Väinö Auer

Väinö Auer (s. 7. tammikuuta 1895, Helsinki – k. 20. maaliskuuta 1981, Helsinki) oli suomalainen maantieteilijä ja geologi, jonka Argentiinan Tulimaassa ja Patagoniassa tekemät tutkimukset olivat aikoinaan uraauurtavia.

Auer opiskeli Helsingin yliopistossa suorittaen tohtorin tutkinnon 1923. Hänestä tuli yliopiston maantieteen professori 1929.

Tutkimukset Patagoniassa

Auer tutki erityisesti turvesoita ja sitä, miten ne ovat jääkausien jälkeen muodostuneet pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Opetusministeriön määrärahan turvin Auer tutkijatovereineen perehtyi vuosina 1928–1929 Tulimaan topografiaan, geologiaan, kasvillisuuteen ja eläimistöön. Auer antoi löytöretkeilijöiden tapaan monille löytämilleen paikoille suomalaisia nimiä: Finlandiavuono, Fjordo Presidente Relander, Runeberg-, Lönnrot- ja Kivijäätiköt, mutta nimet eivät vakiintuneet eivätkä päässeet uudempiin karttoihin. Chilen viranomaiset kuitenkin tunnustivat Fjordo Finlandian (”Finlandiavuono”) ja muuan Fjordo Auerin virallisiksi vuonojen nimiksi vuonna 2007, lähes 80 vuotta Auerin ensimmäisen retkikunnan käyntiä myöhemmin. Auer jatkoi tutkimuksia Patagoniassa vuosina 1937–1938, ja myöhemmin vuosina 1946–1953 hän toimi Argentiinassa Peronin hallituksen neuvonantajana.

Auer oli myös kiinnostunut Tulimaan alkuperäisväestön jaghan (yagan, yaman) -intiaanien elämästä ja kyvystä selviytyä hatarien majojensa, nuotioittensa, kanoottiensa ja meren antimien turvin lähes alasti ankarassa ilmastossa. Tautien ja seudulle uudisasukkaiksi muuttaneiden lammasfarmareiden vainon seurauksena jaghanien lukumäärä väheni radikaalisti, ja he joutuivat vähitellen luopumaan omasta kulttuuristaan ja kielestään. Jo Auerin Tulimaan matkan aikaan intiaanit oli valtaosin alistettu reservaatteihin tai sulautettu valtaväestöön.

Jatkosota

Jatkosodan aikana Auer toimi 11. joulukuuta 1941 perustetun Tieteellisen Itä-Karjalan toimikunnan puheenjohtajana. Hänet valittiin puheenjohtajaksi Kaarlo Linkolan jälkeen. Tuolloin syntyi myös yhdessä historiantutkija Eino Jutikkalan ja kansatieteen professori Kustaa Vilkunan kanssa kirjoitettu Finnlands Lebensraum (suom. Suomen elintila, 1941), jossa perustellaan Itä-Karjalan olevan historiallisesti ja maantieteellisesti osa Suomea. Teos kirjoitettiin suoraan saksaksi, sillä sitä suunniteltiin käytettäväksi "tieteellisenä" perusteena Suomen aluevaatimuksille sen jälkeen kun Saksa olisi miehittänyt Neuvostoliiton. Toimeksianto kirjoittamiseen tuli korkeimmasta valtiojohdosta: kirjahankkeen ideoija oli presidentti Risto Ryti, kirjoittajat värväsi pääministeri J. W. Rangell apunaan poliittinen sihteerinsä L. A. Puntila.

Yliopistouran jatko

Palattuaan Suomeen 1953 Auer toimi Helsingin yliopiston maantieteen professorina 1953–1957 ja geologian ja paleontologian professorina 1957–1963.

Kirjallisuutta

• Väinö Auer: Tulimaata tutkimassa. Helsinki 1929.
• Alhonen Pentti: Vaakavarren ratsastaja: tutkimusmatkailija Väinö Auerin elämä. Helsinki 2006.
• Väinö Auer kirjastossa Deutsche Nationalbibliothek