Ero sivun ”Oskar Werner” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
TXiKiBoT (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:GuentherZ 2007-03-15 2734 Wien06 Marchettigasse Oskar Werner-2.jpg|thumb|250px|Oskar Wernerin muistolaatta Wienin Mariahilfissä Marchettigasse 1 A:n seinässä.]]
[[Tiedosto:GuentherZ 2007-03-15 2734 Wien06 Marchettigasse Oskar Werner-2.jpg|thumb|250px|Oskar Wernerin muistolaatta Wienin Mariahilfissä Marchettigasse 1 A:n seinässä.]]
'''Oskar Werner''' (alk. ''Oskar Josef Bschließmayer'', [[13. marraskuuta]] [[1922]] [[Gumpendorf]] (kuuluu nykyisin [[Mariahilf]]iin [[Wien]]iin), [[Itävalta]] – [[23. lokakuuta]] [[1984]]) oli itävaltalainen näyttelijä, jonka kansainvälinen maine sai alkunsa [[Francois Truffaut]]'n ohjaamasta elokuvasta ''[[Jules ja Jim]]'' .
'''Oskar Werner''' (alk. ''Oskar Josef Bschließmayer'', [[13. marraskuuta]] [[1922]] [[23. lokakuuta]] [[1984]]) oli [[itävalta]]lainen [[näyttelijä]], jonka kansainvälinen maine sai alkunsa [[Francois Truffaut|Francois Truffaut’n]] ohjaamasta elokuvasta ''[[Jules ja Jim]]'' .


Werner pääsi 18-vuotiaana [[Burgtheater|Burg-teatteriin]] ja teki ensiesiintymisensä lokakuussa 1941, mutta joutui [[Wehrmacht]]iin marraskuussa. Hän oli pasifisti<ref name=spiegel/> ja teeskenteli loukkaantumista putoamalla hevosen selästä. Hän pääsi perunankuorijaksi ja vessojen siivoajaksi. Vuonna 1944 hän avioitui puoliksi juutalaisen Elisabeth Kallinan kanssa. He saivat tyttären Eleonoran ja pakenivat sodan loppuajaksi [[Wienerwald]]iin.
Werner syntyi [[Gumpendorf]]issa, joka on nykyään osa [[Mariahilf]]in kaupunginosaa [[Wien]]issä. Hän pääsi 18-vuotiaana [[Burgtheater|Burg-teatteriin]], Itävallan kansallisteatteriin, ja teki ensiesiintymisensä lokakuussa 1941, mutta joutui [[Wehrmacht]]iin marraskuussa. Hän oli [[pasifismi|pasifisti]]<ref name=spiegel/> ja teeskenteli loukkaantumista putoamalla hevosen selästä. Hän pääsi perunankuorijaksi ja vessojen siivoajaksi. Vuonna 1944 hän avioitui puoliksi juutalaisen Elisabeth Kallinan kanssa. He saivat tyttären Eleonoran ja pakenivat sodan loppuajaksi [[Wienerwald]]iin.


[[Kuva:Grab von Oskar Werner.jpg|thumb|right|Oskar Wernerin hauta.]]
[[Tiedosto:Grab von Oskar Werner.jpg|thumb|right|Oskar Wernerin hauta.]]
Sodan päätyttyä hän palasi Burg-teatteriin. 1950 hän esiintyi Englannissa, jossa hän näytteli englanninkielisessä versiossa näytelmästä ''Der Engel mit der Posaune'' roolin, jota hän oli aiemmin esittänyt. Muutaman Saksassa ja Itävallassa tekemänsä elokuvaroolin jälkeen hän siirtyi Hollywoodiin, jossa hän näytteli sotaelokuvassa ''Vakoilijana omassa maassaan''. Luvatut lisäroolit jäivät kuitenkin toteutumatta, ja hän palasi Eurooppaan ja asettui [[Lichtenstein]]iin. Ura teatterissa jatkui, ja tauon jälkeen hän näytteli jälleen myös elokuvissa, muun muassa [[Max Ophüls]]in ohjaamassa ''[[Lola Montès]]issa''. [[Francois Truffaut]]'n ohjaus ''[[Jules ja Jim]]'' toi hänelle niin kriitikkojen arvostusta kuin kansainvälistä huomiotakin. Sen jälkeen hän teki useita rooleja, muun muassa palkitut ''[[Narrilaiva]]'' (1965) ja ''[[Mies kylmästä]]'' (1965), ja 1966 Truffaut'n ohjauksessa kirjoja polttavan palomiehen roolin elokuvassa ''[[Fahrenheit 451]]''. Viimeinen rooli hänellä oli elokuvassa ''[[Kirottujen laiva]]'' (1972).
Sodan päätyttyä hän palasi Burg-teatteriin. 1950 hän esiintyi Englannissa, jossa hän näytteli englanninkielisessä versiossa näytelmästä ''Der Engel mit der Posaune'' roolin, jota hän oli aiemmin esittänyt. Muutaman Saksassa ja Itävallassa tekemänsä elokuvaroolin jälkeen hän siirtyi [[Hollywood]]iin, jossa hän näytteli sotaelokuvassa ''Vakoilijana omassa maassaan''. Luvatut lisäroolit jäivät kuitenkin toteutumatta, ja hän palasi Eurooppaan asettuen [[Liechtenstein]]iin. Ura teatterissa jatkui, ja tauon jälkeen hän näytteli jälleen myös elokuvissa, muun muassa [[Max Ophüls]]in ohjaamassa ''[[Lola Montès]]issa''. [[Francois Truffaut|Francois Truffaut’n]] ohjaus ''[[Jules ja Jim]]'' toi hänelle niin kriitikkojen arvostusta kuin kansainvälistä huomiotakin. Sen jälkeen hän teki useita rooleja, muun muassa palkitut ''[[Narrilaiva]]'' (1965) ja ''[[Mies kylmästä]]'' (1965), ja vuonna 1966 Truffaut’n ohjauksessa kirjoja polttavan palomiehen roolin elokuvassa ''[[Fahrenheit 451 (elokuva)|Fahrenheit 451]]''. Viimeinen rooli hänellä oli elokuvassa ''[[Kirottujen laiva]]'' (1972).


