Aaro Vainio
| Aaro Vainio | |
|---|---|
 Aaro Vainio vuonna 2012 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. lokakuuta 1993 Espoo, Suomi |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Moottoriurheilija | |
| ADAC GT Masters | |
| Esikoiskausi | 2018 |
| Nykyinen talli | Team Rosberg |
| Aikaisemmat sarjat | |
| 2010 2011–2013 |
Formula Renault 2.0 Eurocup GP3 Series |
| Mestaruudet | |
| 2017 | Campionato Italiano Gran Turismo – Super GT Cup |
Aaro Vainio (s. 2. lokakuuta 1993[1] Espoo) on suomalainen autourheilija, jonka toistaiseksi parhaat saavutukset ovat Kartingin Super KF:n Euroopan mestaruus ja MM-kilpailun kakkostila syksyllä 2009 Maranello Kart -tehdastallissa sekä Italian Super GT Cupin voitto 2017. Vainio on myös voittanut mm. KF3-luokassa EM- ja SM-kultaa. Kausina 2011–2013 Vainio kilpaili GP3-sarjassa. Vainio on kuulunut AKK-Motorsportin valmennusryhmään vuodesta 2007.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vainio teki marraskuussa 2009 managerointisopimuksen ranskalaisen F1-manageri Nicolas Todtin kanssa[2], joka manageroi muun muassa entistä F1-kuljettajaa Felipe Massaa.
Eurocup Formula Renault[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vainio on karting-sarjoissa parhaiten menestynyt suomalainen, ja häntä pidetään yhtenä Suomen lupaavimmista nuorista rata-autoilijoista. Kaudella 2010 Vainio ajoi Formula Renault 2.0 Eurocupissa ranskalaisessa Tech 1 Racing -tallissa sijoittuen sarjan neljänneksi, ajettuaan kaksi kertaa kolmanneksi ja kolme kertaa toiseksi.[3][4]
GP3-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vainio siirtyi kaudella 2011 GP3-sarjaan, jossa hän ajoi niin ikään Tech 1 Racingin autolla.[5] Hän sijoittui kauden avauskisassa Turkin Istanbulissa 15:nneksi, lähdettyään matkaan joukon hänniltä ruudusta 30. Toisessa startissa hän joutui keskeyttämään avauskierroksen kolarointiin maanmiehensä Matias Laineen ja uusiseelantilaisen Dominic Storeyn kanssa. Vainion ja ylipäänsä suomalaisten ensimmäisen GP3-palkintosijan hän saavutti toukokuussa Barcelonan ensimmäisessä osakilpailussa sijoittumalla kolmanneksi. Toisessa startissa Vainion kisa meni pilalle varaslähdön takia. Valencian osakilpailuissa molemmat startit päättyivät Vainion osalta keskeytykseen. Saksan Nürburgringillä Vainio starttasi ensimmäiseen lähtöön viidennestä ruudusta ja ajoi kilpailussa seitsemänneksi. Toiseen lähtöön Vainio lähti käännetyn lähtöjärjestyksen mukaisesti eturivistä, mutta kolaroi kilpailussa toiseen kuljettajaan, sai rangaistuksen ja putosi lopulta 13:nneksi. Unkarin ensimmäisessä kilpailussa Vainio lähti ruudusta 4 ja sijoittui kilpailussa viidenneksi. Vainio keräsi 12 pistettä ja sijoittui sarjan 15:nneksi.
Kaudella 2012 Vainio jatkoi GP3-sarjassa, mutta siirtyi Lotus GP -talliin.[6] ART:n nimellä tunnettu talli on voittanut valmistajien ja kuljettajien mestaruudet vuosina 2010 ja 2011. Sopimus julkistettiin virallisesti 20. tammikuuta. Vainio aloitti toisen GP3-kautensa ajaen aika-ajoissa kolmanteen lähtöruutuun. Lähdössä Vainio putosi viidenneksi, mutta hänet ohittaneet kuljettajat saivat rangaistuksen, joten Vainio nousi takaisin kolmanneksi ja piti sijoituksensa maaliin asti. Toisessa kisalähdössä Vainio sijoittui neljänneksi. Monacossa Vainio otti GP3-uransa ensimmäisen paalupaikan sekä osakilpailuvoiton. Unkarissa Vainio lähti toiseen kertaan paalupaikalta, mutta menetti heti startissa kärkipaikkansa ja oli maalissa lopulta viides.lähde?
