Ero sivun ”Machine Head (albumi)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
laajennettu
Rivi 38: Rivi 38:
[[Groove metal]] -yhtye [[Machine Head]] nimesi itsensä albumin mukaan.
[[Groove metal]] -yhtye [[Machine Head]] nimesi itsensä albumin mukaan.


== Äänitykset ==
== Tuotanto ==


Vuonna 1971 julkaistu ''Fireball'' oli menestynyt kaupallisesti hyvin, mutta se oli jakanut kriitikot ja yleisön. Ian Gillania lukuun ottamatta yhtye itsekään ei ollut täysin tyytyväinen albumiin, joka oli yhtyeelle tavanomaista hidastempoisempi<ref>Bloom, s. 186-187.</ref> ja kokeellisempi. Yhtye halusikin palata suoraviivaisempaan ilmaisuun seuraavalla levyllään. Kahta edellistä albumia tehdessään Deep Purple oli keikkaillut aktiivisesti äänitysten aikana, mutta nyt yhtye yksimielisesti päätti olla lähtemättä kiertueelle uuden albuminsa teon aikana.<ref name="bloom 191">Bloom, s. 191.</ref>
Vuonna 1971 julkaistu ''Fireball'' oli menestynyt kaupallisesti hyvin, mutta se oli jakanut kriitikot ja yleisön. Ian Gillania lukuun ottamatta yhtye itsekään ei ollut täysin tyytyväinen albumiin, joka oli yhtyeelle tavanomaista hidastempoisempi<ref>Bloom, s. 186-187.</ref> ja kokeellisempi. Yhtye halusikin palata suoraviivaisempaan ilmaisuun seuraavalla levyllään. Kahta edellistä albumia tehdessään Deep Purple oli keikkaillut aktiivisesti äänitysten aikana, mutta nyt yhtye yksimielisesti päätti olla lähtemättä kiertueelle uuden albuminsa teon aikana.<ref name="bloom 191">Bloom, s. 191.</ref>

Versio 10. maaliskuuta 2011 kello 19.47

Machine Head
Deep Purple
Studioalbumin Machine Head kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  6. – 21. joulukuuta 1971 Montreux'ssa, Sveitsissä
 Julkaistu maaliskuussa 1972
 Formaatti LP, C-kasetti, CD
 Tuottaja(t) Deep Purple
 Tyylilaji hard rock, heavy metal
 Kesto 37.25
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta EMI
Yhdysvallat Warner Bros.
Muut kannet

25th Anniversary 2CD Edition
Listasijoitukset
  • Suomi 1. (11 viikkoa, huhtikuu 1972)[1]
  • Ranska 1. (5 viikkoa, 1972)[2]
  • Australia 1. (2 viikkoa, 17.6.1972)[3]
  • Yhdistynyt kuningaskunta 1. (huhtikuu 1972)[4]
  • Saksa 1. (toukokuu 1972)[5]
  • Norja 3. (huhtikuu 1972)[6]
  • Itävalta 4. (15. tammikuuta 1973)[7]
  • Yhdysvallat 7. (1973)[8]
  • Ruotsi 59. (13. elokuuta 2004)[9]
Deep Purplen muut studioalbumit
Fireball
1971 		Machine Head
1972 		Who Do We Think We Are
1973

Machine Head on Deep Purplen maaliskuussa 1972 julkaistu kuudes studioalbumi ja kolmas "Mark II" -kokoonpanolla. Hieman kokeellisemman Fireball-albumin jälkeen yhtye palasi suoraviivaisempaan, heavy metal -vaikutteiseen musiikkiin.

Yhtyeen oli määrä äänittää levy Sveitsissä Montreux'n kasinolla, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun Frank Zappan ja The Mothers of Inventionin konsertti päättyi rajuun tulipaloon kyseisellä kasinolla. Tapahtumista kirjoitettiin yksi yhtyeen tunnetuimmista kappaleista ”Smoke on the Water”, myös kappaleet ”Highway Star”, ja ”Space Truckin'” ovat hyvin tunnettuja. Levy äänitettiin lopulta tyhjänä olleessa Grand Hotelissa Montreux'ssa.

