Arabikumi

Acacia senegal

Arabikumi on lähes väritön ja hajuton kasvikumi. Sitä saadaan kahden piikikkään akasialajin Acacia senegal ja Acacia seyal maitiaisnesteestä, joka tihkuu puihin tehdyistä haavoista. Ilmassa kovettuva arabikumi on vesiliukoista ja se koostuu monosakkarideista. Arabikumia käytetään liimana, lääkkeiden ja väriaineiden sideaineena sekä elintarvikkeiden lisäaineena (E414) sakeuttamiseen.

Arabikumi sopii hyvin pureskeltavaksi, koska se ei tartu hampaisiin, se on hyvin liukenevaa ja sopii käytettäväksi lähes sellaisenaan. Aine tarvitsee vain puhdistaa ja murskata rakeiksi tai jauheeksi. Typpeä sitovan akasiapuun kasvamiseen riittää 300 millimetrin vuotuinen sademäärä.

Sitä kutsutaan myös Acacia-kumiksi (englanniksi gum acacia). Toinen nimi keksittiin pian World Trade Centerin iskujen jälkeen, koska sanalla "arabi" oli huono kaiku Yhdysvalloissa. Lisäksi kulki urbaanilegenda, että Osama bin Laden omistaisi osakkeita arabikumintuottajayhtiöissä Sudanissa, ja boikottejakin viriteltiin.

Käyttö

Arabikumia käytetään muun muassa makeisten ja lääketablettien valmistamisessa. Esimerkiksi perinteisessä Sisu-pastillissa on lähes puolet arabikumia. Sitä käytetään myös kengänkiillokkeissa ja liimana savukepapereissa. Se vähentää nesteiden pintajännitystä, mikä saa virvoitusjuomat kuplimaan villisti, jos niihin pudotetaan kovia makeisia. Täysin kasviperäisen arabikumin vaihtoehto elintarvikkeissa on lehmän luista valmistettava liivate.

Taidetarvikkeena arabikumia käytetään muun muassa akvarellivärien sideaineena ja litografiassa.

Arabikumin kasvatus

Arabikumia kasvatetaan myyntiin ennen kaikkea Sahelin alueella Senegalista Sudaniin. Sudanin keskiosissa tuotetaan noin 80 prosenttia maailman arabikumista. Neljän vuoden ikäisistä puista voidaan alkaa juoksuttaa arabikumia ja kerätä näitä pihkaa muistuttavia, punertavia möykkyjä puiden oksilta. Paljon työvoimaa tarvitseva kerääminen tapahtuu puiden lepokauden aikana marras-helmikuussa, kuivan kauden aikana, jolloin ihmisilläkin on vähän muita toimeentulolähteitä.

Lähteet

• Ulla Mether: Puusta pastilliin. Yliopisto 2005:14 s. 27–30.

Katso myös

• Chicle