Aivokasvain

Magneettikuvattu keuhkosyövästä aiheutunut etäpesäke toiseen aivopuoliskoon.

Aivokasvaimet ovat aivoissa sijaitsevia kasvaimia. Aivokasvain voi joko hyvänlaatuinen tai pahanlaatuinen. Aivolymfoomat ovat imukudoksesta lähteviä sairauksia.

Uusia keskushermoston kasvaimia, joihin aivokasvaimet luetaan, todetaan Suomessa vuosittain noin tuhat ja niihin menehtyy 360 ihmistä

Aivokasvaimet ovat joukko kirjavia sairauksia. Nykyään lajityyppejä tunnetaan jo noin 120. Yleisimpiä ovat glioomat ja meningeoomat. glioomat jaetaan WHO:n kasvaimen pahanlaatuisuusluokituksen mukaan seuraavasti: pilosyyttinen astrosytooma (gradus I), diffuusinen astrosytooma (gradus II), anaplastinen astrosytooma (gradus III) ja glioblastooma (gradus IV). Aivokasvaimet lähettävät harvoin etäpesäkkeitä. 75 prosenttia aivokasvaimista on jonkin muun syövän etäpesäkkeitä. Aivokasvaimet ovat lapsilla toiseksi yleisin syövän muoto leukemian jälkeen.

Aivokalvon kasvainta kutsutaan meningeoomaksi, ja se on tavallisesti hyvänlaatuinen.

Oireet

Aivokasvaimen oireet riippuvat kasvaimen koosta ja sijainnista. Hyvänlaatuiset aivokasvaimet voivat pysyä oireettomina vuosia.

Epileptinen kohtaus on tyypillinen aivokasvaimen oire. Joskus aivokasvain aiheuttaa muistivaikeuksia ja muutoksia käytöksessä. Päänsärky on harvoin ainoa oire.

Hoito ja ennuste

Aivokasvainten hoito vaatii lääketieteen erikoisalojen tiivistä yhteistyötä. Hoitopäätökset tehdään kokouksissa, joihin osallistuu neurokirurgi, syöpätautien erikoislääkäri, neuroradiologi, neuropatologi ja neurologi. Hoitoyksiköiden sisällä moniammatillinen yhteistyö hyödyttää potilasta. On erityisen tärkeätä, että potilailla on aina tiedossa hoitaja, jonka tavoittaa puhelimitse ongelmatilanteissa.

Aivokasvainten hoitomuotoja ovat kirurgia, sädehoito ja solunsalpaajat. Aggressiivisimmassa kasvaimessa, glioblastoomassa, tarvitaan leikkauksen lisäksi säde- ja solunsalpaajahoidon yhdistelmää. Tehostetulla hoidolla tulokset ovat tässä ryhmässä merkittävästi parantuneet viime vuosina. Kokeellisina hoitoina sairauteen on annettu mm. boorineutronisädehoitoja (BNCT) sekä geeniterapiaa.

Hyvälaatuinen aivokasvain voidaan hoitaa esim. leikkauksella tai sädehoidolla. Aivokasvaimen ennuste riippuu suuresti sen tyypistä. Noin puolet aivokasvaimista on hyvänlaatuisia, jolloin ennuste voi olla useita vuosikymmeniä tai normaali. Pahimman luokan aivokasvaimia (anaplastinen astrosytooma tai glioblastooma) potevien odotettavissa oleva elinaika on diagnoosin saamisesta on lyhyempi ja toistaiseksi ei ole olemassa parantavaa hoitomuotoa.

Kaikki päänsisäiset kasvaimet ovat kuitenkin vaikeita sairauksia. Aivokasvaimen sijainti voi olla sellainen, ettei sitä voida poistaa, vaikka se ei olisikaan pahanlaatuinen. Tällöin potilaan ennuste voi olla huono, vaikka kasvain ei olekaan varsinaisesti pahanlaatuinen.