Kaudella 2012 ennen Italian kilpailua Vainio oli kiinni sarjan mestaruudessa, mutta mestaruustoiveet karisivat Monzan kisassa tulleeseen aikasakkoon liian kovasta nopeudesta keltaisten lippujen alueella. Kauden jälkeen manageri Todt kertoi kauden päätöspalaverissa yhteistyön Vainion kanssa olevan ohi.[7]
Vainio keräsi GP3-kaudella 2012 yhteensä neljä palkintokorokesijoitusta, yhden voiton ja kaksi paalupaikkaa. Vainio sijoittui loppupisteissä neljänneksi.
Vainio jatkoi jälleen GP3:ssa kaudella 2013, siirtyen uuden suomalaisen Koiranen GP -tallin kuljettajaksi.[8] Vainio sijoittui kauden avauskilpailussa heti viidenneksi. Toiseen kilpailuun Vainio otti loistavan lähdön neljännestä ruudusta ja nousi kilpailun kärkeen. Hän piti kärkipaikkansa maaliin asti ja ajoi voittoon.[9] Unkarissa Vainio toisti viimevuotisen temppunsa ja ajoi paalupaikalle viikonlopun ensimmäiseen kilpailulähtöön. Hän piti kärkipaikkansa lähdöstä maaliin asti ja ajoi kauden toiseen GP3-voittoonsa.[10] Loppukausi oli Vainiolle vaikea ja hän ei voittonsa jälkeen päässyt kertaakaan pistesijoille. Kaksi viikkoa ennen kauden päätösviikonloppua Vainio ajautui budjettiongelmiin ja viimeinen kisa Abu Dhabissa jäi kokonaan ajamatta rahoituksen tyrehdyttyä.[7] Vainio korvattiin vuoden 2010 Formula 2 -mestarilla Dean Stonemanilla. Vainio ehti saavuttaa GP3-kauden aikana kaksi voittoa, yhden kakkossijan ja yhteensä 75 pistettä.
GP3-kauden 2013 jälkeen Vainio sai yhteydenottoja useilta Formula Renault 3.5 -talleilta, mutta kaikissa tapauksissa täyden kauden tallipaikan hinta olisi ollut noin 800 000 euroa. Tällaisen budjetin kasaamiseen ei Vainiolla ollut mitään mahdollisuuksia.[7]
World Series by Renault[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2012 Aaro Vainio teki debyytin Formula Renault 3.5 -sarjassa Unkarin Hungaroringin radalla ajaen venäläisessä Team RFR -tallissa.[11] Vainio otti ensimmäiset pisteensä Circuit Paul Ricardin radalla sijoittuen kilpailussa kuudenneksi. Kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa Vainio otti jälleen pisteitä sijoittumalla kahdeksanneksi Barcelonan ensimmäisessä startissa. Toisessa startissa Vainio ajoi hienosti kilpailun kolmanneksi lähdettyään matkaan viidennestä lähtöruudusta. Vainio sijoittui lopulta sarjan 18:nneksi kerättyään 27 pistettä ajamistaan kuudesta kilpailusta.
Muut sarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vainio ajoi parinsa Tuomas Tujulan kanssa Italian Super GT -sarjaa Lamborghinilla ja voitti sarjan mestaruuden vuonna 2017.[12] Vuonna 2018 Vainio ajoi Saksassa GT3-luokan ADAC GT Masters -kisoja Team Rosbergin Lamborghini Huracan -autolla.[13]
Kommentaattorina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vainio lopetti kilpailemisen kolmeksi vuodeksi ja toimi kommentaattorina Formula 2 ja GP3-kilpailuissa MTV Maxilla. F1-kaudella 2016 hän toimi kommentaattorina Euroopan ja Saksan GP:ssä ja jatkoi pestissään satunnaisesti kaudesta 2017 eteenpäin.
Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.