Machine Head nousi listaykköseksi muun muassa Britanniassa, Australiassa ja Saksan liittotasavallassa. Suurin menestys albumi oli kuitenkin Suomessa, jossa albumi oli listaykkönen 11 viikkoa.

Groove metal -yhtye Machine Head nimesi itsensä albumin mukaan.

Tuotanto

Vuonna 1971 julkaistu Fireball oli menestynyt kaupallisesti hyvin, mutta se oli jakanut kriitikot ja yleisön. Ian Gillania lukuun ottamatta yhtye itsekään ei ollut täysin tyytyväinen albumiin, joka oli yhtyeelle tavanomaista hidastempoisempi[10] ja kokeellisempi. Yhtye halusikin palata suoraviivaisempaan ilmaisuun seuraavalla levyllään. Kahta edellistä albumia tehdessään Deep Purple oli keikkaillut aktiivisesti äänitysten aikana, mutta nyt yhtye yksimielisesti päätti olla lähtemättä kiertueelle uuden albuminsa teon aikana.[11]

Britanniassa tehtyjen albumien rankan verotuksen vuoksi albumi päätettiin äänittää Montreux'ssä, Sveitsissä. Yhtye oli soittanut useasti kaupungin Casinolla ja piti paikan akustiikasta. Deep Purplen jäsenet olivat huomanneet suuren eron studio- ja -konserttiäänitysten akustiikan välillä ja pyrkivät tästä syystä luomaan mahdollisimman luonnollisen äänimaailman äänittämällä albumi keikkaa muistuttavissa olosuhteissa.[11] Suunnitelmana oli julkaista kahden levyn albumi, ensimmäisen levyn ollessa lavalla ilman yleisöä tehty studioäänitys ja toisen tavanomainen konserttitaltiointi.[12] Äänitys oli tarkoitus hoitaa Rolling Stones Mobile Studio -studiorekan laitteistolla.[13] Levyn tuotti Martin Birch, Jeremy "Bear" Geen avustuksella. Studioteknikkona toimi Nick Watterton.[14]

Lokakuussa 1971 hepatiittiin sairastuneen Gillanin parannuttua yhtye matkusti Sveitsiin loppuvuodesta.[15] Yhtye saapui Montreux'hön 4. joulukuuta 1971. Koska yhtye tuli paikalle melko myöhään, tavaroiden purkamista lykättiin seuravaan päivään.[13] Sen sijaan yhtye meni promoottori Claude Nobsin kutsusta seuraamaan kasinolla ollutta Frank Zappa and the Mothers of Inventionin konserttia, joka oli Nobsin järjestämän Montreux Festivalin viimeinen esiintyjä. Casinon oli tämän jälkeen määrä sulkeutua lopputalveksi ja Deep Purplen äänitysten alkaa.[16]

Koska konserttipaikalla oli yleisöä paljon enemmän kuin mikä olisi ollut luvallista, ja kasinon ulkopuolella oli vielä paljon lisää sisäänpyrkijöitä, järjestäjät olivat teljenneet uloskäynnit ketjuilla. Kesken Mothersin kosketinsoittaja Don Prestonin sooloa joku yleisöstä ampui valoraketin päin rakennuksen puukattoa. Syttyi tulipalo ja yleisö joutui paniikkiin. Ovien telkeämisen vuoksi väkijoukko rikkoi lavalla olleilla vahvistimilla ikkunat ja pakeni sitä kautta. Onnekkaasti rakennuksessa oli isot ikkunat, eikä kukaan kuollut.[16]

Deep Purple alkoi etsiä uutta äänityspaikkaa ja Nobs auttoi etsinnöissä. Parin päivän kuluttua[17] yhtye asettui vanhaan Le Pavilion -konserttisaliin[18] aivan Montreux'n keskustassa. Yhtye joutui kuitenkin lähtemään konserttisalista heti ensimmäisenä iltana[17] paikallisten valitettua melusta. Roudarit pidättelivät yhtyettä häätämään tulleita poliiseja ulkopuolella samalla kun yhtye viimeisteli pohjat ensimmäiseen ja ainoaan Le Pavilionissa äänitettyyn kappaleeseen, joka myöhemmin sai nimen "Smoke on the Water".[18]

Rolling Stones Mobile Studio.

