Ero sivun ”Heaven Shall Burn” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Diskografia: Jäsentely, albumimallineet.
Rivi 56: Rivi 56:
* {{albumi|Asunder|2000|[[Lifeforce Records]]}}
* {{albumi|Asunder|2000|[[Lifeforce Records]]}}
* {{albumi|Whatever It May Take|2002|Lifeforce Records}}
* {{albumi|Whatever It May Take|2002|Lifeforce Records}}
* {{albumi|Antigone|2004|Lifeforce Records, [[Century Media Records]]
* {{albumi|Antigone|2004|Lifeforce Records, [[Century Media Records]]}}
* {{albumi|Deaf to Our Prayers|2006|Century Media, [[EMI]]}}
* {{albumi|Deaf to Our Prayers|2006|Century Media, [[EMI]]}}
* {{albumi|Iconoclast (Part 1: The Final Resistance)|2008|Century Media}}
* {{albumi|Iconoclast (Part 1: The Final Resistance)|2008|Century Media}}

Versio 23. maaliskuuta 2011 kello 02.39

Heaven Shall Burn
Heaven Shall Burn Wacken Open Airissa vuonna 2009
Heaven Shall Burn Wacken Open Airissa vuonna 2009
Tiedot
Toiminnassa 1996–
Tyylilaji deathcore, metalcore
Kotipaikka Saalfeld, Thüringen, Saksa
Laulukieli englanti
Jäsenet

Marcus Bischoff, laulu
Maik Weichert, kitara
Alexander Dietz, kitara
Eric Bischoff, basso
Matthias Voigt, rummut

Entiset jäsenet

Patrick Schleitzer, kitara (1998–2005)

Levy-yhtiö

Lifeforce Records, 2000–2004
Century Media Records, 2004–

Aiheesta muualla
Kotisivut

Heaven Shall Burn on saksalainen metalliyhtye. Saalfeldista kotoisin oleva yhtye yhdistelee musiikissaan death- ja thrashmetallin lisäksi hardcore punkia. Musiikkityyli luokitellaan deathcoreksi.

Aggressiivisen tyylin vastapainoksi yhtye on käyttänyt levyillään jousisoittimia ja syntetisaattoreita. Sanoituksissa otetaan tarmokkaasti kantaa sosiaalisiin ongelmiin kuten rasismiin, korruptioon ja eläimiin kohdistuviin julmuuksiin. Kaikki yhtyeen jäsenet ovat vegaaneja[1].

Yhtye on kommentoinut musiikkinsa luokittelua näin: ”Emme välitä siitä, kutsuvatko ihmiset musiikkiamme metalcoreksi, thrash metalliksi tai death metalliksi. Se ei rajoita meitä. Ihmiset määrittelevät aina lyhyitä käsitteitä kuvaillakseen musiikkia, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa musiikin soittajiin.”

Historia

Yhtye perustettiin syksyllä 1996. Tuolloin perustajajäsenet, kitaristi Maik Weichert ja rumpali Matthias Voigt antoivat yhtyeelle nimen Consense. Laulaja Marcus Bischoff ja basisti Eric Bischoff liittyivät pian yhtyeeseen. Äänitettyään toisen demon yhtye vaihtoi nimekseen Heaven Shall Burn. Bändin mukaan nimi on otettu Mardukin albumista nimeltä Heaven Shall Burn... When We Are Gathered.

Vuonna 1998 yhtye äänitti ensimmäisen EP:nsä ”In Battle There Is No Law” ja 1999 jaetun CD:n Fall Of Serenityn kanssa. Näiden julkaisujen jälkeen yhtye solmi levytyssopimuksen Lifeforce Recordsin kanssa ja julkaisi ensimmäisen LP:nsä ”Asunderin” vuonna 2000. Samana vuonna yhtye julkaisi jaetun CD:n Calibanin kanssa. Seuraava pitkäsoitto ”Whatever It May Take” ilmestyi vuonna 2002.

Vuonna 2004 yhtye vaihtoi levy-yhtiötä. ”Antigone” ilmestyi Century Median julkaisemana. Vanhaan tuotantoon verrattuna Antigonella oli enemmän melodioita ja kitaraharmonioita. Islantilainen säveltäjä, Ólafur Arnalds, loi albumille alkusoiton ja loppusoiton. Kitaristi Patrick Schleitzer jätti yhtyeen joulukuussa 2005. Schleizerin lähtö tapahtui yhteisymmärryksessä muiden jäsenten kanssa. Schleizerin paikalle otettiin Alexander Dietz, joka oli tehnyt yhteistyötä yhtyeen kanssa aiemmin.

”Deaf To Our Prayers” ilmestyi vuonna 2006. Uusin albumi, Iconoclast (Part 1: The Final Resistance) ilmestyi helmikuussa 2008.

Heaven Shall Burn oli esiintymässä Joensuun Ilosaarirockissa heinäkuussa milloin? ja tulee esiintymään suomeen nosturiin marraskuussa.

Kokoonpano

  • Matthias Voigt - Rummut
  • Maik Weichert - Kitara
  • Eric Bischoff - Basso
  • Alexander Dietz - Kitara
  • Marcus Bischoff - Laulu

Entiset jäsenet

  • Patrick Schleitzer - kitara

Diskografia

Studioalbumit

  • Asunder  (2000, Lifeforce Records)
  • Whatever It May Take  (2002, Lifeforce Records)
  • Antigone  (2004, Lifeforce Records, Century Media Records)
  • Deaf to Our Prayers  (2006, Century Media, EMI)
  • Iconoclast (Part 1: The Final Resistance)  (2008, Century Media)
  • Invictus (Iconoclast III)  (2010, Century Media)

EP:t

  • In Battle There Is No Law  (2002, Deeds of Revolution Records, Circulation Records)

Kokoelma-albumit

  • Voces Del Underground  (2007)

Split-albumit

  • Heaven Shall Burn / Fall of Serenity  (1999, Fall of Serenity -split)
  • The Split Program  (2001, Caliban-split)
  • Tsunami Benefit  (2005, Split-EP)
  • The Split Program II  (2005, Caliban -split)

Videografia

  • Iconoclast II (The Visual Resistance)  (2009, Kuvattu Summer Breeze Opein Airissa ja Viennassa vuonna 2008)

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Levyarvosteluita