Ero sivun ”Aivokasvain” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 51: Rivi 51:


Gradus III ja IV glioomissa annetaan sädehoito. Kemosädehoidon myötä on saatu lisää elossaoloaikaa. Hoidot ovat aina yksilöllisiä. Ikä on tärkeä tekijä. Anablastisissa gradus III:n glioomissa on olemassa hyvän ennusteen kasvaimia, jolloin odotettavissa oleva elinaika voi olla yli 10 vuotta. <ref> Hanna Mäenpää, 10.2.2011 luento Tuusulassa</ref>
Gradus III ja IV glioomissa annetaan sädehoito. Kemosädehoidon myötä on saatu lisää elossaoloaikaa. Hoidot ovat aina yksilöllisiä. Ikä on tärkeä tekijä. Anablastisissa gradus III:n glioomissa on olemassa hyvän ennusteen kasvaimia, jolloin odotettavissa oleva elinaika voi olla yli 10 vuotta. <ref> Hanna Mäenpää, 10.2.2011 luento Tuusulassa</ref>

== Geeniterapia, BNCT ==

Geeniterapiassa viedään kantajan (vektorin) avulla geeni kohteeseen (kasvain). Geenivektoreita on erilaisia. Suomessa Seppo Ylä-Herttualan ryhmä on käyttänyt adenoviruksia vektoreina pahanlaatuisen gliooman geeniterapiassa. Kuopiossa on tehty kolme tutkimusta, joissa on ollut yhteensä 60 potilasta. Aivokasvainpotilaita (gliooma) on ollut mukana myös eurooppalais-israelilaisessa Aspect-tutkimuksessa,johon osallistui 250 potilasta. <ref> Seppo Ylä-Herttuala, 10.2.2011 luento Tuusulassa</ref>





Versio 10. helmikuuta 2011 kello 18.46

Magneettikuvattu keuhkosyövästä aiheutunut etäpesäke toiseen aivopuoliskoon.

Aivokasvaimet ovat aivoissa sijaitsevia kasvaimia. Kyseessä on hyvin kirjava joukko erilaisia sairauksia, jonka vuoksi hoito on hyvin yksilöllistä.

Aivokasvain voi olla joko hyvänlaatuinen tai pahanlaatuinen. Aivolymfoomat ovat imukudoksesta lähteviä aggressiivisia sairauksia. Lisäksi eri syöpätaudeissa syntyvien etäpesäkkeiden yksi kohdealue ovat aivot.

Uusia keskushermoston kasvaimia, joihin aivokasvaimet luetaan, todetaan Suomessa vuosittain noin tuhat ja niihin menehtyy 360 ihmistä [1]

Aivokasvaimet ovat hyvin erilaisia sairauksia. Nykyään eri kasvainten lajityyppejä tunnetaan jo noin 120 (WHO-luokitus 2007). Suomessa suurin ryhmä ovat hyvänlaatuiset meningeoomat eli aivokalvojen kasvaimet, joita on noin 400 vuodessa. Toinen suuri ryhmä ovat glioomat eli aivojen tukisolukasvaimet, joita on noin 300 vuosittain. Aikuisten ja lasten aivokasvaimet eroavat toisistaan suuresti. Lapsia sairastuu vuosittain 30–40 ja näiden kasvainten ennuste on parempi kuin aikuisten. Glioomat jaetaan WHO:n kasvaimen pahanlaatuisuusluokituksen mukaan seuraavasti: pilosyyttinen astrosytooma (gradus I), diffuusinen astrosytooma (gradus II), anaplastinen astrosytooma (gradus III) ja glioblastooma (gradus IV). Aivokasvaimet lähettävät harvoin etäpesäkkeitä. 75 prosenttia aivokasvaimista on jonkin muun syövän etäpesäkkeitä. Aivokasvaimet ovat lapsilla toiseksi yleisin syövän muoto leukemian jälkeen.

Aivolymfooma kuuluu imusolmukesyöpiin, joita tunnetaan noin 70 eri tyyppiä. Kun tautia on vain aivoston alueella, puhutaan aivolymfoomista. Tauti on harvinainen, aivolymfoomien osuus kaikista lymfoomista on muutama prosentti. Nykykäsityksen mukaan aivolymfooma syntyy aivojen ulkopuolella. Tavallisia oireita ovat väsymys, persoonallisuuden muutokset, aistiharhat ja aloitekyvyttömyys. Aivolymfooma kuuluu aivokasveista kaikkein ärhäkimpiin.