Glioomien hoito

Glioomat jaetaan neljään ryhmään. Gradus I:n gliooma on tavallinen lapsilla ja harvinainen aikuisilla. Se on muita glioomia kiltimpi. Gradus II-IV ovat aikuisten glioomia. Kaikkein pahanlaatuisin glioomista on glioblastooma.

Kiltimmät glioomat voivat vuosien saatossa muuttua pahanlaatuisiksi, jolloin sairaus etenee nopeasti. Hoitoon on päästävä viipymättä.

Glioblastoomat leikataan mahdollisimman nopeasti. Leikkauksen jälkeen annetaan säde- ja solunsalpaajahoito (kemosädehoito) Kovien hoitojen riski on, että terve aivoaine voi kärsiä. Kookas kasvain aiheuttaa paineoireita, jolloin voidaan tehdäp äivystysleikkaus paineen alentamiseksi.

Motorinen ja sensorinen alue, samoin kielen alue on otettava huomioon glioomaa leikattaessa. Leikkauksen aikana voidaan sähköisesti simuloida aivojen kuorikerrosta mm. motoristen hermoratojen paikantamiseksi. Matala-asteinen gliooma voidaan leikata valveilla, koska aivokudos ei tunne mitään.

Neuronavigoinnissa potilaan magneettikuvat säilötään tietokoneen muistiin. Tietokoneet kameroiden avulla synnytetään kolmiulotteinen kuva, jotta nähdään missä instrumentin kärki kulkee. Menetelmä on hyvä leikkauksen alkuvaiheessa. Korkealaatuinen leikkausmikroskooppi mahdollistaa kasvainvärjäyksen ja helpottaa kasvaimen löytämisessä. Jos kasvain on aiheuttanut epileptisia oireita, leikkauksesta voi olla apua.

Iäkkäät potilaat ovat oma ryhmänsä, jolloin täyty arvioida, millaisen hoidon potilaan kunto kestää.

Gliooma on aina vakava sairaus, jota ei voida poistaa kokonaan ja joka saattaa uusia.

Gradus II glioooman keskimääräinen sairastumisikä on 35 vuotta. Keskimääräinen elossaolo vaihtelee: osa potilaista elää kymmeniäkin vuosia. JOs kasvaimen arvioidaan uusivan nopeasti annetaan säde- tai solunsalpaajahoito.

Jos leikkauksen jälkeen lisähoitoina annetaan sädehoitoa, kyseesen käy joko leikkauksenjälkeinen sädehoito tai sädehoito tautiuusiman yhteydessä. Hoitojen valinnat ovat yksilöllisiä.

Kun kasvaimessa on 1p19q deleetio, ennuste syöpähoitojen teholle on parempi. Nykyään Suomessa potilaiden kasvaimesta tutkitaan tämä muutos, koska se vaikuttaa hoitoon. Näiden potilaiden joukossa ovat pisimpään elävät potilaat. Näille potilaille annetaan yleensä herkemmin solunsalpaajahoito (temotsolamidi). (Hoidon lähteet: Matti Seppälä, Niina Paunu, luento 9.2. 2011 Tuusulassa)

Gradus III ja IV glioomissa annetaan sädehoito. Kemosädehoidon myötä on saatu lisää elossaoloaikaa. Hoidot ovat aina yksilöllisiä. Ikä on tärkeä tekijä. Anablastisissa gradus III:n glioomissa on olemassa hyvän ennusteen kasvaimia, jolloin odotettavissa oleva elinaika voi olla yli 10 vuotta. (Hanna Mäenpää, Tuusula 9.2.2011 luento.

Lähteet

Syöpäsäätiön symposium Aivokasvaimet 10.-11.2.2011/ luennot ja materiaalit. Symposium käsitteli aikuisten pahanlaatuisia aivokasvaimia. Useita aivokasvainten huippuasiantuntijoita koolla.

Aiheesta muualla

• Aivokasvain, Terveyskirjasto.fi
• (http://www.suomensyopapotilaat.fi/oppaat.php) Tietoa aikuisten aivokasvaimista -opas PDF-muodossa.