Ero sivun ”Samuli Paronen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 24: | Rivi 24: | ||
Vaatimattomissa oloissa eläneen Parosen kirjailijanura kesti vain kymmenen vuotta. Hän kirjoitti kymmenen teosta, joista kahdeksan oli romaaneja, yksi novellikokoelma ja yksi [[aforismi]]kokoelma. Paronen tunnetaan parhaiten aforismikokoelmastaan ''Maailma on sana''. |
Vaatimattomissa oloissa eläneen Parosen kirjailijanura kesti vain kymmenen vuotta. Hän kirjoitti kymmenen teosta, joista kahdeksan oli romaaneja, yksi novellikokoelma ja yksi [[aforismi]]kokoelma. Paronen tunnetaan parhaiten aforismikokoelmastaan ''Maailma on sana''. |
||
Parosen isä kuoli [[Tammisaaren vankileiri]]llä vuoden 1918 tapahtumien seurauksena, äiti puolestaan kuoli [[influenssa]]an Parosen ollessa 14-vuotias. Paronen elätti itsensä työmiehenä metsä- ja maataloustöissä. Eri paikoissa asuttuaan hän osti 1950 vaimonsa kanssa [[Janakkala]]sta maatilan. Siellä hän kirjoitti esikoisromaaninsa ''Kesä Aataminkylässä''. Perhe muutti myöhemmin [[Riihimäki|Riihimäelle]], missä syntyivät Parosen muut kirjat. |
Parosen isä kuoli [[Tammisaaren vankileiri]]llä vuoden 1918 tapahtumien seurauksena, äiti puolestaan kuoli [[influenssa]]an Parosen ollessa 14-vuotias. Paronen elätti itsensä työmiehenä metsä- ja maataloustöissä. Eri paikoissa asuttuaan hän osti 1950 vaimonsa kanssa [[Janakkala]]sta maatilan. Siellä hän kirjoitti esikoisromaaninsa ''Kesä Aataminkylässä''. Hän oli esikoisteoksensa ilmestyessä, jo 47-vuotias, mutta siitä huolimatta hänen tuotantonsa tuli ansiokkaaksi. Perhe muutti myöhemmin [[Riihimäki|Riihimäelle]], missä syntyivät Parosen muut kirjat. |
||
Riihimäkeläiset tunnistivat Parosen pitkän ja kumaraisen hahmon isosta mustasta huopahatusta, joka peitti tummat tuuheat hiukset. Samuli Paronen oli tuttu näky Riihimäellä, sillä hän istuskeli mielellään puistoissa ja lukusaleissa, asemakahvilassa kahvilla tai syömässä. Hän hankki lisätienestiä rakennuksilla apumiehenä. Paronen sairastui vakavasti ja kuoli 1974 Ahveniston sairaalassa. |
Riihimäkeläiset tunnistivat Parosen pitkän ja kumaraisen hahmon isosta mustasta huopahatusta, joka peitti tummat tuuheat hiukset. Samuli Paronen oli tuttu näky Riihimäellä, sillä hän istuskeli mielellään puistoissa ja lukusaleissa, asemakahvilassa kahvilla tai syömässä. Hän hankki lisätienestiä rakennuksilla apumiehenä. Paronen sairastui vakavasti ja kuoli 1974 Ahveniston sairaalassa. |
||
Versio 14. helmikuuta 2011 kello 23.41
| Samuli Paronen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. toukokuuta 1917 Virolahti |
| Kuollut | 26. elokuuta 1974 (57 vuotta) Hämeenlinna |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | kirjailija, taidemaalari, työmies |
| Kirjailija | |
| Tyylilajit | aforistiikka, proosa |
| Esikoisteos | Kesä Aataminkylässä (1964) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Samuli Paronen (23. toukokuuta 1917 Virolahti – 26. elokuuta 1974 Hämeenlinna) oli suomalainen kirjailija, taidemaalari ja työmies.
Elämä ja ura
Vaatimattomissa oloissa eläneen Parosen kirjailijanura kesti vain kymmenen vuotta. Hän kirjoitti kymmenen teosta, joista kahdeksan oli romaaneja, yksi novellikokoelma ja yksi aforismikokoelma. Paronen tunnetaan parhaiten aforismikokoelmastaan Maailma on sana.
Parosen isä kuoli Tammisaaren vankileirillä vuoden 1918 tapahtumien seurauksena, äiti puolestaan kuoli influenssaan Parosen ollessa 14-vuotias. Paronen elätti itsensä työmiehenä metsä- ja maataloustöissä. Eri paikoissa asuttuaan hän osti 1950 vaimonsa kanssa Janakkalasta maatilan. Siellä hän kirjoitti esikoisromaaninsa Kesä Aataminkylässä. Hän oli esikoisteoksensa ilmestyessä, jo 47-vuotias, mutta siitä huolimatta hänen tuotantonsa tuli ansiokkaaksi. Perhe muutti myöhemmin Riihimäelle, missä syntyivät Parosen muut kirjat.
Riihimäkeläiset tunnistivat Parosen pitkän ja kumaraisen hahmon isosta mustasta huopahatusta, joka peitti tummat tuuheat hiukset. Samuli Paronen oli tuttu näky Riihimäellä, sillä hän istuskeli mielellään puistoissa ja lukusaleissa, asemakahvilassa kahvilla tai syömässä. Hän hankki lisätienestiä rakennuksilla apumiehenä. Paronen sairastui vakavasti ja kuoli 1974 Ahveniston sairaalassa.
Teokset
- Kesä Aataminkylässä (1964)
- Kuolismaantie (1967)
- Lallinkorven leipä (1968)
- Tämä on huone 8 (1968)
- Kaivos (1970)
- Huone puutalossa (1971)
- Laiva (1972)
- Kapina (1973)
- Kortteeri (1974)
- Maailma on sana (1974)
- Testamentti : Jälkeenjääneitä mietteitä (2000)
Paroseen liittyvää kirjallisuutta
Samuli Paronen -palkinto
Samuli Paronen -palkinto myönnetään ansioista aforistiikan alalla. Palkinto jaetiin ensimmäisen kerran vuonna 2006. Palkinnon jakaa Suomen aforismiyhdistys. Palkintona on seppä Upi Anttilan taos sekä kunniakirja. Palkinto jaettiin aluksi vuosittain, mutta nykyään joka kolmas vuosi. Saaja julkistetaan Parosen syntymäpäivänä 23. toukokuuta tai sen tienoilla. Ensimmäisen Samuli Paronen -palkinnon sai kirjailija ja aforistikko Helena Anhava.
Lähteitä ja aiheesta muualla
- Elämänvaiheita
- Samuli Parosen aforismeja
- Samuli Parosen seura
- Samuli Paronen -palkinto
- Yrjö Hosiaisluoman teos Järjestyksen kourista vapauden valtakuntaan, Samuli Parosen elämä, tuotanto ja yhteiskuntakritiikki, SKS 1990
- Hannu Mäkelä on kirjoittanut Samuli Parosesta kertovan muistelman Samuli (2006).
- Parnasso 1974:2 Yrjö Varpio: Kirjailija muuttuvassa maailmassa
- Parnasso 1983:1 Kalevi Seilonen: Parosen maailmasta