| 2010-luku | The Descendants (2011) · Nebraska (2013) | ||