3. divisioona (jatkosota)

3. divisioona oli jatkosodan alussa Pohjois-Pohjanmaan sotilasläänin, johon kuuluivat Oulun ja Raahen suojeluskuntapiirit, perustama Suomen armeijan divisioona.^[1] Se liitettiin III armeijakuntaan ja osallistui Operaatio Hopeakettuun ja eteni Uhtualle ja Kiestinkiin. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana 3. divisioona siirrettiin Karjalankannakselle, jossa se osallistui taisteluihin VT- sekä VKT-linjalla.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioonan joukkojen perustamisesta vastasi Pohjois-Pohjanmaan sotilaslääni lukuun ottamatta niitä joukkoja, jotka kuuluivat välirauhan ajan 11. prikaatin perustamisvastuulle.

Välirauhan ajan 11. prikaati oli määrätty saatettavaksi sodanajan vahvuuteen jo 10. kesäkuuta 1941 V armeijakunnan käskyllä. 11. prikaati perusti palveluksessa olleista varusmiehistä Jalkaväkirykmenttien 11 ja 53 I pataljoonat sekä pääosan Kenttätykistörykmentti 16:n I ja II patteristoista.

Oulun suojeluskuntapiiri perusti Jalkaväkirykmentti 11:n II pataljoonan, loput Jalkaväkirykmentti 53:sta ja Kenttätykistörykmentti 16:sta sekä Pioneeripataljoona 34:n ja Viestipataljoona 31:n. Raahen suojeluskuntapiiri perusti Jalkaväkirykmentti 11:n III Pataljoonan, Jalkaväkirykmentti 32:n ja Kevyt osasto 5:n.

3. divisioonan kokoonpanosta puuttui raskas kenttätykistöpatteristo ja lisäksi perustettiin huollon osia sekä eräitä pienempiä yksiköitä kuten 263. ilmatorjuntakonekiväärikomppania.

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioonankomentajina olivat^[2]:

jääkärieversti Frans Uno Fagernäs 16. kesäkuuta 1941 – 1. joulukuuta 1943
kenraalimajuri Aaro Pajari 2. joulukuuta 1943 – 21. lokakuuta 1944

Yksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat mm. seuraavat yksiköt:^[3]

Jalkaväkirykmentti 11 (JR 11)
Jalkaväkirykmentti 32 (JR 32)
Jalkaväkirykmentti 53 (JR 53)
Kenttätykistörykmentti 16 (KTR 16)
Divisioonaan ei kuulunut määrävahvuuksien mukaista raskasta patteristoa
Kevyt osasto 5 (KevOs 5)
Pioneeripataljoona 34 (PionP 34)
Viestipataljoona 31 (VP 31)
263. ilmatorjuntakonekiväärikomppania (263. ItKKK)

Tappiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioonan Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan kokonaistappiot sodan aikana olivat kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina yhteensä 10 036 miestä.^[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
Rintamamiesveteraanien Liitto ry: Suomen Rintamamiehet 1939-45 3. Div. Pori: Etelä-Suomen Kustannus Oy, 1972. ISBN 951-9064-01-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.64 ja 100
↑ Jatkosodan tiellä, s. 241–259. 'Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9.
↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.100
↑ Sotatieteen laitos:"Jatkosodan historia" osa 6 s.494