Aivokalvon kasvain meningeooma on tavallisesti hyvänlaatuinen ja kasvaa yleensä hitaasti. Kuitenkin se voi olla vaikeasti hoidettava sijaintinsa takia. [2]

Oireet

Aivokasvaimen oireet riippuvat kasvaimen koosta ja sijainnista. Hyvänlaatuiset aivokasvaimet voivat pysyä oireettomina vuosia.

Epileptinen kohtaus on tyypillinen aivokasvaimen oire. Joskus aivokasvain aiheuttaa muistivaikeuksia ja muutoksia käytöksessä. Päänsärky on harvoin ainoa oire. [3]

Hoito ja ennuste

Aivokasvainten hoito vaatii lääketieteen erikoisalojen tiivistä yhteistyötä. Hoitopäätökset tehdään kokouksissa, joihin osallistuu neurokirurgi, syöpätautien erikoislääkäri, neuroradiologi, neuropatologi ja neurologi. Hoitoyksiköiden sisällä moniammatillinen yhteistyö hyödyttää potilasta. On erityisen tärkeätä, että potilailla on aina tiedossa hoitaja, jonka tavoittaa puhelimitse ongelmatilanteissa.

Aivokasvainten hoitomuotoja ovat kirurgia, sädehoito ja solunsalpaajat. Aggressiivisimmassa kasvaimessa, glioblastoomassa, tarvitaan leikkauksen lisäksi säde- ja solunsalpaajahoidon yhdistelmää. Tehostetulla hoidolla tulokset ovat tässä ryhmässä merkittävästi parantuneet viime vuosina. Kokeellisina hoitoina sairauteen on annettu mm. boorineutronisädehoitoja (BNCT) sekä geeniterapiaa.

Hyvälaatuinen aivokasvain voidaan hoitaa esim. leikkauksella tai sädehoidolla. [4] Aivokasvaimen ennuste riippuu suuresti sen tyypistä. Noin puolet aivokasvaimista on hyvänlaatuisia, jolloin ennuste voi olla useita vuosikymmeniä tai normaali. Pahimman luokan aivokasvaimia (anaplastinen astrosytooma tai glioblastooma) potevien odotettavissa oleva elinaika on diagnoosin saamisesta on lyhyempi ja toistaiseksi ei ole olemassa parantavaa hoitomuotoa.

Kaikki päänsisäiset kasvaimet ovat kuitenkin vaikeita sairauksia. Aivokasvaimen sijainti voi olla sellainen, ettei sitä voida poistaa, vaikka se ei olisikaan pahanlaatuinen. Tällöin potilaan ennuste voi olla huono, vaikka kasvain ei olekaan varsinaisesti pahanlaatuinen.

Sädehoito

Aivokasvainten sädehoito annetaan aina lineaarikiihdyttimellä. Sädehoidon kohdistus on ensiarvoisen tärkeää. Sädehoidon annossuunnittelu tehdään tietokoneella. Lääkäri määrittää kasvaimen alueen ja leikkausmarginaalit. Pään alueen elimet, joihin ei haluta sädeannosta, merkititään myös (mm. silmät, sylkirauhaset). Hiili-ionihoito ja protonisädetys ovat käytössä Euroopassa ja niitä käytetään mm, joissakin lasten syöpien hoidoissa. Protonisädetys vaatii ison hoitolaitteiston (synktrotronin), jollainen on mm. Heidelbergissä ja Sveitsissä. [5]

Sädehoitoa annetaan myös syöpätaudeissa, jossa on tullut etäpesäkkeitä aivoihin.

Sädehoidon tekniikoita ovat stereotaktinen sädehoito (eri suunnistä tulee sädekeiloja joko ulkopuolisen koordinaatiston tai kohdistuspallojen avulla) ja intensiteettimuokattu säde- ja kaarihoito. Kaarihoitoa käytetään mm. tapauksissa, joissa aivometastaaseja on useita ja ne sijaitsevat eri puolilla päätä.

Glioomien hoito

Glioomat jaetaan neljään ryhmään. Gradus I:n gliooma on tavallinen lapsilla ja harvinainen aikuisilla. Se on muita glioomia kiltimpi. Gradus II-IV ovat aikuisten glioomia. Kaikkein pahanlaatuisin glioomista on glioblastooma.

Gliooma on aina vakava sairaus, jota ei voida poistaa kokonaan ja joka saattaa uusia. Aikuisten kiltimmät glioomat voivat vuosien saatossa muuttua pahanlaatuisiksi, jolloin sairaus etenee nopeasti. Hoitoon on päästävä viipymättä.

