Ero sivun ”Eero Kivelä” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Vesteri (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
62 262 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
p lk. typo.
Rivi 6: Rivi 6:
[[Talvisota|Talvisodassa]] Kivelä toimi komppanianpäällikkönä osallistuen hyökkäykseen Tolvajärveltä Aittojoelle, missä hän haavoittui.<ref name="v2"/>
[[Talvisota|Talvisodassa]] Kivelä toimi komppanianpäällikkönä osallistuen hyökkäykseen Tolvajärveltä Aittojoelle, missä hän haavoittui.<ref name="v2"/>


[[Jatkosota|Jatkosodassa]] hän oli komppanianpäällikkönä Jälakväkirykmentti 27:ssä vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 6:een. Edellen hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 27:ään. Vuonna 1943 hänet sijoitettiin koulutusupseeriksi Jalkaväenkoulutuskeskus 23:een, osta hän siirtyi pataljoonankomentajaksi jo tutuksi tulleeseen Jalkaväkirykmentti 27:ään. Vuonna 1943 hänet siirrettiin esikuntapäälliköksi Jalkaväkirykmentti 48:aan ja edelleen pataljoonankomentajaksi Jalkaväkirykmentti 47:ään. Sodan lopulla hän toimi pataljoonankomentajana ja esikuntapäällikkönä Jalkaväkirykmentti 200:ssa, kunnes hänet nimitettiin komentajaksi Erilinen pataljoona 25:een.<ref name="v3" />
[[Jatkosota|Jatkosodassa]] hän oli komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 27:ssä vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 6:een. Edelleen hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 27:ään. Vuonna 1943 hänet sijoitettiin koulutusupseeriksi Jalkaväenkoulutuskeskus 23:een, osta hän siirtyi pataljoonankomentajaksi jo tutuksi tulleeseen Jalkaväkirykmentti 27:ään. Vuonna 1943 hänet siirrettiin esikuntapäälliköksi Jalkaväkirykmentti 48:aan ja edelleen pataljoonankomentajaksi Jalkaväkirykmentti 47:ään. Sodan lopulla hän toimi pataljoonankomentajana ja esikuntapäällikkönä Jalkaväkirykmentti 200:ssa, kunnes hänet nimitettiin komentajaksi Erillinen pataljoona 25:een.<ref name="v3" />


Jalkaväkirykmentti 27 suoritti hyökkäysvaiheessa rajalla läpimurron vihollisasemiin ja kapteeni Kivelä osoitti tässä hyökkäyksessä suurta henkilökohtaista urhoollisuutta ja suoritti onnistuneita vastaiskuja. Näistä ansioista hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi [[8. syyskuuta]] [[1941]].<ref name="v4"/>
Jalkaväkirykmentti 27 suoritti hyökkäysvaiheessa rajalla läpimurron vihollisasemiin ja kapteeni Kivelä osoitti tässä hyökkäyksessä suurta henkilökohtaista urhoollisuutta ja suoritti onnistuneita vastaiskuja. Näistä ansioista hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi [[8. syyskuuta]] [[1941]].<ref name="v4"/>
Rivi 36: Rivi 36:
[[Luokka:Kansanedustajat]]
[[Luokka:Kansanedustajat]]
[[Luokka:Mannerheim-ristin ritarit]]
[[Luokka:Mannerheim-ristin ritarit]]
[[Luokka:Vuonna 1908 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1992 kuolleet]]

Versio 24. helmikuuta 2011 kello 07.34

Mannerheim-ristin ritareita: vasemmalta kapteeni Eero Kivelä, kenraalimajuri Aaro Pajari, kapteeni Juho Pössi, alikersantti Vilho Rättö.

Eero Olavi Kivelä (18. kesäkuuta 1908 Tampere – 19. heinäkuuta 1992 Tampere) oli suomalainen kansanedustaja ja Mannerheim-ristin ritari numero 9.[1]

Eero Kivelä valmistui kauppaopistosta 1928. Hän toimi G.A. Serlachius Oy:n nuoriso-ohjaajana ja sosiaalivirkailijana Mäntässä 1936–1942 sekä Oy Finlaysonin sosiaalijohtajana 1942–1973. Hän nousi eduskuntaan kansanedustaja Kalle Jutilan tilalle 10. lokakuuta 1945 Kokoomuksen edustajana Hämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä ja oli kansanedustajana vuoteen 1948 saakka. Hän oli Tasavallan presidentin valitsijamiehenä vuosina 1950, 1956 ja 1962.

Talvisodassa Kivelä toimi komppanianpäällikkönä osallistuen hyökkäykseen Tolvajärveltä Aittojoelle, missä hän haavoittui.[2]

Jatkosodassa hän oli komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 27:ssä vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 6:een. Edelleen hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 27:ään. Vuonna 1943 hänet sijoitettiin koulutusupseeriksi Jalkaväenkoulutuskeskus 23:een, osta hän siirtyi pataljoonankomentajaksi jo tutuksi tulleeseen Jalkaväkirykmentti 27:ään. Vuonna 1943 hänet siirrettiin esikuntapäälliköksi Jalkaväkirykmentti 48:aan ja edelleen pataljoonankomentajaksi Jalkaväkirykmentti 47:ään. Sodan lopulla hän toimi pataljoonankomentajana ja esikuntapäällikkönä Jalkaväkirykmentti 200:ssa, kunnes hänet nimitettiin komentajaksi Erillinen pataljoona 25:een.[3]

Jalkaväkirykmentti 27 suoritti hyökkäysvaiheessa rajalla läpimurron vihollisasemiin ja kapteeni Kivelä osoitti tässä hyökkäyksessä suurta henkilökohtaista urhoollisuutta ja suoritti onnistuneita vastaiskuja. Näistä ansioista hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 8. syyskuuta 1941.[4]

Ritari Kivelä toimi kenraali Airon oikeusavustajana ns. asekätkentäjutussa.lähde?

Ritari Kivelä ylennettiin everstiluutnantiksi 4. kesäkuuta 1967.[1]

Lähteet

  • Hurmerinta–Viitanen: Suomen Puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Jyväskylä: Ajatus kirjat 2004. ISBN 951-20-6224-0.
  • Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet. Porvoo: WSOY 1972. ISBN 951-0-00639-4.

Viitteet

  1. ↑ a b Hurmerinta–Viitanen 2004: 150.
  2. ↑ Karhunen 1972: 33.
  3. ↑ Kivelä, Eero Olavi. mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 6.7.2010.
  4. ↑ Hurmerinta–Viitanen 2004: 150–151.

Aiheesta muualla

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eero_Kivelä&oldid=9838495”