[[Kuva:Teixlburg.png|thumb|right|Oskar Wernerin asuintalo Liechtensteinissa.]]
[[Tiedosto:Teixlburg.png|thumb|right|Oskar Wernerin entinen asuintalo Liechtensteinissa.]]
Alkoholismi ja mielenterveysongelmat<ref name=spiegel/> rapauttivat niin hänen terveytensä kuin uransakin, ja hän kuoli sydänkohtaukseen kaksi päivää Truffaut'n kuoleman jälkeen.
[[Alkoholismi]] ja [[mielenterveysongelma]]t<ref name=spiegel/> rapauttivat niin hänen terveytensä kuin uransakin, ja hän kuoli [[sydäninfarkti|sydänkohtaukseen]] kaksi päivää Truffaut’n kuoleman jälkeen.


Wernerillä on poika Felix Florian Werner suhteesta Diane Andersonin kanssa.<ref name=spiegel>[http://www.spiegel.de/kultur/kino/0,1518,128131,00.html Der Erbe des Unbestechlichen, Spiegel Online.] Viitattu 11.8.2010 {{de}}</ref>
Wernerillä on poika Felix Florian Werner suhteesta Diane Andersonin kanssa.<ref name=spiegel>[http://www.spiegel.de/kultur/kino/0,1518,128131,00.html Der Erbe des Unbestechlichen, Spiegel Online.] Viitattu 11.8.2010 {{de}}</ref>
Rivi 19: Rivi 19:
*{{Elonet-h|he54pa}}
*{{Elonet-h|he54pa}}
*{{IMDb-h|0921459}}
*{{IMDb-h|0921459}}
{{DEFAULTSORT:Werner, Oskar}}


{{AAKKOSTUS:Werner, Oskar}}
[[Luokka:Itävaltalaiset näyttelijät]]
[[Luokka:Itävaltalaiset näyttelijät]]
[[Luokka:Vuonna 1922 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1922 syntyneet]]

Versio 14. maaliskuuta 2011 kello 19.50

Oskar Wernerin muistolaatta Wienin Mariahilfissä Marchettigasse 1 A:n seinässä.

Oskar Werner (alk. Oskar Josef Bschließmayer, 13. marraskuuta 192223. lokakuuta 1984) oli itävaltalainen näyttelijä, jonka kansainvälinen maine sai alkunsa Francois Truffaut’n ohjaamasta elokuvasta Jules ja Jim .

Werner syntyi Gumpendorfissa, joka on nykyään osa Mariahilfin kaupunginosaa Wienissä. Hän pääsi 18-vuotiaana Burg-teatteriin, Itävallan kansallisteatteriin, ja teki ensiesiintymisensä lokakuussa 1941, mutta joutui Wehrmachtiin marraskuussa. Hän oli pasifisti[1] ja teeskenteli loukkaantumista putoamalla hevosen selästä. Hän pääsi perunankuorijaksi ja vessojen siivoajaksi. Vuonna 1944 hän avioitui puoliksi juutalaisen Elisabeth Kallinan kanssa. He saivat tyttären Eleonoran ja pakenivat sodan loppuajaksi Wienerwaldiin.

Oskar Wernerin hauta.

Sodan päätyttyä hän palasi Burg-teatteriin. 1950 hän esiintyi Englannissa, jossa hän näytteli englanninkielisessä versiossa näytelmästä Der Engel mit der Posaune roolin, jota hän oli aiemmin esittänyt. Muutaman Saksassa ja Itävallassa tekemänsä elokuvaroolin jälkeen hän siirtyi Hollywoodiin, jossa hän näytteli sotaelokuvassa Vakoilijana omassa maassaan. Luvatut lisäroolit jäivät kuitenkin toteutumatta, ja hän palasi Eurooppaan asettuen Liechtensteiniin. Ura teatterissa jatkui, ja tauon jälkeen hän näytteli jälleen myös elokuvissa, muun muassa Max Ophülsin ohjaamassa Lola Montèsissa. Francois Truffaut’n ohjaus Jules ja Jim toi hänelle niin kriitikkojen arvostusta kuin kansainvälistä huomiotakin. Sen jälkeen hän teki useita rooleja, muun muassa palkitut Narrilaiva (1965) ja Mies kylmästä (1965), ja vuonna 1966 Truffaut’n ohjauksessa kirjoja polttavan palomiehen roolin elokuvassa Fahrenheit 451. Viimeinen rooli hänellä oli elokuvassa Kirottujen laiva (1972).

Oskar Wernerin entinen asuintalo Liechtensteinissa.

Alkoholismi ja mielenterveysongelmat[1] rapauttivat niin hänen terveytensä kuin uransakin, ja hän kuoli sydänkohtaukseen kaksi päivää Truffaut’n kuoleman jälkeen.

Wernerillä on poika Felix Florian Werner suhteesta Diane Andersonin kanssa.[1]

Lähteet

  1. a b c Der Erbe des Unbestechlichen, Spiegel Online. Viitattu 11.8.2010 (saksaksi)

Aiheesta muualla