Lopulta Deep Purple vuokrasi halvalla[19] Montreux'n Grand Hotelin, joka oli suljettu talven ajaksi[18] ja sijaitsi muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta.[17] Rakennus ei soveltunut erityisen hyvin äänittämiseen, ja vuoraamattomat ja äänieristämättömät seinät saivat soitinten äänet kaikumaan seinistä,[18] mitä yritettiin pehmusteiden avulla vähentää.[17]

Lopulta yhtyeen palkkaaman kirvesmiehen rakentamien tilapäisten väliseinien avulla käytävien risteykseen saatiin aikaan sopiva T:n muotoinen äänitystila.[17] Rummut pantiin T:hen itseensä, kitara ja urut yhteen ja basso toiseen päähän. Äänityslaitteiden lisäksi studiossa oli mm. patjoja täynnä ollut kaappi. "Studion" ja äänitysrekan välillä liikkuakseen joutui kulkemaan useiden huoneiden läpi, käymään välillä ulkona pakkasessa ja sen jälkeen vielä uudelleen usean huoneen läpi. Helpottaakseen yhteydenpitoa tuottaja Martin Birch rakensi suljetun TV-yhteyden rekan ja äänitystilan välille, mutta äänentoisto oli tällä tavoin hänen mukaansa "hirvittävä".[19]

Kun äänityksen lopulta lähtivät käyntiin, ne kuitenkin sujuivat varsin nopeasti, koska suuri osa kappalemateriaalista oli ollut valmiina jo ennen äänitysten aloittamista. Äänityksiä edeltäneen Gillanin pitkäaikaisen sairasloman ansiosta yhtyeellä oli ollut pari kuukautta aikaa tehdä uusia kappaleita,[20] minkä lisäksi "Highway Star" ja "Lazy" olivat olleet valmiita jo pidemmän aikaa ja niitä oli esitetty keikoillakin.[18] Suuri osa kappalemateriaalista syntyi studiossa jammailun pohjalta, minkä vuoksi kappaleet merkittiin aina koko yhtyeen tekemiksi. Tämä alkoi herättää ristiriitoja, sillä Blackmore ja Glover, jotka keksivät pääosan riffeistä ja tekivät suurimman osan sävellystyöstä, olisivat halunneet enemmän tunnustusta ja huomiota tekemästään työstä.[19] Blackmore kertoikin myöhemmin että kappaleista kuusi oli hänen tekemiään ja kaksi Gloverin – Machine Headin seitsemän kappaleen lisäksi Blackmore laski mukaan ilmeisesti myös samoissa sessioissa äänitetyn "When a Blind Man Cries'n".[21] Gillan kirjoitti sanoitukset Gloverin avustuksella,[19] yleensä vasta kun kappaleen pohjat oli jo äänitetty.[22]

Machine Headin äänitykset saatiin valmiiksi 21. joulukuuta.[14] Tämän jälkeen albumi miksattiin De Lane Lea -studiolla Lontoossa. Äänitysten kustannuksiksi arvioitiin 8 000 puntaa, josta 5 000 kului Rolling Stones Mobile Studion vuokraan.[21]