GP3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kausi | Talli | Auto | Moottori | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2011 | Tech 1 Racing | Dallara GP3/10 | Renault | TUR FEA 15 |
TUR SPR Kesk. |
ESP FEA 3 |
ESP SPR 20 |
EUR FEA Kesk. |
EUR SPR Kesk. |
GBR FEA 11 |
GBR SPR 18 |
GER FEA 7 |
GER SPR 13 |
HUN FEA 5 |
HUN SPR 7 |
BEL FEA 13 |
BEL SPR Kesk. |
ITA FEA 22† |
ITA SPR 8 |
12 | 15. |
| 2012 | Lotus GP | Dallara GP3/10 | Renault | ESP FEA 3 |
ESP SPR 4 |
MON FEA 1 |
MON SPR 7 |
EUR FEA 2 |
EUR SPR 7 |
GBR FEA 3 |
GBR SPR Kesk. |
GER FEA 5 |
GER SPR 6 |
HUN FEA 5 |
HUN SPR 7 |
BEL FEA 6 |
BEL SPR 14 |
ITA FEA 11 |
ITA SPR 14 |
123 | 4. |
| 2013 | Koiranen GP | Dallara GP3/13 | AER | ESP FEA 5 |
ESP SPR 1 |
VAL FEA 7 |
VAL SPR 2 |
GBR FEA 11 |
GBR SPR 8 |
GER FEA 14 |
GER SPA 11 |
HUN FEA 1 |
HUN SPR 9 |
BEL FEA 20 |
BEL SPR 22† |
ITA FEA 16 |
ITA SPR 13 |
ABU FEA |
ABU SPR |
75 | 9. |
Formula Renault 3.5[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kausi | Talli | Moottori | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2012 | Team RFR | Zytek | ALC 1 |
ALC 2 |
MON 1 |
SPA 1 |
SPA 2 |
NÜR 1 |
NÜR 2 |
MOS 1 |
MOS 2 |
SIL 1 |
SIL 2 |
HUN 1 Kesk. |
HUN 2 18 |
LEC 1 16 |
LEC 2 6 |
CAT 1 8 |
CAT 2 3 |
27 | 18. |
Blancpain GT World Challenge Europe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Talli | Auto | Luokka | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | Sija | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2019 | R-Motorsport | Aston Martin Vantage AMR GT3 | Silver | BRH 1 Ret |
BRH 2 11 |
MIS 1 17 |
MIS 2 7 |
ZAN 1 6 |
ZAN 2 8 |
NÜR 1 15 |
NÜR 2 14 |
HUN 1 9 |
HUN 2 9 |
2. | 99 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ AKK Motorsport – Aaro Vainio (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ F1-manageri otti suojiinsa suomalaislupauksen MTV3.fi. 19.11.2009.
- ↑ Suomalainen formulalupaus harppaa ylöspäin Urheilu. 29.12.2010. Ilta-Sanomat. Viitattu 27.12.2021.
- ↑ Results: Formula Renault 2.0 Eurocup - Season 2010 Formula Level 4. Speedsport Magazine. Viitattu 27.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Hokkanen, Otto: Vainion GP3-sopimukselle vahvistus FormulaPosti. 28.12.2010. Arkistoitu 24.3.2016. Viitattu 28.12.2010.
- ↑ Vainio vaihtaa Bottaksen talliin Viitattu 29.11.2011
- ↑ a b c Koivunen, Tommi: Suomen kaikkien aikojen parhaan kartingkuskin F1-unelma kariutui 30 minuutissa – ”Eihän tämä ole todellista” 30.8.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.8.2017.
- ↑ Vainio, Korjus and Kujala complete Koiranen GP line-up
- ↑ Vainio ajoi GP3-kisan voittoon
- ↑ Aaro Vainio paalulta voittoon
- ↑ http://www.autohebdo.fr/monoplace/wsr/article-28-10-12835/110912-fr-3.5-aaro-vainio-au-hungaroring-avec-rfr (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Palomäki, Janne: Suomen entinen F1-superlupaus teki kipeän tunnustuksen: Oma asenne vaikutti F1-unelman murenemiseen Iltalehti. 3.12.2017. Viitattu 5.12.2017.
- ↑ Suomen menestynein kartingkuski Aaro Vainio sai huippupestin – siirtyy Keke Rosbergin talliin Ilta-Sanomat. 2.3.2018. Viitattu 3.3.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aaro Vainio Wikimedia Commonsissa
- Kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)