Bluesrock

Blues rock on populaarimusiikin tyylilaji. Se voi viitata yksinkertaisesti rocksoundilla soitettuun bluesiin tai laajemmassa mielessä bluesvaikutteiseen rockiin.

Monet 1960-luvun rockyhtyeet, kuten The Rolling Stones ja The Yardbirds, soittivat muun ohella sellaistakin musiikkia, joka voidaan määritellä blues rockiksi. Samoin psykedeelisen rockin edustajat, kuten Cream ja Jimi Hendrix, levyttivät myös runsaasti suoraan bluesiin pohjautuvaa materiaalia rocksoundeilla. Suoraviivaisempia blues rockin edustajia 1960-luvun jälkipuoliskolla olivat Johnny Winter, Canned Heat, John Mayall, Ten Years After ja Peter Greenin aikainen Fleetwood Mac. Nämä säilyttivät musiikissa usein blueskaavan sekä sanoituksissa bluesille tyypillisen rakenteen, jossa toistetaan ensin yksi lause kahdesti ja sitten päätetään säkeistö yhdellä uudella lauseella.

Psykedeelinen rock oli usein siltana blues rockin ja myöhemmän heavy metalin välillä. Varhaisessa heavy metal -musiikissa kuului usein vielä selviä bluesvaikutteita.

1960-luvun jälkeen tunnetuimpia blues rockia esittäneitä artisteja ovat olleet esimerkiksi Stevie Ray Vaughan ja hänen veljensä Jimmien yhtye Fabulous Thunderbirds. 2000-luvun merkittävin blues rock -artisti on varmaankin kitaravirtuoosi Joe Bonamassa.

Tunnettuja levyjä

• Canned Heat - Future Blues (1970)
• Fabulous Thunderbirds - Girls Go Wild (1979), What's the Word (1980)
• Fleetwood Mac - Fleetwood Mac (1968), English Rose (1969)
• John Mayall & the Bluesbreakers - Bluesbreakers with Eric Clapton (1966), A Hard Road (1967)
• Stevie Ray Vaughan - Texas Flood (1983), In Step (1989)
• Junior Wells - Hoodoo Man Blues (1965)
• Johnny Winter - Second Winter (1969)
• Ten Years After - Cricklewood Green (1971)
• Whitesnake - Ready an' Willing (1980)
• ZZ Top - Fandango! (1975), Degüello (1979)
• Cream - kaikilla levyillä on sekä muutamia blues rock -kappaleita että 1960-luvun tyylistä modernimpaa rockia