Kappaleet

A-puoli

  1. Highway Star – 6.08
  2. Maybe I'm a Leo – 4.52
  3. Pictures of Home – 5.08
  4. Never Before – 4.00

B-puoli

  2. Smoke on the Water – 5.42
  3. Lazy – 7.24
  4. Space Truckin' – 4.35

1997 "25th Anniversary 2CD Edition" -versio

CD 1: Remixes

  1. Highway Star – 6.39 (remix)
  2. Maybe I'm a Leo – 5.26 (säv. remix, hieman erilainen kitarasoolo)
  3. Pictures of Home – 5.22 (remix, alkuperäinen rumpuintro)
  4. Never Before – 3.59 (remix)
  5. Smoke on the Water – 6.18 (remix, erilainen kitarasoolo, hieman erilaiset vokaalit)
  6. Lazy – 7.33 (remix, hieman erilaiset vokaalit)
  7. Space Truckin' – 4.52 (remix)
  8. When a Blind Man Cries – 3.33 (remix)

CD 2: Remastered

  1. Highway Star – 6.08
  2. Maybe I'm a Leo – 4.52
  3. Pictures of Home – 5.08
  4. Never Before – 4.00
  5. Smoke on the Water – 5.42
  6. Lazy – 7.24
  7. Space Truckin' – 4.35
  8. When a Blind Man Cries – 3.32
  9. Maybe I'm a Leo – 4.59 (quadrofoninen miksaus)
  10. Lazy – 6.55 (quadrofoninen miksaus)

Kokoonpano

Lähteet

  • Bloom, Jerry: Musta ritari Ritchie Blackmore. Suomentanut Yasir Gaily. Helsinki: Like Kustannus, 2009. ISBN 978-952-01-0142-8.
  • Charlesworth, Chris: Deep Purple: The Illustrated Biography. Kirjassa ei ole sivunumeroita, joten tässä artikkelissa viitataan pelkästään lukuun. Omnibus Press, 1983. ISBN 0-7119-0174-0. (englanniksi)
  • Heino, Heikki: Deep Purple - vuodet 1967–2006. 2. muutettu painos teoksesta Deep Purple - Syvän purppuran vuodet 1967-2004. Tampere: POP-lehti, 2006. ISBN 952-5546-21-7.

Viitteet

  1. ↑ Timo Pennanen: Sisältää hitin, sivu 126, Otava 2006
  2. ↑ Les Albums (CD) de 1972 par InfoDisc infodisc.fr. Viitattu 14. maaliskuuta 2009. (ranskaksi)
  3. ↑ Go-Set Australian Charts ~ 1973 poparchives.com. Viitattu 14. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
  4. ↑ http://www.everyhit.com/
  5. ↑ http://www.charts-surfer.de/musiksearch.php
  6. ↑ http://norwegiancharts.com/showitem.asp?interpret=Deep+Purple&titel=Machine+Head&cat=a
  7. ↑ http://austriancharts.at/showitem.asp?interpret=Deep+Purple&titel=Machine+Head&cat=a
  8. ↑ http://wm02.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=11:difyxqe5ld6e~T5
  9. ↑ http://swedishcharts.com/showitem.asp?interpret=Deep+Purple&titel=Machine+Head&cat=a
  10. ↑ Bloom, s. 186-187.
  11. ↑ a b Bloom, s. 191.
  12. ↑ Heino, s. 49-50.
  13. ↑ a b Heino, s. 49.
  14. ↑ a b The Deep Purple Discography: Machine Head thehighwaystar.com. The Highway Star (thehighwaystar.com). Viitattu 27.2.2011. (englanniksi)
  15. ↑ Bloom, s. 189, 191.
  16. ↑ a b Bloom, s. 192.
  17. ↑ a b c d e Heino, s. 50.
  18. ↑ a b c d e Bloom, s. 193.
  19. ↑ a b c d Charlesworth (Deep Purple Mark II, Part 1 – The Rise [June 1969 to December 1971], kappaleen viimeinen sivu).
  20. ↑ Bloom, s. 194.
  21. ↑ a b Heino, s. 51.
  22. ↑ Heino, s. 53.
Tämä musiikkialbumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Machine_Head_(albumi)&oldid=9898107”