Glioblastoomat leikataan mahdollisimman nopeasti. Leikkauksen jälkeen annetaan säde- ja solunsalpaajahoito (kemosädehoito) Kovien hoitojen riski on, että terve aivoaine voi kärsiä. Kookas kasvain aiheuttaa paineoireita, jolloin voidaan tehdä päivystysleikkaus paineen alentamiseksi.

Motorinen ja sensorinen alue, samoin kielen alue on otettava huomioon glioomaa leikattaessa. Leikkauksen aikana voidaan sähköisesti simuloida aivojen kuorikerrosta mm. motoristen hermoratojen paikantamiseksi. Matala-asteinen gliooma voidaan leikata valveilla, koska aivokudos ei tunne mitään. Neuronavigoinnissa potilaan magneettikuvat säilötään tietokoneen muistiin. Tietokoneet kameroiden avulla synnytetään kolmiulotteinen kuva, jotta nähdään missä instrumentin kärki kulkee. Menetelmä on hyvä leikkauksen alkuvaiheessa. Korkealaatuinen leikkausmikroskooppi mahdollistaa kasvainvärjäyksen ja helpottaa kasvaimen löytämisessä. Jos kasvain on aiheuttanut epileptisia oireita, leikkauksesta voi olla apua.

Iäkkäät potilaat ovat oma ryhmänsä, jolloin täyty arvioida, millaisen hoidon potilaan kunto kestää.

Gradus II glioooman keskimääräinen sairastumisikä on 35 vuotta. Keskimääräinen elossaolo vaihtelee: osa potilaista elää kymmeniäkin vuosia. Js kasvaimen arvioidaan uusivan nopeasti annetaan säde- tai solunsalpaajahoito. Jos leikkauksen jälkeen lisähoitoina annetaan sädehoitoa, kyseesen käy joko leikkauksenjälkeinen sädehoito tai sädehoito tautiuusiman yhteydessä. Hoitojen valinnat ovat yksilöllisiä.

Kun kasvaimessa on 1p19q deleetio, ennuste syöpähoitojen teholle on parempi. Nykyään Suomessa potilaiden kasvaimesta tutkitaan tämä muutos, koska se vaikuttaa hoitoon. Näiden potilaiden joukossa ovat pisimpään elävät potilaat. Näille potilaille annetaan yleensä herkemmin solunsalpaajahoito (temotsolamidi). [6]

Gradus III ja IV glioomissa annetaan sädehoito. Kemosädehoidon myötä on saatu lisää elossaoloaikaa. Hoidot ovat aina yksilöllisiä. Ikä on tärkeä tekijä. Anablastisissa gradus III:n glioomissa on olemassa hyvän ennusteen kasvaimia, jolloin odotettavissa oleva elinaika voi olla yli 10 vuotta. [7]

== Geeniterapia, BNCT ==

Geeniterapiassa viedään kantajan (vektorin) avulla geeni kohteeseen (kasvain). Geenivektoreita on erilaisia. Suomessa Seppo Ylä-Herttualan ryhmä on käyttänyt adenoviruksia vektoreina pahanlaatuisen gliooman geeniterapiassa. Kuopiossa on tehty kolme tutkimusta, joissa on ollut yhteensä 60 potilasta. Aivokasvainpotilaita (gliooma) on ollut mukana myös eurooppalais-israelilaisessa Aspect-tutkimuksessa,johon osallistui 250 potilasta. [8]


Lähteet

  1. Suomen Syöpärekisteri 2011 http://www.syoparekisteri.fi.
  2. Tietoa syövästä, Syöpäjärjestöt
  3. Braintumor.org
  4. Terveyskirjasto, Aivokasvain Kustannus Oy Duodecim.
  5. Kauko Saarilahti, 10.2.2011 luento Tuusulassa
  6. Matti Seppälä, Niina Paunu, 10.2.2011 luento Tuusulassa
  7. Hanna Mäenpää, 10.2.2011 luento Tuusulassa
  8. Seppo Ylä-Herttuala, 10.2.2011 luento Tuusulassa

Syöpäsäätiön symposium Aivokasvaimet 10.-11.2.2011/ luennot ja materiaalit. Symposium käsitteli aikuisten pahanlaatuisia aivokasvaimia. Useita aivokasvainten huippuasiantuntijoita koolla. Symposiumin esitelmät julkaistaan tieteellisenä aikakauskirjana keväällä 2011. Aiemmat julkaisut löydät osoitteesta http://www.cancer.fi/syopajarjestot/julkaisut/focus_oncologiae/


Aiheesta muualla