Bulevardi

Bulevardi tarkoittaa puistokatua, jossa on keskimmäisenä ajoradat, joiden reunoilla on puurivi, ja reunimmaisina kevyen liikenteen väylät. Bulevardille käänteinen puistokatu on esplanadi, jossa puisto on keskimmäisenä, ajoratojen välissä.

Sana bulevardi on peräisin hollannin sanasta bolwerk, joka tarkoittaa alkujaan paaluista tehtyä vallin tukirakennelmaa ja lainattiin siinä merkityksessä jo keskiajalla ranskaan muodossa boulevard. Sanan merkityksen muuttuminen johtuu siitä, että aikojen kuluessa monissa kaupungeissa, erityisesti Pariisissa, on kaupunkiasutus laajentunut vanhojen kaupunginmuurien ulkopuolelle, minkä jälkeen vanhat muurit valleineen ja tukirakennelmineen on purettu ja niiden paikalle rakennettu kaupungin keskustaa kiertävien puistokatujen ketju. Pariisiissa tällaisten puistokatujen nimessä on säilynyt sana Boulevard, jota sittemmin on alettu käyttää muistakin puistokaduista. Samaan tapaan myös esimerkiksi Wienin Ringstraße sijaitsee 1800-luvulla puretun, jo kauan sitä ennen kaupungin sisään jääneen kaupunginmuurin paikalla.

Myöhemmin nimitystä bulevardi on kuitenkin alettu käyttää muistakin kuin vanhojen puolustusmuurien kohdalla sijaitsevista puistokaduista. Suomessakin muun muassa Helsingissä on Bulevardi-niminen puistokatu.

Pariisin bulevardit

Pariisin Boulevard Haussmann ja sen varrella oleva tavaratalo Printemps. Tätä katu ei kuitenkaan kuulu alkuperäiseen Suurten bulevardien ketjuun, vaan haarautuu niiden muodostamasta kehästä ulospäin.

Bulevardi Firenzessä

Pariisissa ja muissa Ranskan kaupungeissa käytetään puistokatujen nimissä käytetään vaihdellen sanaa Avenue tai Boulevard. Tavallisimmin Avenue -nimiset kadut johtavat kaupungin keskustasta tai vanhimmasta osasta kohti sen laitoja, kun taas Boulevardit kiertävät keskikaupunkia kehämäisesti, esimerkiksi Pariisissa useina sisäkkäisinä samankeskisinä kehinä. Nimiä annettaessa tätä sääntöä ei kuitenkaan ole noudatettu täysin johdonmukaisesti, vaan siitä on joukko poikkeuksiakin. Niinpä Pariisin vanhimmasta osasta, Île de la Citéltä, johtaa lähes suoraan pohjoiseen Boulevard Sébastopol ja sen jatke Boulevard Strasbourg ja samalta saarelta etelään Quartier latinin pääväylä Boulevard Saint-Michel.

Pääosa Pariisin bulevardeiksi nimetyistä kaduista kuitenkin sijaitsee entisten kaupunginmuurien kohdalla. Ne muodostavat kolme sisäkkäistä samankeskistä kehää, jotka kiertävät kaupungin sisäosia eri aikoina rakennettujen muurien kohdalla. Vanhimmat ovat niin sanotut suuret bulevardit. Ne rakennettiin 1670-luvulla, Ludvig XIV:n aikana tuolloin purettujen kaupunginmuurien paikalle. Ludvig XIV katsoi, että muurit olivat käyneet turvallisuusmielessä tarpeettomiksi, jota paitsi kaupunkiasutus oli jo alkanut laajeta niiden ulkopuolelle. Purettujen muurien kohdalle rakennettu bulevardien ketju johtaa kaupungin keskiosien pohjoispuolitse Place de la Concordelta Bastiljin aukiolle. Vanhoista porteista on bulevardien varrella säilynyt kaksi, Porte Saint Denis ja Porte Saint Martin, paikoilla, joista aikoinaan alkoivat Saint Denisiin ja Saint Martiniin johtavat maantiet.

Seinen eteläpuolella samojen keskiaikaisten muurien paikalla on vain tavallisia kapeita katuja. 1800-luvulla sinne tosin rakennettiin Boulevard Saint-Germain yhdistämään Seinen pohjoispuolella olevan bulevardiketjun molemmat päät toisiinsa, joten yhdessä niiden kanssa se nykyisin muodostaa täyden ympyrän. Nykyisen Boulevard Saint Germainin kohdalla kaupuginmuuri ei kuitenkaan ole koskaan sijainnut.

1780-luvulla, muutamaa vuotta ennen Ranskan vallankumousta, rakennettiin tullivalvontaa varten uusi kaupunginmuuri, Mur des Fermiers généraux, muutamia kilometrejä aikaisemmin purettua ulommaksi, jolloin sen sisään jäivät uudet laitakaupungitkin. Tämä muuri jäi lyhytikäiseksi, mutta sen kohdalla sijaitsee nykyisin Pariisin keskiosia joka puolelta kiertä toinen bulevardikehä Pariisin suuri Riemukaari rakennettiin 1800-luvun alussa alkujaan muurin portiksi kohtaan, jossa keskustasta länteen johtanut, jo 1600-luvulla rakennettu Avenue des Champs-Élysées kulki muurin poikki. Riemukaarta ympäröivä Place Charles de Gaulle (Place de l'Étoile) ympäröivine rakennuksineen rakennettiin kuitenkin nykyiselleen vasta Napoleon III:n aikana. Tämän bulevardikehän varrella sijaitsee muitakin huomattavia aukoita kuten idässä Place de la Nation ja kaakossa Place de l'Italie.

Niinkin myöhään kuin 1840-luvulla Pariisin ympärille rakennettiin vielä uusi puolustumuuri, Thiersin muuri, entistäkin ulommaksi. Hieman muurin sisäpuolelle rakennettiin samalla sisäpuolelle rakennettiin samalla Pariisia kiertävä tie, jonka eri osilla on eri nimiä, mutta joista käytetään myös yhteisnimitystä Boulevards des Maréchaux (Marsalkkojen bulevardit). Tämä muuri tuli vuonna 1860 myös Pariisin kunnalliseksi rajaksi, joka kulkee suurimmaksi osaksi samalla kohdalla erikseen. Tämän uloimman muurin porttien kohdalla on nykyisin joukko aukioita, joiden nimissä on sana Porte (portti) sekä sen paikkakunnan nimi, jonne portilta alkanut maantie johti. Esimerkiksi Porte d'Orléans'ilta alkoi Orléansiin johtava maantie. Muuri kuitenkin purettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja 1960-luvulla sen kohdalle, siis hieman Marsalkkojen bulevardien ulkopuolelle, rakennettiin Pariisia kiertävä kehämäinen moottoritie, Boulevard Périphérique.

Muista Pariisin puistokaduista suuri osa on rakennettu vasta Napoleon III:n valtakaudella vuosien 1850-1870 välisenä aikana. Rakennustöitä johti paroni Georges Eugène Haussmann. Uudelleenjärjestelyt merkitsivät varsinkin kaupungin vanhimmissä osissa laajoja rakennusten purku- ja uudelleenrakennustöitä.

Katso myös

• Bulevardi (Helsinki)